Hansa Fish River Maratonilla tähtisadetta

Kauan eivät Etelä-Afrikan tähdet lepäilleet raskaan Kööpenhaminan MM-maratonin jälkeen, vaan ottivat miehistä mittaa viikon kuluttua arvokisoista kahden päivän haastavassa ja legendaarisessa jokimaratonissa - Hansa Fish River Maratonilla. 

Kilpailun pääsarja on Descenso del Sellan tavoin K2-sarja, jota pidetään jokimaratonien kuningaslajina. Hank McGregor ja Grant van der Walt osoittivat jälleen kerran olevansa yli muiden. Uskomattoman 642 aluksen joukossa miehet olivat murskaavia. Vastustajat yrittivät kaikkensa, mutta McGregor ja van der Walt kestivät kaiken ja olivat ylivoimaisia. Täysin jokimaratonille keskittyneet ykköshaastajat, Jenkins ja Louw, jäivät noin neljä minuuttia. On tosin muistettava, että voittajaparin aika oli 4.48.07, joten marginaalit repsahtavat helposti isoiksi.

Eurooppa oli saanut jalkeille tällä kertaa varteenotettavan haastajaparin - WWR-mestarit Tshekin Tomas Slovakin ja Saksan Tobias Bongin, joka toimii myös Max Hoffin sparraajana kotioloissaan. Slovak ja Bong räjäyttivät varsinaisen pommin sijoittumalla kolmanneksi vain pari minuuttia hopeasta jääneinä. Surf ski -spesialistit Mocke ja Bouman olivat kymmenensiä 15 ja puoli minuuttia voittajien takana. Tshekin sileän veden maratoonari Jakub Adam sijoittui parinsa kanssa 11:nneksi runsaan minuutin Mocken ja Boumanin perässä.

WWR-miesten mukaantuloa jokimaratooneille on odotettu vesi kielellä. Jo Arctic Canoe Racen aikaan WWR-miehet kävivät näyttämässä huikeaa potentiaaliaan. Ratamelonnassa virtaavan veden taiturit ovat jo käyneet puhdistamassa pöytiä etujoukoissaan Max Hoff, Jon Schofield ja Maximilian Benassi Nejc Znidarcicia unohtamatta. Suomessa melontaa seuraava urheileva kansa ei myöskään ole unohtanut Kimmo Harikoskea - Suomen WWR-melonnan suurinta yksinäistä kautta aikojen - joka huippuvuosinaan vuoli kultaa Suomen ratamelonnassa 1990-luvun lopulla halutessaan. 

Vauhtia Kööpenhaminassa - huippumaratonmelonnan karu todellisuus

Syyskuun 18.-22. päivinä melottiin Tanskan melontapyhätössä Bagsvaerd-järvellä kaikkien aikojen kovatasoisimmat maratonmelonnan MM-kilpailut. Kansainvälinen maratonmelonta on lajin nuoruudesta johtuen kehittynyt kehittymistään. Suomalaisittain kisat eivät olleet tällä kertaa suurta menestysjuhlaa. Suomen menestyjät löytyivät masters-sarjoista. Melojat Pentti Sahi, Unto Elo ja Kirsi Ehoniemi lukeutuvat tällä hetkellä sarjojensa aateliin miehistökajakeissa. Pentin ja Unton kultamitali sekä Kirsin pronssi kaksikoissa puhuvat puolestaan.

Laajan lajikulttuurin omaavat maat Unkari, Espanja ja Etelä-Afrikka osoittivat mahtinsa lukuisilla mitaleilla eri sarjoissa. Maininnan arvoista ja kunnioitettavaa on myös Tanskan menestys omissa kisoissaan. 'Melontaaläpivuosikymmenten' haastatteli lajin saloista sekä Espanjan että Etelä-Afrikan joukkueen edustajia. Näissä molemmissa maissa yksi perusasia on selkeästi erilainen kuin monissa muissa maissa. Urheilijat melovat ympäri vuoden katkeamatta, ja kilpailuja järjestetään koko ajan. Suorituskykyisyys ei laske missään vaiheessa kalenterivuotta paljoakaan, vaikka välillä keskitytään toki aerobiseen harjoitteluun. Myös voimaharjoittelun määrä on hämmentävää. Yleiskestävyysharjoittelu on myös ohjelmassa kaiken muun rinnalla. 'Melontaaläpivuosikymmenten' avautuessa Suomen olosuhteista eräs huipputason masters-meloja kehotti suomalaisia siirtymään hiihtourheiluun, jossa kilpailu on melontaa vähäisempää ja harjoittelu helpompaa. Toki samaan hengenvetoon hän totesi: "Kun kerran joudutte antamaan noin paljon tasoitusta lajiharjoittelussa, panostakaa voimaharjoitteluun. Kompensoikaa sillä naurettavaa melontamääräänne. On itse asiassa ihme, että pystytte melomaan edes tuollaista vauhtia, jos teille tulee talvella parin kuukauden tauko melontaan."

Maratonmelonnan spesialistit osoittivat, että pelkkää surf skitä tai rataa melomalla ei nykypäivänä mitaleilla juhlita. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikka 1000 metrin sankarin Rene Houlten Poulsenin kommentit: "Maratonmelonnan harjoittelu on extremeä, suosin mieluummin 1000 metrille tähtäävää harjoittelua. Pystyn melomaan tunnin 4 minuutin tonnin vauhtia, mutta näissä ympyröissä se ei riitä." Yleisen sarjan yksikön kärki latasi ensimmäiset 2000 metriä runsaaseen 7 ja puoleen minuuttiin. Kaksikoissa väliaika pysähtyi noteeraukseen 7.03. Espanjalaiset Merchan - Alonso ja Fiuza - Bouzan tykittivät ensimmäisen kympin 38 minuuttiin ja murskasivat vastustajansa täysin. Keskivauhti pysyi koko matkan alle 4 minuutissa. Suorituksen uskomattomuudesta kertoo myös Fiuzan lähes melontakyvytön tulehtunut käsi. Miesmiehistöjen valtikka on vankasti Espanjassa, yksikköjen Etelä-Afrikassa. Unkari haliitsee naisia kokonaisvaltaisesti, vaikkakin Tanska ja Uusi-Seelanti rikkovat rintamaa.

Suomen joukkueessa keskeyttämisprosentti oli huolestuttavan korkea. Myös sairastumisalttius pääkisojen kynnyksellä jättää pohdittavaa. Ainaiset peräsinongelmat eivät myöskään voi enää mennä sattuman piikkiin. Menon pitäisi olla hallittua ja kontrolloitua, ei päätöntä koheltamista. Onneksi Suomen joukkueessa oli myös valonpilkahduksia mitalistien ohella. Jeremy Hakala meloi junioreissa ratamelojaksi hyvän kisan. Eero Luoma meloo vielä ensi vuonna junioreissa, eikä ero kärkijoukkoihin ollut liian suuri. Maija Saalasti omaa asenteen, joka tulee tuomaan vielä paljon iloa. Olivia Malinen on hiomaton timantti. 'Melontaaläpivuosikymmenten' tiedostaa myös Netta Malisen potentiaalin. Masterseissa kaksikko Jussi Wallin - Petteri Ehoniemi taistelee kärkijoukoissa, jos välineet pysyvät ehjinä ja siviilielämä rauhallisena.

Etelä-Afrikan jokimaratoonari Andrew Birkett meloi käsittämättömän kilpailun voittaen 23-vuotiaiden sarjan 4.15 keskivauhdilla. Hopeamies Brandon van der Walt niin ikään Etelä-Afrikasta jäi vain sekunnin. Pohjoismaisittain ilahduttavaa oli Mathias Hamarin pronssi jokikeisarien takana. Hank McGregor tuli, näki ja voitti yleisen sarjan viime vuoden hylkäyksestä sisuuntuneena. Hän dominoi kilpailua häkellyttävällä varmuudella jättäen puolustavan mestarin Ivan Alonson nuolemaan näppejään. Espanjan kaksikoille ei tällä planeetalla löydy vastusta, ellei sitten McGregor päätä tulevaisuudessa hypätä samaan kaksikkoon Grant van der Waltin kanssa myös sileän veden maratonilla.