Pentti Sahi - suomalaisen masters-maratonmelonnan legenda

Ruoveden Kanoottipurjehtijoiden Pentti Sahi on menestyneimpiä ja kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia masters-melojia. Harkitsevainen, reilu ja uskomaton kunnonajoittaja on kerännyt valtavasti sympatiaa paitsi suomalaisissa myös kansainvälisissä melontapiireissä.

Pentti aloitti kilpamelonnan vasta aikuisiällä ja onkin harmitellut, mihin rahkeet olisivat riittäneet, jos tie kilpamelontaan olisi auennut nuorempana. Masters-melonnan ystävät eivät varmastikaan harmittele asiaa, sillä monipuolinen hiihto- ja soututausta ovat kantaneet Pentin uraa monta vuosikymmentä. Pitkä ura on tuonut hänellä kunnioitettavan määrän mastersien EM- ja MM-mitaleita. Tällä hetkellä Pentti on hallitseva maailmanmestari Unto Elon kanssa 65-vuotiaiden K2-sarjassa. Tasapäiset kansainväliset masters-tähdet Sahi ja Elo ovatkin piiskanneet toisiaan jatkuvasti ikäluokkansa maailman kärkivauhteihin.

Pentti ammentaa kuntonsa Ruoveden metsistä, laduilta, järvialueilta sekä Pihlapirtin kuuluisalta kuntosalilta. Tämä ympäristö on vuosi toisensa jälkeen siivittänyt hänet huippukuntoon - ja aina oikeaan aikaan. Pentti Sahi on myös saavuttanut huikean menestysuran ratamelonnassa. Perusnopeana melojana hän on hallinnut ikäluokkansa ratamatkoja vuosikaudet. Suorastaan hämmentävää on, miten hän on kerännyt ikämiehenä tukun SM-mitaleja myös RKP:n legendaarisessa kajakkinelikössä Latvamäki-Palmroth-Sahi-Vasenius.

"Pena" on oiva esimerkki elinikäisestä urheilevasta elämäntavasta. Teräksinen keho, rautainen tahto ja positiivinen elämänasenne ovat kantaneet hänet myös yli vakavan sairauden. Monen urheilevan miehen taustalla on huolehtiva puoliso. Vaimo Merja on lähes aina rannalla kannustusjoukoissa sekä on aktiivinen melontatoimija. 'Melontaaläpivuosikymmenten' uskoo Pentin tarjoavan vielä monet vuodet mannaa menestysnälkäiselle suomalaiselle melontafanijoukolle. Pentti Sahi on eittämättä kirkkaimpia tähtiä suomalaisten melojien joukossa kautta aikojen.     

Hansa Fish River Maratonilla tähtisadetta

Kauan eivät Etelä-Afrikan tähdet lepäilleet raskaan Kööpenhaminan MM-maratonin jälkeen, vaan ottivat miehistä mittaa viikon kuluttua arvokisoista kahden päivän haastavassa ja legendaarisessa jokimaratonissa - Hansa Fish River Maratonilla. 

Kilpailun pääsarja on Descenso del Sellan tavoin K2-sarja, jota pidetään jokimaratonien kuningaslajina. Hank McGregor ja Grant van der Walt osoittivat jälleen kerran olevansa yli muiden. Uskomattoman 642 aluksen joukossa miehet olivat murskaavia. Vastustajat yrittivät kaikkensa, mutta McGregor ja van der Walt kestivät kaiken ja olivat ylivoimaisia. Täysin jokimaratonille keskittyneet ykköshaastajat, Jenkins ja Louw, jäivät noin neljä minuuttia. On tosin muistettava, että voittajaparin aika oli 4.48.07, joten marginaalit repsahtavat helposti isoiksi.

Eurooppa oli saanut jalkeille tällä kertaa varteenotettavan haastajaparin - WWR-mestarit Tshekin Tomas Slovakin ja Saksan Tobias Bongin, joka toimii myös Max Hoffin sparraajana kotioloissaan. Slovak ja Bong räjäyttivät varsinaisen pommin sijoittumalla kolmanneksi vain pari minuuttia hopeasta jääneinä. Surf ski -spesialistit Mocke ja Bouman olivat kymmenensiä 15 ja puoli minuuttia voittajien takana. Tshekin sileän veden maratoonari Jakub Adam sijoittui parinsa kanssa 11:nneksi runsaan minuutin Mocken ja Boumanin perässä.

WWR-miesten mukaantuloa jokimaratooneille on odotettu vesi kielellä. Jo Arctic Canoe Racen aikaan WWR-miehet kävivät näyttämässä huikeaa potentiaaliaan. Ratamelonnassa virtaavan veden taiturit ovat jo käyneet puhdistamassa pöytiä etujoukoissaan Max Hoff, Jon Schofield ja Maximilian Benassi Nejc Znidarcicia unohtamatta. Suomessa melontaa seuraava urheileva kansa ei myöskään ole unohtanut Kimmo Harikoskea - Suomen WWR-melonnan suurinta yksinäistä kautta aikojen - joka huippuvuosinaan vuoli kultaa Suomen ratamelonnassa 1990-luvun lopulla halutessaan. 

Vauhtia Kööpenhaminassa - huippumaratonmelonnan karu todellisuus

Syyskuun 18.-22. päivinä melottiin Tanskan melontapyhätössä Bagsvaerd-järvellä kaikkien aikojen kovatasoisimmat maratonmelonnan MM-kilpailut. Kansainvälinen maratonmelonta on lajin nuoruudesta johtuen kehittynyt kehittymistään. Suomalaisittain kisat eivät olleet tällä kertaa suurta menestysjuhlaa. Suomen menestyjät löytyivät masters-sarjoista. Melojat Pentti Sahi, Unto Elo ja Kirsi Ehoniemi lukeutuvat tällä hetkellä sarjojensa aateliin miehistökajakeissa. Pentin ja Unton kultamitali sekä Kirsin pronssi kaksikoissa puhuvat puolestaan.

Laajan lajikulttuurin omaavat maat Unkari, Espanja ja Etelä-Afrikka osoittivat mahtinsa lukuisilla mitaleilla eri sarjoissa. Maininnan arvoista ja kunnioitettavaa on myös Tanskan menestys omissa kisoissaan. 'Melontaaläpivuosikymmenten' haastatteli lajin saloista sekä Espanjan että Etelä-Afrikan joukkueen edustajia. Näissä molemmissa maissa yksi perusasia on selkeästi erilainen kuin monissa muissa maissa. Urheilijat melovat ympäri vuoden katkeamatta, ja kilpailuja järjestetään koko ajan. Suorituskykyisyys ei laske missään vaiheessa kalenterivuotta paljoakaan, vaikka välillä keskitytään toki aerobiseen harjoitteluun. Myös voimaharjoittelun määrä on hämmentävää. Yleiskestävyysharjoittelu on myös ohjelmassa kaiken muun rinnalla. 'Melontaaläpivuosikymmenten' avautuessa Suomen olosuhteista eräs huipputason masters-meloja kehotti suomalaisia siirtymään hiihtourheiluun, jossa kilpailu on melontaa vähäisempää ja harjoittelu helpompaa. Toki samaan hengenvetoon hän totesi: "Kun kerran joudutte antamaan noin paljon tasoitusta lajiharjoittelussa, panostakaa voimaharjoitteluun. Kompensoikaa sillä naurettavaa melontamääräänne. On itse asiassa ihme, että pystytte melomaan edes tuollaista vauhtia, jos teille tulee talvella parin kuukauden tauko melontaan."

Maratonmelonnan spesialistit osoittivat, että pelkkää surf skitä tai rataa melomalla ei nykypäivänä mitaleilla juhlita. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikka 1000 metrin sankarin Rene Houlten Poulsenin kommentit: "Maratonmelonnan harjoittelu on extremeä, suosin mieluummin 1000 metrille tähtäävää harjoittelua. Pystyn melomaan tunnin 4 minuutin tonnin vauhtia, mutta näissä ympyröissä se ei riitä." Yleisen sarjan yksikön kärki latasi ensimmäiset 2000 metriä runsaaseen 7 ja puoleen minuuttiin. Kaksikoissa väliaika pysähtyi noteeraukseen 7.03. Espanjalaiset Merchan - Alonso ja Fiuza - Bouzan tykittivät ensimmäisen kympin 38 minuuttiin ja murskasivat vastustajansa täysin. Keskivauhti pysyi koko matkan alle 4 minuutissa. Suorituksen uskomattomuudesta kertoo myös Fiuzan lähes melontakyvytön tulehtunut käsi. Miesmiehistöjen valtikka on vankasti Espanjassa, yksikköjen Etelä-Afrikassa. Unkari haliitsee naisia kokonaisvaltaisesti, vaikkakin Tanska ja Uusi-Seelanti rikkovat rintamaa.

Suomen joukkueessa keskeyttämisprosentti oli huolestuttavan korkea. Myös sairastumisalttius pääkisojen kynnyksellä jättää pohdittavaa. Ainaiset peräsinongelmat eivät myöskään voi enää mennä sattuman piikkiin. Menon pitäisi olla hallittua ja kontrolloitua, ei päätöntä koheltamista. Onneksi Suomen joukkueessa oli myös valonpilkahduksia mitalistien ohella. Jeremy Hakala meloi junioreissa ratamelojaksi hyvän kisan. Eero Luoma meloo vielä ensi vuonna junioreissa, eikä ero kärkijoukkoihin ollut liian suuri. Maija Saalasti omaa asenteen, joka tulee tuomaan vielä paljon iloa. Olivia Malinen on hiomaton timantti. 'Melontaaläpivuosikymmenten' tiedostaa myös Netta Malisen potentiaalin. Masterseissa kaksikko Jussi Wallin - Petteri Ehoniemi taistelee kärkijoukoissa, jos välineet pysyvät ehjinä ja siviilielämä rauhallisena.

Etelä-Afrikan jokimaratoonari Andrew Birkett meloi käsittämättömän kilpailun voittaen 23-vuotiaiden sarjan 4.15 keskivauhdilla. Hopeamies Brandon van der Walt niin ikään Etelä-Afrikasta jäi vain sekunnin. Pohjoismaisittain ilahduttavaa oli Mathias Hamarin pronssi jokikeisarien takana. Hank McGregor tuli, näki ja voitti yleisen sarjan viime vuoden hylkäyksestä sisuuntuneena. Hän dominoi kilpailua häkellyttävällä varmuudella jättäen puolustavan mestarin Ivan Alonson nuolemaan näppejään. Espanjan kaksikoille ei tällä planeetalla löydy vastusta, ellei sitten McGregor päätä tulevaisuudessa hypätä samaan kaksikkoon Grant van der Waltin kanssa myös sileän veden maratonilla.  

Jyri Aulio - Suomen maratonmelonnan Grand Old Man

'Melontaaläpivuosikymmenten' aloittaa nyt juttusarjan, jossa esitellään suomalaisen maratonmelonnan legendoja sekä todennäköisiä tulevaisuuden legendoja. Esittelyt eivät noudata mitään järjestystä, vaan henkilöt tulevat esiintymään satunnaisessa järjestyksessä.

Kun puhutaan suomalaisesta maratonmelonnasta ja sen historiasta, ei voida sivuuttaa aktiivisinta osallistujaa kautta koko lajihistorian - Jyri Auliota. Jyri on  yksi monipuolisimmista maratoonareista. Hän on kuin kotonaan pitkillä ultraluokan maratoneilla, jokimaratoneilla yhtälailla kuin sileän veden maratoneilla.

Jyrin ura on kunnioitusta herättävä. Hän on lajin pioneereita ja on osallistunut alusta saakka joka vuosi lajin SM-kilpailuihin. Suomen maassa ei taida olla montaakaan tapahtumaa, johon Jyri ei olisi ottanut osaa. Myös kansainväliset areenat ovat tulleet hänelle tutuiksi. Varsinkin MM-maratonmelonnoissa Jyri on ollut tuttu näky. Monet Australian reissut ovat tuoneet ison lisän hänen kokemuksiinsa.

Jyri Aulio ei ole kunnostautunut ainoastaan maratonmelonnan herrasmieskilpailijana, vaan on tehnyt myöskin kunnioitettavan päivätyön lajin järjestö- ja luottamustehtävissä. Jyrin toimintaa liiton hommissa voi kuvata adjektiiveilla: aikaansaapa, järjestelmällinen, tasapuolinen, reilu ja asiantunteva. Suuren kumarruksen ansaitsee myös Jyrin taustavoima Sinikka, joka on jaksanut ja jaksaa edelleen tukea sekä kannustaa aviomiestään aikaa vievän harrastuksen parissa. Sinikka on kunnostautunut myös joukkueenjohtajana kansainvälisissä kisoissa.

Melojana Jyrin vahvuutena on ollut aina tekninen taitavuus ja räväkät rytminmuutokset. Kestävyyssuuntautumisesta huolimatta Jyrin nopeusominaisuudet ovat tuoneet menestystä hänelle myös ratamelonnassa. Mitä kaikkea Jyri olisi urallaan saavuttanutkaan, jos olisi keskittynyt melontaurheiluun aivan nuoresta saakka samalla intensiteetillä ja intohimolla kuin masters-vuosinaan?

Kuvassa Jyri tempoo hopealle vuoden 2013 ratamelonnan SM-kisoissa.

Kuvassa Jyri valloittaa Kukkolankosken Arctic Canoe Racessa 1980-luvulla.

Anne Rikala Helsingin Sanomissa 26.8.2013

'Melontaaläpivuosikymmenten' haluaa myös ottaa kantaa Suomen urheilun tilaan siteeraamalla Anne Rikalaa tämän päivän Helsingin Sanomissa:

HS: "Miten rahoitat melontaurasi?" 

Anne: "Vuodesta 2006 asti minulla on ollut pieni tai täysi urheilija-apuraha. Se on ollut elinehto sille, että olen voinut meloa ammatikseni. Mutta olen ollut viime syksystä myös osa-aikaisena töissä. Minut, vaikka olen olympiamitalisti, rankattiin ulos täydestä urheilija-apurahasta. Se kertoo aika paljon suomalaisen urheilun tilasta."

'Melontaaläpivuosikymmenten' ihmettelee suuresti, miten Annen tasoinen huippu-urheilija on sivuutettu kyseisestä tukimuodosta. Missään muussa maassa ei ole tapahtunut mitään vastaavaa. 

Joka tapauksessa 'Melontaaläpivuosikymmenten' toivottaa Annelle ja muille suomalaisille onnistumisia loppuviikon ratamelonnan MM-kilpailuihin Duisburgiin.

Walter Bouzanin ja Alvaro Fiuzan myrskyvaroitus

Viime viikonloppuna käytiin johtavan maratonmelontamaa Espanjan mestaruuskilpailut. 'Melontaaläpivuosikymmenten' saamien tietojen mukaan kaksikkojen kärki meloi epävirallista maailmanennätysvauhtia. Kyyti oli käsittämätöntä. Viime vuoden MM-hopeamitalistit Walter Bouzan ja Alvaro Fiuza ovat viime vuodesta oppineina psyykanneet itsensä epäinhimillisellä harjoittelulla käsittämättömään vireeseen. 30,1 km seitsemällä kannolla ICF:n standardisoimalla radalla aikaan 1:57:53 kertoo uskomattomasta fyysisestä ja henkisestä, suorastaan epäinhimillisestä staminasta. Kilometrin keskiaika 3.55 puhuu puolestaan. Espanjan tason tietäen on suorastaan häikäisevää, että hopeamitalistit jäivät kärjelle lähes kuusi minuuttia. Eivätkä pronssille jääneet Kiko Vega ja Luis Perezkään ole ihan turisteja.

Jo Sellan voitto selvällä erolla viime vuoden maailmanmestareihin ja tämän vuoden euroopanmestareihin Emilio Merchaniin ja Ivan Alonsoon toi viestiä parin Bouzan-Fiuza uudesta ja uljaasta tulemisesta. Näyttää siltä, että ainoastaan Shaun Rubenstein ja Sean Rice sekä Hank McGregor ja Grant van der Walt ovat tällä planeetalla ainoat, jotka voivat tasapäin haastaa huippukuntoisia espanjalaisia kuukauden päästä MM-melonnoissa. 

Yksiköissä puolustavalla mestarilla Ivan Alonsolla on paikka Tanskaan, joten kilpailu toisesta paikasta oli armotonta. Espanjan edustuspaikka ratkaistiin mies miestä vastaan loppukirissä neljän miehen kesken. Kärkijoukon kyyti oli sen verran hurjaa, että "vielä kerran pojat" -asenteella mukaan tullut Sellan yksikkövoittaja Manuel Busto hyytyi ja keskeytti. Neljä ensimmäistä miestä tulivat maaliin vajaan kolmen sekunnin sisällä. Voittajaksi paikassa auringossa nousi Ruiz Perez, hopeaa Kiko Vegalle, pronssia Jose Julianille ja neljäs sija koitui Borja Nieton kohtaloksi.

Huhut Australiasta kertovat, että paikallinen Mr. Maratonmelonta Cameron McGill on tulossa Kööpenhaminan MM-melontoihin näyttämään K2-sarjaan 40-vuotiaisiin. 'Melontaaläpivuosikymmenten' kysyi Petteri Ehoniemeltä ja Jussi Wallinilta, mitä mieltä he ovat hurjassa tuloskunnossa olevan legendan asettamasta haasteesta. Miehet laukoivat lähes yhteen ääneen: "On kunnia-asia kilpailla moista legendaarista melojaa vastaan. Viime aikoina on esiintynyt jäykkyyttä, mutta uskomme itseemme edelleen. Aiomme siirtyä vähitellen herkkyytemme esiin kaivamiseen. Tarkoituksemme on hakea vauhtia venetsialaisista!"   

Huomioita World Master Gameseista 2013 Torinosta

Masters-urheilun maailman suurin tapahtuma nähtiin elokuun ensimmäisen ja toisen viikon aikana Italian Torinossa. Viimeksi kyseiset kinkerit on pidetty Euroopan maaperällä Tanskan Århusissa vuonna 1989. Neljän vuoden kuluttua kisat rantautuvat Uuden-Seelannin Aucklandiin. World Masters Gameseja pidetään veteraanien kesäolympialaisina sillä erotuksella, että osallistujia on nelinkertainen määrä, koska osanottokiintiöitä ei ole.

Suomesta kisojen ratamelontaan osallistuivat Kimmo Ahonen ja Jussi Wallin. Miehet kilpailivat 40-vuotiaiden kivikovassa sarjassa. Esimerkiksi 200 metrille heidän sarjaansa osallistui 40 melojaa. Näyttää siltä, että Itä-Euroopassa masters-sarjoihin panostetaan totisesti. Näiden maiden joukkueet saapuivat kisapaikalle maajoukkueasuissa valmentajineen ja kannustusjoukkoineen sekä trailereineen. Ulkoinen habitus kieli, että melonnan ohessa kuntosalilla oli vietetty laatuaikaa. Esimerkiksi Venäjältä, Puolasta ja Bulgariasta olivat erikoismiehet tulessa kullakin matkalla.

Osallistujia oli niin paljon, että lähtöjä vyöryi tasaiseen tahtiin kolmen minuutin välein aamusta iltaan. Pieni infotaulu hoiti tulospalvelun virkaa. Taulun edusta olikin sangen kansoitettu, mistä esimerkkinä voi kertoa Wallinin kohtalosta. Wallin lähti euralaiseen tyyliin tsekkaamaan vetonsa tulosta liian innokkaasti ja raivasi tietään kyynärpäätaktiikalla kohti infotaulua. Tie tyssäsi noin kymmenen metrin päähän taulusta, kun kaksi kivipaasin kokoista venäläistä yllättivät Wallinin ja kantoivat tämän kainaloista väkijoukon hännille hokien "Don't be so busy boy!" 

200 metriä tuntuu olevan monen masters-ikäisen urheilijan prioriteetti numero uno. Taso oli käsittämättömän kova. Ahosen ja Wallinin tie nousi pystyyn välierissä. Finaaliin olisi vaadittu noin 40 sekunnin tasoinen suoritus vastavireeseen. Itäeurooppalaiset miehittivät kärkisijat, ja bulgarialaisen voittoaika vastapuhuriin oli 38.15. Myös kaksikolla miehet meloivat välieriin.

1000 metrillä Wallin hyötyi jokimaratontaustastaan ja nousi lopun vellovassa ristiaallokossa 0,3 sekunnin turvin finaaliin asti. Sama näytelmä toistui kaksikoissa, joissa Ahonen ja Wallin rykivät kuin puskista kaikkien ällistykseksi finaalipaikan 0,3 sekunnin turvin välierästään. Liettualaiset ihmettelivätkin, mitä suomalaiset olivat syöneet yön aikana. Lähinnä miehet olivat kuitenkin juoneet, sillä Ahosen ja Wallinin salainen ase oli ollut nestetasapainosta huolehtiminen 36 asteen lämmössä.  

Finaalissa Wallin meloi kuin hurmoksessa lietsoen itseään vielä matkallakin ehoniemimäiseen transsiin. Alkuvauhti osoittautui liian kovaksi, mutta sijoitus oli kuitenkin erinomainen kuudes. Kaksikolla suomalaiset meloivat kahdeksanneksi. Kärki oli taas huippukova. Venäläinen meloi yksikköjen voittoon vastatuuleen ajalla 3.39, kun Wallin suoriutui matkasta ajassa 4.03. 

Länsi-Eurooppa Italiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta ei liiemmin juhlinut kisoissa mitalipalleilla, mutta kenties syksyn MM-maratonilla on revanssin paikka. Ja viimeistään Aucklandissa kajahtaa neljän vuoden kuluttua, ainakin suomalaisten osalta.

Melonta huumaa netin välityksellä

Nyt viikonloppuna on melontakansalle tarjolla jännitystä kuvaruudun äärellä. Ensiksi miten meidän omat "soturimme" Jussi Wallin ja Kimmo Ahonen ottavat mittaa kanssakilpailijoista Wold masters gameseissa. Torinosta saaduissa raporteissa on haistettavissa hieman epävarmuutta kisakunnosta, koska itäeuroopasta on rantautunut kisapaikalle järkälemäisiä vastustajia. Pidetään peukkuja äijille. Kisoista ei ole suoraa kuvalähetystä, mutta tulokset päivittyvät tänne: http://www.torino2013wmg.org/results?lang=en

Toinen mielenkiintoinen kisa on legendaarinen Sella joen laskeutuminen. Espanjalaisilla on tietojemme mukaan MM karsinta lähiviikkoina, mutta varmasti jo huomenna on tiedossa  veristä taistelua sekä hermoja raastavaa taktista leikittelyä. Varatkaamme siis riittävästi naposteltavaa ja virvokkeita koneen äärelle.   

Kisaa voi seurata: http://www.rtpa.es/television lähetys alkaa lauantaina klo. 12.45-15.00 kohdasta "EN DIRECTO"

ja kotisivut: http://www.descensodelsella.com/index.php/en/

Tunnelmia ratamelonnan SM-kilpailuista Kangasalta

Heinäkuun viimeinen viikonloppu antoi kesäiset puitteet kauden 2013 ratamelonnan SM-kilpailuille. Olosuhteet suosivat ja rannalla olijat näkivät paljon kaikenlaista. Kisat olivat kahden ylivoimaisen melojan näytöstä. 

Naisia hallitsi kenties viimeisen kerran yksinvaltiaan tavoin melojakuningatar Anne Rikala, joka Midaksen lailla muutti kullaksi kaiken mihin osallistui. Seitsemän kultaa on kivikova urheilusuoritus. 'Melontaalapivuosikymmenten' ei voi kuin ihailla Annen omistautumista ja esimerkkiä, kuinka pitkälle ihmiskeho voidaan jalostaa viemään kajakkia mahdollisimman lujaa eteenpäin.

Miesten selkeä ykköskanuuna on kreikkalaista jumalaa muistuttava Miika Dietrich, joka voitti kaikki neljä yksikkömatkaa näytöstyyliin. Kuorrutteeksi kermakakkuun hän puski veteraanimaratoonari Jussi Wallinin kanssa täyteen värisuoran saavuttaen kaksikoista hopeaa ja pronssia. Kaksikkomitalit ovat osoitus Miikan uskomattomasta fysiikasta ja teknisestä taitavuudesta. Miika on selkeästi nousemassa kokonaisvaltaisesti kansainvälisen tason tekijäksi.

Eero Selivaaran ja Miika Nykäsen kaksikkokullat joka matkalta kertovat Suomen armeijan Urheilukoulun tehokkuudesta tehdä lupaavista nuorista urheilijoita.

SM-kilpailut eivät ole pelkkää tähtien taistelua, vaan myös paljon muuta. Eri lähdöt kertovat monia eri tarinoita. 'Melontaalapivuosikymmenten' paljastaa palan erästä tarinaa. Maratonmelontaa seuraava suuri yleisö ei ole voinut olla huomaamatta Eurasta tulevien maratoonarien muista poikkeavia luonteita ja suuria persoonia. Kangasalan viikonloppu oli myös kahden euralaisen suuren egon kaksintaistelua.

40-vuotiaiden miesten 1000 ja 500 metrillä oli tosi kyseessä. Petteri Ehoniemi ja Jussi Wallin olivat unohtaneet yhteiset projektinsa ja keskittyivät kumpikin tahoillaan nöyryyttämään toisensa. Ehoniemi halusi näyttää teknisen taitavuutensa ja kuntonsa tason suureen ääneen SM-mitaleita tavoittelevan veteraaniratamelontaa pari vuotta hallinneelle Wallinille. Miehet ovat keskittyneet tänä kesänä täysin maratonharjoitteluun syyskuisia MM-kilpailuja varten, joten kumpikin oli hieman epävarma räväkkyydestään kovan aerobisen harjoittelukauden keskellä. Miehet käynnistivät kuitenkin radiohiljaisuuden kymmenen päivää ennen ratakisoja ja aloittivat kyräilyn.

Lauantaina oli 1000 metrin kilpailu. Ehoniemi ja Wallin etenivät rinta rinnan Veli Tompurin ahdistellessa vierellä. Viimeisellä 200 metrillä Wallinin loppurykäisy toi hänelle mestaruuden sekunnin erolla Ehoniemeen. Wallinin leveä hymy oli kuin piiska Ehoniemen selkään. Rannalla Ehoniemi sai taas kuulla iänikuista lätinää siitä, kuinka mones SM-mitali oli jälleen kerran nähnyt päivänvalon.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena, ja Ehoniemi oli suggeroinut itsensä transsin kaltaiseen tilaan. Miehet välttelivät toisiaan rannalla ja vielä vesillä. Katsekontaktia ei otettu. Wallin oli hieman epävarma 500 metrin suhteen, koska tiesi Ehoniemen nopeuden. Startin jälkeen Ehoniemi erkani heti kärkeen ja takoi menemään tiukalla asenteella. Walliniin iski paniikki, kun ero ei pienentynyt sitten millään. Tavanomainen loppunousu kuivui kokoon suutarina ja Ehoniemi otti mestaruuden puolen sekunnin selkeällä erolla. Kukkotappelu päättyi siis tasapeliin. Puolentoista sataa SM-mitalia kaapinut Wallin oli saanut maistaa tappion karvasta kalkkia.

Palkintojenjaon jälkeen miehet hautasivat sotakirveen ja ovat jo aloittaneet maratonleirityksen kohti syyskuisia koitoksia. Wallin käy vielä Torinossa World Masters Gamesissa, jonka jälkeen Eurajokea halkoo taas sinikeltainen kaksikko. Pääasiassa mk-vauhdilla. 

Surfski-melonnan MM-kilpailut Portugalissa 2013

Kautta aikain ensimmäiset viralliset avomerimelonnan MM-kilpailut näkivät päivänvalon viime viikonloppuna. Kisat osoittautuivat hillittömiksi melontajuhliksi, jotka keräsivät satapäin osallistujia niin maratonpuolelta kuin tietenkin surfski-melonnan puolelta.

Näyttää siltä, että spesialistit ovat spesialisteja tässäkin lajissa. Ainoastaan jokimaratoonarit pystyvät haastamaan tasapäin surfskin kovimpia tykkejä. Lähtö tapahtuu le mans -tyyppisesti juosten rannalla odottavien kajakkien luo. Kääntöpoiju on 10 km:n päässä avomerellä. Olosuhteet ovat luonnollisesti vähintäänkin haastavat.

Voitto liukui toiseen lajin mahtimaahan Etelä-Afrikkaan. Pitkän linjan surfski-guru Sean Rice otti omansa meloen 20 km aikaan 1.30.06. Hopean sai suurin ennakkosuosikki Australian Tim Jacobs, jonka veli on triathlonin maailman kärkeä ja joka valmentaa Australian ratamelontatähti Murray Stewartia. Pronssille meloi niin ikään Australian Cory Hill. Paras maratoonari oli alle 23-vuotiaiden maailmanmestari ja jokimaratoonari Luojan armosta eteläafrikkalainen Grant van der Walt viidennellä sijallaan. Nopein eurooppalainen oli moninkertainen maratonin kaksikkoarvokisamitalisti Walter Bouzan kahdeksannella sijallaan. Suomen edustaja Riku Ruokonen meloi kokonaistuloksissa sijalle 159, jota voi pitää hyvänä suorituksena pienen meren rannalla asuvalle melojalle. Maaliin meloi 307 alusta.

Kaksikkolähtö oli myös Etelä-Afrikan juhlaa. Maailmanmestareiksi leivottiin van der Walt ja Hank McGregor, joka ei varmastikaan nyt kadu tämän vuoden Berg River -maratonin väliin jäämistä. Heidän aikansa oli huikea 1.20.49. Australian kivikovat Norton ja Booth meloivat hopealle. Kolmantena maaliviivan ylitti kaikkien yllätykseksi sekapari. Tim Jacobs oli lyönyt hynttyyt yhteen naisten maailmanmestarin Michele Erayn (Etelä-Afrikka) kanssa. Jacobs ja Eray löivät parhaan eurooppalaisparin Espanjan Fiuza-Bouzanin (sija kuusi) lähes puolella minuutilla. Suoritus on jäätävä.

Mikään ei näytä olevan esteenä avomerimelonnan suosion kasvulle. Kyseessä on nopeimmin suosiota kasvattana melontalaji. On havaittavissa jopa suoranaista buumia. Suomen laajat järvenselät sekä pitkä rannikkoviiva tarjoavat myös mahtavia harrastuspaikkoja kyseiselle melontamuodolle. Laji on pikku hiljaa rantautumassa Suomeenkin laajemmassa mittakaavassa. 'Melontaaläpivuosikymmenten' on aloittanut lajin markkinoimisen jokimaratoonarien keskuudessa. Kenties kyseisestä massasta löytyy vielä haastaja tulevaisuuden mittelöihin.   

Results

Berg River Marathon 2013

Etelä-Afrikan talven legendaarinen jokimaraton Berg River saatiin melottua maaliin lauantaina. Kilpailu on 240 km pitkä, ja se melotaan neljän päivän aikana. Tänä vuonna puolustava voittaja Hank McGregor ei ollut mukana, koska halusi osallistua kakkoslajinsa surfski-melonnan MM-kilpailuihin. Pöytä oli katettu Graeme Solomonille, kokeneelle jokimaratonarille. Ennakkosuosikkeihin lukeutuivat myös Lance King ja Ivan Krueger. Englannin tasaisen veden mestari Ben Brown oli myös tuomassa kuriositeettia kärkikahinoihin. Etukäteisspekulaatioissa Brownille povattiin noin kymmenettä sijaa, jos onnistuu täydellisesti. Lehdistö herkutteli myös Hank McGregorin isän, 61-vuotiaan Leen, yrityksellä päästä ensimmäisenä yli 50-vuotiaana kärkikymmenikköön.

Kilpailu oli odotetusti kolmen ennakkosuosikin tasapäistä kamppailua ja ratkesi lopulta Kingin eduksi. Olosuhteet koituivat Solomonin kohtaloksi. Berg-joessa on paljon kapeikkoja ja kaatuneita puita, jotka mutkien takana muodostavat hankalia esteitä melojille. Tällaiseen puuesteeseen lankesi Solomon, ja takana melonut King pääsi karkuun väistämällä esteen. Solomon oli lopulta toinen. Myös Brown ajoi samaan miinaan, kaatui ja menetti mahdollisuudet kärkikahinoihin uimalla 15 minuuttia virtaavassa joessa ennen kuin kykeni jatkamaan matkaa. Brownin kunniaksi on luettava kahden päiväetapin voitto. Kokonaissijoitukseksi hänelle tuli seitsemän, joka on uskomaton suoritus jokimaratonin ensikertalaiselle.

Käsittämätön oli myös Lee McGregorin sijoittuminen sijalle kahdeksan kokonaiskilpailussa. Berg River Marathon pitää sisällään myös yhden kolmen kilometrin kanto-osuuden, jonka McGregor suorastaan lensi. 'Melontaaläpivuosikymmenten' ei voi kuin kunnioittaa 61-vuotiaan kokonaissuoritusta.    

kuvia löytyy täältä

SM-maraton 2013 Ruovesi

Maratonmelonnan kesän kotimainen kohokohta melottiin viikonloppuna Ruovedellä. Kilpailut tarjosivat mielenkiintoisia taisteluja. Katsottavaa riitti rantapenkereillä, kuten myös kajakeissa.

Lauantain yksikkölähdössä jännitettiin, pystyykö hallitseva mestari Lauri Palmroth säilyttämään valtikkansa nuorten haastajien ahdistamana. Suurimpina uhkina pidettiin Helsingin lupaavia Alex Bartaa ja Eero Luomaa sekä Ylöjärven Jeremy Hakalaa. Kisa säilyi tiukkana viimeiselle kantopaikalle, jolloin kokenut mestari Palmroth osoitti kaapin paikan. Hän rynnisti menojaan nuorten jäädessä nuolemaan näppejään. Luoma meloi hopealle ja Hakala pronssille. Joka tapauksessa kaivattua sukupolven vaihdosta ja uusia tuulia on tulossa suomalaisen maratonmelonnan kärkikahinoihin.

Naisten kärjessä nähtiin kansainvälistä vauhtia. Anne Rikala osoitti kestävyytensä ja lajitaitonsa olevan kutkuttavalla tasolla ajatellen syksyn arvokisoja. Oona Vasko meloi toiseksi ja Tanja Jantunen kolmanneksi.

Masters-sarjojen piristävintä antia oli Mikkelin Veli Tompurin hurja, ennakkoluuloton melonta M50-sarjassa.

Sunnuntain kaksikkolähtö tarjosi lajille tyypillistä draamaa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen odotettu kärkiporukka saapui kantopaikalle. Pari Jussi Wallin-Petteri Ehoniemi piti vauhtia, peesillä roikkuivat Jeremy Hakala-Miika Nykänen ja Alex Barta-Eero Luoma. Juuri ennen laiturille nousua ryhmä kolaroi, kärkikajakki ajautui nokastaan laiturin alle ja vääntyi rungostaan. Kajakin katkeamisen välttämiseksi Ehoniemen oli sukellettava veteen. Rytinästä huolimatta kilpailu pääsi jatkumaan. Voittoon meloivat 24 sekunnin turvin Hakala ja Nykänen, hopealle masters-ikäiset Wallin ja Ehoniemi, pronssin saivat Heikki Ritvos ja Rauli Rautavuori. Kolmantena maalilinjan ylittäneet Barta ja Luoma hylättiin tuomittuina syyllisiksi kilpailun alussa sattuneeseen kolarointiin.

Seuraavaksi maratonmelojien tähtäin suunnataan kohti kauden kohokohtaa, syyskuisia MM-melontoja Kööpenhaminassa. Tosin mielenkiintoisia kamppailuja on odotettavissa jo tällä viikolla. Miten Riku Ruokonen pärjää surfski-melonnan MM-kilpailuissa Portugalissa? Miten onnistuu tasaisen veden tuplamaailmanmestari Ben Brown ensimmäisessä todellisessa jokimaratonissaan Berg River Marathonissa Etelä-Afrikassa? Jos Brown pärjää, 'Melontaaläpivuosikymmenten' saattaa houkutella Brownin näyttämään johonkin suomalaiseen jokimaratoniin, esimerkiksi Majavamelontaan, melomisen mallia. 

Espanjan dominointia EM-maratonilla Portugalissa

Viime viikolla nähtiin Portugalin Vila Verdessä uskomattomia suorituksia. Espanja todisti taas koko Euroopalle olevansa kiistatta maanosan johtava maa maratonmelonnassa. Vanhat mestarit näyttävät edelleen olevan sellaisessa vireessä, että heidän suitsemisensa valtaistuimiltaan syyskuussa Kööpenhaminassa näyttäisi olevan äärimmäisen haastavaa.

Jo mastersien kilpailuissa nähtiin, ketkä heiluttavat tahtipuikkoja. Espanjalaiset vyöryivät laajalla rintamalla ja vuolivat totisesti kultaa lähes sarjassa kuin sarjassa. Karmeinta tahtia kylvi menemään 40-vuotiaiden jokimaratonlegenda Rafael Carrio, joka saavutti tuplamestaruuden voittaen sekä yksiköt että kaksikot. Rafa ei suuremmin perusta tasaisen veden maratoneista, mutta suostui tällä kertaa lähtemään mukaan. Tulokset olivat vakuuttavia. Rafa Carrio niisti esimerkiksi 35-vuotiaiden voittajan ja yleisen sarjan kaksikkojen kuutosen Rene Olsenin yli kahdella minuutilla.

Alle 23-vuotiaiden sarja oli niin ikään Espanjan juhlaa. Alejandro Sanchez tuli voittamaan, vaikka Norjan Mathias Hamarista povattiin realistista haastajaa. Ruotsin valmentaja Lemel odotti Hamarista jopa mustaa hevosta yleiseen sarjaan. Pohjolan tämän hetken lupaavimman maratonmelojan kohtaloksi koituivat keskeytykset molemmissa yksikkölähdöissä. Matka lupauksesta ja alkumatkan spurttailijasta todelliseksi menestyjäksi näyttää olevan pitkä. Sanchezin vanavedessä hopea ja pronssi menivät 23-vuotiaissa Unkariin. Adrian Borosin nimi kannattaa painaa mieleen.

Kilpailujen jännittävin ja tasaisin taisto käytiin miesten yleisessa sarjassa K1-lähdössä. Taso oli valtava, kuten myös vauhti. Kärkiryhmä eli pari kierrosta, kunnes alkoi tapahtua. Kisaa dominoinut Mr. Maratonmelonta Emilio Merchan meloi leväkasaan ja joutui peruuttelemaan, jonka seurauksena peräsimen ja pohjan väli täyttyi kasveista. Turhautunut Merchan keskeytti pettyneenä, kun kärkiryhmän portugalilainen Jose Ramalho huomasi iskunpaikan tulleen yhden ennakkosuosikin peruutellessa. Selostaja Stefan Gustafsson odotti paljon Ben Brownin comebackilta. Täydellisellä tekniikalla tikkaava britti oli alussa vaikeuksissa. Välivuosi, jonka Brown vietti Etelä-Afrikassa vuonna 2012 keskittyen videokuvaukseen, surf ski -melontaan ja rakkauteen, oli kastellut Benin ennen niin kuivaa ruutia. Brown teki kuitenkin urotyön ja saavutti kisan aikana kolmen staran kärkityhmän, mutta joutui kuitenkin tyytymään neljänteen sijaan. Kööpenhaminan MM-kilpailujen mitalisuosikit saivat kuitenkin taas uuden jäsenen.

Euroopanmestaruutta kotivesillään puolustanut Ramalho kävi tiukkaa taistelua Espanjan hallitsevaa tuplamaailmanmestari Ivan Alonsoa ja Unkarin uutta tähteä, toisen polven huippumeloja Mate Petrovicsia vastaan.  Viimeisellä kantopaikalla maailman nopein kantaja Ramalho pudotti kaikki muut paitsi varjona seuranneen Alonson. Ja jos irtiottokykyinen Alonso selviää loppusuoralle kärjen mukana, tällä hetkellä ei löydy maailmasta häntä nopeampaa melojaa, jos matkaa on taitettu pohjille 30 km ja juostu seitsemän kertaa kantopaikalla toista sataa metriä 20 sekuntiin kajakki kädessä. Ivan Alonso siis meloi kultaan ja on nyt suurin ennakkosuosikki maailmanmestariksi syksyllä.

Kaksikkolähdössä oli vain yksi ennakkosuosikki: kultapoika Alonso ja sisuuntunut Merchan. Tsekin Jakub Adam ja Michael Odvarko leireilivät talven Etelä-Afrikassa hakien vauhtia paikallisista jokimaratoneista. Satsaus palkittiin hienosti hopealla ennakkosuosikkien jälkeen. Unkarin Boros ja Solti meloivat selvään pronssiin.

'Melontaaläpivuosikymmenten' olisi mielellään raportoinut myös suomalaisten suorituksista EM-melonnoissa, mutta tällä kertaa heitä ei ollut mukana. Huhut kesäiseltä Suomenniemeltä kertovat, että suomalaiset satsaavat tänä vuonna syksyyn. Loppukesästä tulleekin mielenkiintoisin maratonkesä vuosiin. Tulilangat on asennettu.

Petteri Ehoniemi PM-kultaan

Toukokuun lopulla melottiin Ruotsin Lidköpingissä Pohjolan mestaruuksista. Suomalaiset maratonmelojat menestyivät kisoissa laajalla rintamalla. Kovimman paukun räjäytti 40-vuotiaiden sarjassa mies Eurasta - Petteri Ehoniemi.

Ehoniemi aloitti kisan vahvalla vauhdilla. Meloja yksi toisensa jälkeen karisi aallolta. Äärimmäisen kovatasoisessa 40-vuotiaiden sarjassa taistelu oli kiivasta ja sijoitukset elivät voimakkaasti kisan aikana. Ehoniemi mursi vastustajien selkärangat käsittämättömillä kantopaikkojen suorituksilla. Kuin kuorrutteeksi kermakakkuun Ehoniemi kukisti loppukirissä legendaarisen Peter Askin.  Kilpailu jäi historiaan yhtenä vakuuttavimpana suomalaisvoittona kansainvälisissä maratonmelontakisoissa. -Olen tyytyväinen. Tehty työ alkaa kantaa hedelmää. En ole kuitenkaan vielä herkässä kunnossa. Uskon, että vauhtini kasvaa entisestään syksyyn mennessä. Vahinko, että kaksikkopartnerini Jussi Wallin sairastui, joten emme päässeet haastamaan tähtikaksikko Tomas Zasteraa ja Ulf Erikssonia. Kisasta olisi tullut todellinen kukkotaistelu. Ehoniemi toteaa viikko kisojen jälkeen voittojuhlissa.

Devizes to Westminster 2013

Joka pääsiäinen melotaan Iso-Britannian legendaarisin jokimaraton - Devizes to Westminster, 201 km suoraa soittoa kaksikoilla. Yksiköillä matka melotaan kolmena etappina kolmen päivän aikana. K2-sarja on kilpailun seuratuin ja kuumin lähtö. 1980-luvun Suomen jokimaratonien kulta-aikana myös suomalaiset olivat tuttu näky kyseisessä kilpailussa. Suurin meriitti Suomelle on Jussi Riihisen valtava kolmas sija kuin puskista. Myös kaksikko Krappe-Wallin meloi vahvasti ensikertalaisiksi vuonna 1987.

KIlpailun reittiennätys on Reading Canoe Clubin puuhamiehen ja Suomen maratonnelikkömaajoukkueen hyvän ystävän Brian Greenhamin ja Tim Cornishin nimissä. 15 tuntia ja 33 minuuttia on käsittämätön aika. Ennätyksen kimppuun ovat hyökänneet kovalla yrityksellä mm. Ben Brown ja Ivan Lawler, mutta se on kestänyt jo 34 vuotta. Tänä vuonna brittien huippujokimaratoonari, mastersien moninkertainen arvokisamitalisti, Stuart West, hyökkäsi totisesti ennätyksen kimppuun nuoremman tykin, Dan Seafordin kanssa. Sanansa aikoivat myös sanoa kolminkertainen voittajapari Richard Hendron ja James King.

Ennakkospekulaatiot velloivat kilpaa kevättulvaisen Thames-joen kanssa. Joelle oli annettu jopa Englannin ympäristöviraston punainen luokitus, joka varoittaa liikkumasta joella minkäänlaisella veneellä kovan virran takia. Pitkäperjantaina virta onneksi väheni, joten kilpailu saatiin käyntiin. Kaikki odottivat reittiennätystä lauantain kisassa. Mutta itätuuli ja nollakeli aamulla vesittivät virran tuoman edun. Guardian-lehti masensi kilpailijat kertomalla vuosisadan kylmimmästä pääsiäisestä Englannissa.

West-Seaford ja Hendron-King meloivat tasapäin suuren osan kilpailusta, kunnes Kingillä tuli varusteongelmia ja pari West-Seaford huomasi etsikkoaikansa tulleen. Miehet kiskoivat minkä sitkeistä kehoistaan irti saivat ja kilpailu ratkesi. Maalissa Lontoon Westminsterillä eroa oli jo melkein 30 minuuttia. Pronssia otti pari Matthew Enoch-Adam Norfolk. Kuriositeettina mainittakoon, että neljänneksi nopein oli sekapari Lizzie Broughton-Steve Baker. Voittajapari jäi reittiennätyksestä yli tunnin ja 10 minuuttia.

'Melontaalapivuosikymmenten' selvitti Brian Greenhamilta, miksi hänen ennätyksensä kestää ja kestää, vaikka varusteet paranevat ja tietoa harjoittelusta ja tankkauksesta on saatavilla vaikka millä mitalla. Greenhamin mukaan vuonna 1979 harjoiteltiin todella kovaa ja paljon. Hurjan kunnon ja sitkeyden lisäksi reittiennätyksen rikkominen vaatisi ideaalit olosuhteet; kovan virran, lämpimän sään ja myötätuulen. Britit näkisivät mielellään myös suomalaisia jokimaratoonareita iskemässä ennätyksen kimppuun. Devizes to Westmister -kilpailun reittiennätys olisi kova saavutus suomalaiselle maratonmelonnalle. 'Melontaalapivuosikymmenten' on käynnistämässä neuvotteluita erään Asturiassa asuvan jokimaratonlegendan saamiseksi samaan kajakkiin suomalaisen kanssa jo ehkä ensi pääsiäisen kilpailuun. 

Kuvassa maali Westminsterin vieressä Big Benin näyttäessä, että reittiennätys jäi taas saavuttamatta.

Dusi 2013 - Etelä-Afrikan jokimaratonien suurin ja kaunein

Uusi maratonmelojasukupolvi on noussut Etelä-Afrikassa. Kolmepäiväisen Dusi-maratonin voittoon yllättäen meloi 23-vuotias Lance Kime, joka löi maailman parhaan all around -meloja Hank McGregorin runsaalla neljällä minuutilla. Pronssia sai kaksi ensimmäistä päivää vienyt Sbonelo Zondi. Viime vuoden voittaja, Dusi-spesialisti Andy Birkett, jätettiin tylysti neljänneksi. Maratonin maailmanmestari K2-sarjassa vm. 2008 Ant Stott oli kuudes ja kaksikkokaveri Cam Schoeman kahdeksas. Shaun Rubenstein mustana hevosena päätyi sijalle 15.

Kilpailu oli jo pedattu Sbonelo Zondille, mutta kohtalo päätti toisin. Zondi olisi ollut ensimmäinen musta voittaja Dusin historiassa, mikä kiinnosti kovasti Etelä-Afrikan mediaa. Sankaritarina Pistorius-uutisoinnin ohessa olisi tehnyt hyvää eteläafrikkalaisilla urheilusaiteilla. Zondi kaatui koskessa ja menetti jo selvältä vaikuttaneen voittonsa. McGregor myönsikin, että uudet tähdet Kime ja Zondi sekä Birkett ovat niin uskomattoman kovia melojia, että heidän käsiinsä voi luovuttaa huoletta Etelä-Afrikan maratonmaineen puolustamisen tulevaisuudessa.

Naisten sarjan voitti Lancen sisko Robyn Kime. Kimen sisarukset lienevät maailman nopein velisiskomelojapari.

Dusi Canoe Marathon on vaikea jokimaraton. Joki virtaa kovaa ja kilpailu pitää sisällään useita 3-vaikeusasteen koskia. Lisäksi kantopaikat ovat pitkiä ja mäkisiä. Taitavuus korostuu juoksu- ja melontavoiman ohessa. Esimerkkinä kilpailun vaikeudesta voi pitää vaikkapa sitä, että melontavoimaltaan maailman maratonkärkeä edustavat Tsekin Adam ja Odvarko jäivät pitkästä paikallisissa olosuhteissa leireilystä huolimatta statistien rooliin. 'Melontaalapivuosikymmenten' on käynnistämässä omaa Dusi-projektiaan, jonka tarkoituksena on saada ehta suomalainen jokimaratoonari näyttämään, miten Dusissa vedetään Finnish stylella. Kenties jo ensi helmikuussa tärähtää.

    Lisätietoja löytyy osoitteesta www.dusi.co.za

    TIIVISTELMÄ TULOKSISTA
    UNLIMITED Dusi KANOOTTI MARATHON - KOLMAS PÄIVÄ

    YLEINEN
    1.Lance Kime (U23) 2:15.38 8:00.29
    2.Hank McGregor 2:17.43 8:04.38
    3.Sbonelo Zondi 2:22.07 8:05.50
    4.Andy Birkett (U23) 2:19.58 8:09.17
    5.Thulani Mbanjwa 2:20.46 8:13.11
    6.Ant Stott 2:27.25 8:27.52
    7.Jason Graham 2:23.45 8:28.44
    8.Cam Schoeman 2:26.02 8:30.59
    9.Jacques Theron 2:23.43 8:34.40
    10.Zonele Nzuza 2:26.48 8:36.46
    11.Siseko Ntondini (U23) 2:25.29 8:38.41
    12.Loveday Zondi 2:28.45 8:38.42
    13.James Nopeus (U23) 2:21.40 8:38.47
    14.Gavin Shuter (U23) 2:25.53 8:39.06
    15.Shaun Rubenstein 2:25.03 8:42.00
    16.Lucas Mthalane 2:25.08 8:42.00
    17.Mmeli Cele (U23) 2:24.04 8:43.18
    18.Murray Starr (U23) 2:30.15 8:43.36
    19.Travis Wilson (U18) 2:30.23 8:43.36
    20.Nhlanhla Cele 2:25.46 8:44.38

    NAISET
    1.Robyn Kime (U23) 2:36.56 9:07.16
    2.Abby Adie 2:34.37 9:21.30
    3.Jen Theron 2:40.37 9:40.55
    4.Hilary Pitchford 2:42.53 9:43.17
    5.Bianca Haw (U18) 2:46.07 9:49.07

    U23 NAISET
    1.Robyn Kime 2:36.56 9:07.16
    2.Jenna Ward 2:50.14 10:40.49
    3.Brittany Petersen 2:53.19 10:48.56

    U18 TYTÖT
    1. Bianca Haw 2:46.07 9:49.07

    U23 MIEHET
    1. Lance Kime 2:15.38 8:00.29
    2. Andy Birkett 2:19.58 8:09.17
    3. Siseko Ntondini 2:25.29 8:38.41

    U18
    1.Travis Wilson 2:30.23 8:43.36
    2.Damon Leima 2:32.22 8:51.44
    3.Tyler Wilson 2:36.38 9:14.08

Pasi Wallin - Arctic Canoe Racen veteraani

´Melontaalapivuosikymmenten' tapasi yhden keskeisimmistä länsisuomalaisista melonnan pioneereista - Pasi Wallinin, joka oikeastaan toi melontainnostukseen Euraan 1970-luvun lopulla. Hän edusti aluksi Ala-Satakunnan Retkeilijöitä, liittyi melonnan erikoisseuraan Rauman Seudun Melojiin ja oli lopulta perustamassa Euraan Euran Kanoottiklubia vuonna 1989. Wallin tunnetaan myös lahjakkaana yleisurheilijana, joka niitti mainetta nuorisosarjoissa 1950-luvulla ja voitti mm. Suomen B-mestaruuden 400 metrin aidoissa. Hänen bravuurinsa oli myös seiväshyppy. Monipuolisena urheilijana Wallin voitti myös jalkapallon piirinmestaruuden, pelasi alasarjatasolla lentopalloa ja innostui vähän vanhempana hiihtämään kilpaa piiritasolla. Wallinin melontaura jatkuu edelleen, nyt 70-vuotiaana.

MITEN LÖYSIT MELONNAN?

- Minun mieleni on aina tehnyt vesille. Harrastin 1970-luvulla pitkiä hiihtomatkoja kilpailumielessä ja etsin kesäharjoitteluun uusia tuulia. Kaverini kanssa pähkäiltyämme ajattelimme koittaa melontaa. Siitä se sitten alkoi. Ostin R1-merkkisen kajakin. Kaaduin koko ajan, mutta olin menettänyt sieluni lajille.

SINUT MUISTETAAN ERITYISESTI JOKIMARATOONARINA. MIKÄ JOKIMARATONEISSA VIEHÄTTI?

- Niiden monipuolisuus. On tasaista, on pahoja koskia ja yllätyksiä. Voi nähdä vaikka majavan tai saukon.

MIKÄ OLI MIELESTÄSI HIENOIN JOKIMARATON? MIKSI?

- Lapinjokisoutu. Se oli myös ensimmäinen jokimaratonini. 53 km pitkä pieni hieno joki, jossa on paljon kivisiä koskia. Yleisöä oli tuhatmäärin koskien partailla ja silloilla. Varmasti neljäsosa melojista kaatui pahimmillaan koskissa, joten yleisölle tarjottiin totisesti sirkushuveja.

MILLOIN OLIT ACR:SSÄ?

- Vuonna 1984 ja 1992. Vuoden 1992 ACR oli 50-vuotisjuhlamelontani.

MILLAINEN ACR OLI KOKEMUKSENA?

- Kerrassaan mahtava. Se on raju, uuvuttava, mutta elämyksiä täynnä. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, luonnonläheisyys on uskomaton, vesi on puhdasta. Tunne Euroopan pisimmästä vapaana virtaavana joesta vie mukanaan (533 km). Maalissa olo on tosi väsynyt, mutta onnellinen.

ACR:N VAIKEIMMAT PUOLET?

- Vaikeinta oli ensimmäinen päivä. Etappi oli 133 km kylmissä vesissä yhtä soittoa. Reitillä oli kivisiä koskia, joissa täytyi muuttaa ajolinjoja yhtenään. Jännetupintulehdukset olivat tuttuja.

MITÄ OLET SAAVUTTANUT MELONNASSA?

- Elämyksiä, kuten luonnonläheisyyden ja hiljaisuuden. Melonta on hieno laji. SM-mitaleja on kymmenkunta. PM-mitaleja on kolme. Veteraanien MM-mitaleja on kaksi kappaletta. Olemme olleet Esko Tuohimaan kanssa kaksikolla MM-hopealla kahdesti.

TULEVAISUUDEN TAVOITTEET?

- Tulevaisuuden tavoitteita ovat World Master Gamesit Torinossa sekä Kööpenhaminan MM-maraton syksyllä.

MITEN NÄET SUOMEN MARATONMELONNAN TULEVAISUUDEN?

- Harrastajia ja kilpailijoita saisi olla enemmän. Varsinkin nuoria. Tällä hetkellä Suomessa on lahjakkaita nuoria melojia, joista voi tulla kansainvälisen luokan menijöitä.

KUKA MELOJA ON JÄÄNYT MIELEESI VUOSIKYMMENTEN VARRELTA?

- Jokimaratoonareista erityisesti ihmemies Jussi Riihinen. Mikko Kolehmainen nousee toki ykköseksi olympiakullallaan ja menestyksekkäällä huippu-urallaan. Sen verran pitää vetää myös kotiin päin, etten voi olla myös mainitsematta poikaani Jussia. Hän on jaksanut harrastaa kilpamelontaa noin 25 vuoden ajan. Nykypäivän totaalisessa urheilumaailmassa ja yhteiskunnassa ylipäänsä on erilaisia polkuja. Hänen polkunsa, jossa yhdistetään opiskelu ja työelämä sekä kilpaurheilu, on myös yksi vähemmän huomiolle jäävä vaihtoehto. Ainakin se polku on tuottanut noin 150 SM-mitalia ja melkoisen henkisen ja fyysisen pääoman. 

Nestor Pinta - Martin Mozzicafreddo pitivät pintansa

Kaikkien aikojen tiukin Rio Negro päättyi kokeneiden kehäkettujen, Pinta ja Mozzicafreddo, voittoon. Vaikka kaikki kolme tähtiparia ottivat etappivoittoja, vanhat mestarit olivat tasaisimpia. 23-vuotiaiden voittajat, José Guerrero ja Franco "Rocky" Balboa, hävisivät ainoastaan 26 sekuntia yhteisajassa 277 kilometrin matkalla. Aikamme jokimaratonlegenda Kiko Vega ja Santiago Scales jäivät yhteensä kärjelle lähes 7 minuuttia, mutta ottivat yleisessä sarjassa hopeaa.

 

'Melontaalapivuosikymmenten' kääntää seuraavaksi huomionsa Etelä-Afrikkaan. Dusi on lähestymässä. Huhut karmeakuntoisista paikallisista legendoista pitänevät paikkansa.

Kiko Vega haastaa Argentiinan tähdet Rio Negro -maratonilla

Vuoden 2013 ensimmäistä kansainvälisesti merkittävää jokimaratonia melotaan parhaillaan. Argentiinan Rio Negro -maraton kerää osallistujia ympäri latinalaisen maailman ja kilpailusta onkin muodostunut Etelä-Amerikan Sella. Kilpailu on yksi pisimmistä tällä hetkellä järjestettävistä jokimaratoneista; 7 etappia ja 277 km.

Argentiinan tähtikaksikko Nestor Pinta - Martin Mozzicafreddo on saavuttanut legendan maineen Argentiinan Patagoniassa. He ovat voittaneet Rio Negron peräti 11 kertaa, Pinta jopa 12 kertaa, sekä niittäneet mainetta MM-maratoneilla ja Espanjan jokimaratoneilla. Tänä vuonna mies Asturiasta - Federico "Kiko" Vega Suarez on lyönyt hynttyyt yhteen lupaavan argentiinalaisen Santiago Scalesin kanssa. Heidän tarkoituksensa on panna piste vanhojen mestareiden voittokululle. Ennakkospekulaatioissa Etelä-Amerikan faveloiden vedonlyöntitoimistoissa yllättävän moni on lyönyt pesetansa likoon 23-vuotiaiden eläimellisesti harjoittelevien José Guerrero ja Franco Balboan puolesta.

Kilpailu alkoi viime lauantaina, ja pituutensa takia alussa ei kukaan höntyile, vaan matkaan lähdetään melontamaratonille epätyypilliseen tapaan, vain 90 prosentin vauhtia. Alkukilometreillä kärkiporukassa tempoi 25 kaksikkoa. Puolimatkassa kolme ennakkosuosikkia karkasi Pintan ja Mozzicafreddon lyödessä tahtia. Ratkaisu jäi loppukirin varaan, jossa taktinen nero Vega onnistui luotsaamaan kajakkinsa Scalesin voimien turvin maaliin 7 sekuntia ennen Argentiinan mestareita. Guerrero - Balboa jäi runsas 20 sekuntia. Kilpailu ei ollut ratkennut vielä, mutta Pinta - Mozzicafreddo hävisi etapin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2008. Vega - Scales oli osoittanut vaarallisuutensa.

Toisella etapilla sama kolmikko jatkoi armotonta taisteluaan. Ratkaisu jäi loppukiriin, jossa tehdään U-käännös ja kiskotaan muutama sata metriä vastavirtaan. Kukaan täysijärkinen ei uskalla kiilailla Kiko Vegaa, sillä hiilikuidun maku suussa ei ole suoranainen makuelämys, mutta Pinta - Mozzicafreddo joutui nuorten nousukkaiden sikailun kohteeksi. Kaiken lisäksi nuoret Guerrero ja Balboa saivat kohdalleen pöljän päivän ja spurttasivat voittoon. Vega - Scales jäi 3 sekuntia ja vanhat starat 10 sekuntia.

Muilla etapeilla kiivas taistelu on jatkunut. Ajolinjoja on valittu läheltä puita ja matalia rantoja, joten jokimaratonin koko taktinen hienous on näyttäytynyt alastomimmillaan. Kilpailu on tällä hetkellä kesken ja viimeinen 7. etappi melotaan lauantaina. 'Melontaalapivuosikymmenten' seuraa kisaa vesi kielellä. 

http://www.sportscene.tv/flatwater/marathon/news/the-2013-rio-negro-regatta-stage-1-2
kuvua fb:ssa Carolyn Cooperin sivulla