Heinäkuun viimeinen viikonloppu antoi kesäiset puitteet kauden 2013 ratamelonnan SM-kilpailuille. Olosuhteet suosivat ja rannalla olijat näkivät paljon kaikenlaista. Kisat olivat kahden ylivoimaisen melojan näytöstä.
Naisia hallitsi kenties viimeisen kerran yksinvaltiaan tavoin melojakuningatar Anne Rikala, joka Midaksen lailla muutti kullaksi kaiken mihin osallistui. Seitsemän kultaa on kivikova urheilusuoritus. 'Melontaalapivuosikymmenten' ei voi kuin ihailla Annen omistautumista ja esimerkkiä, kuinka pitkälle ihmiskeho voidaan jalostaa viemään kajakkia mahdollisimman lujaa eteenpäin.
Miesten selkeä ykköskanuuna on kreikkalaista jumalaa muistuttava Miika Dietrich, joka voitti kaikki neljä yksikkömatkaa näytöstyyliin. Kuorrutteeksi kermakakkuun hän puski veteraanimaratoonari Jussi Wallinin kanssa täyteen värisuoran saavuttaen kaksikoista hopeaa ja pronssia. Kaksikkomitalit ovat osoitus Miikan uskomattomasta fysiikasta ja teknisestä taitavuudesta. Miika on selkeästi nousemassa kokonaisvaltaisesti kansainvälisen tason tekijäksi.
Eero Selivaaran ja Miika Nykäsen kaksikkokullat joka matkalta kertovat Suomen armeijan Urheilukoulun tehokkuudesta tehdä lupaavista nuorista urheilijoita.
SM-kilpailut eivät ole pelkkää tähtien taistelua, vaan myös paljon muuta. Eri lähdöt kertovat monia eri tarinoita. 'Melontaalapivuosikymmenten' paljastaa palan erästä tarinaa. Maratonmelontaa seuraava suuri yleisö ei ole voinut olla huomaamatta Eurasta tulevien maratoonarien muista poikkeavia luonteita ja suuria persoonia. Kangasalan viikonloppu oli myös kahden euralaisen suuren egon kaksintaistelua.
40-vuotiaiden miesten 1000 ja 500 metrillä oli tosi kyseessä. Petteri Ehoniemi ja Jussi Wallin olivat unohtaneet yhteiset projektinsa ja keskittyivät kumpikin tahoillaan nöyryyttämään toisensa. Ehoniemi halusi näyttää teknisen taitavuutensa ja kuntonsa tason suureen ääneen SM-mitaleita tavoittelevan veteraaniratamelontaa pari vuotta hallinneelle Wallinille. Miehet ovat keskittyneet tänä kesänä täysin maratonharjoitteluun syyskuisia MM-kilpailuja varten, joten kumpikin oli hieman epävarma räväkkyydestään kovan aerobisen harjoittelukauden keskellä. Miehet käynnistivät kuitenkin radiohiljaisuuden kymmenen päivää ennen ratakisoja ja aloittivat kyräilyn.
Lauantaina oli 1000 metrin kilpailu. Ehoniemi ja Wallin etenivät rinta rinnan Veli Tompurin ahdistellessa vierellä. Viimeisellä 200 metrillä Wallinin loppurykäisy toi hänelle mestaruuden sekunnin erolla Ehoniemeen. Wallinin leveä hymy oli kuin piiska Ehoniemen selkään. Rannalla Ehoniemi sai taas kuulla iänikuista lätinää siitä, kuinka mones SM-mitali oli jälleen kerran nähnyt päivänvalon.
Sunnuntai valkeni aurinkoisena, ja Ehoniemi oli suggeroinut itsensä transsin kaltaiseen tilaan. Miehet välttelivät toisiaan rannalla ja vielä vesillä. Katsekontaktia ei otettu. Wallin oli hieman epävarma 500 metrin suhteen, koska tiesi Ehoniemen nopeuden. Startin jälkeen Ehoniemi erkani heti kärkeen ja takoi menemään tiukalla asenteella. Walliniin iski paniikki, kun ero ei pienentynyt sitten millään. Tavanomainen loppunousu kuivui kokoon suutarina ja Ehoniemi otti mestaruuden puolen sekunnin selkeällä erolla. Kukkotappelu päättyi siis tasapeliin. Puolentoista sataa SM-mitalia kaapinut Wallin oli saanut maistaa tappion karvasta kalkkia.
Palkintojenjaon jälkeen miehet hautasivat sotakirveen ja ovat jo aloittaneet maratonleirityksen kohti syyskuisia koitoksia. Wallin käy vielä Torinossa World Masters Gamesissa, jonka jälkeen Eurajokea halkoo taas sinikeltainen kaksikko. Pääasiassa mk-vauhdilla.
loistavaa kerrontaa
VastaaPoista