Race plan 1980-luvun malliin

Viime aikoina huippumaratoonarit ovat julistaneet blogeissaan

race planin merkitystä. Race plan tarkoittaa suomeksi suunnilleen

kunkin urheilijan oman kilpailutaktiikan etukäteissuunnitelmaa.

Ilman strategiaa ei heidän mukaansa ole mahdollista menestyä.

Race planin on kuitenkin oltava sillä lailla väljä, että kilpailun myötä

on reagoitava yllättäviin tilanteisiin.

80-luvulla mainetta niitti eräs legendaarinen jokimaratoonari.

Jos häneltä kysyi, että mikäs on taktiikka päivän kisassa,

hän vastasi yksiselitteisesti: "Aloitan täysillä. Sitten, kun maitohapot iskevät,

kiristän vauhtia. Jos kaadun, nousen kajakkiin ja melon vielä lujempaa.

Lopussa otan loppukirin ja melon kovempaa kuin se, joka on mukana".

Useimmiten taktiikka toimi.

Kerran legenda ei ollut tyytyväinen suoritukseensa, vaikka oli voittanut.

Oli kuulemma ollut löysä päivä, koska ei ollut viitsinyt meloa täysillä yksikseen.

Hän muisteli, että naapurikylässä on illalla maratonjuoksu,

jonka kävi juoksemassa. Juoksu meni huonosti, koska hän ei jaksanut

juosta kuin hölkkävauhtia. Legenda lähti vielä suulitansseihin.

Siellä hän jaksoi täysillä.

  

Maratonmelonnan kausi 2011

Kausi 2011 on melottu lukuun ottamatta MM-Singaporea,

jonne on lähdössä ainoastaan Suomen ykköstykki Nina Itkonen.

Itkonen onkin ollut tänä vuonna se meloja, jonka varaan voi

laskea odotukset lähivuosien menestyksestä kansainvälisellä tasolla.

Häntä säestävät myös innokkaat harjoittelijat Tanja Jantunen

ja Netta Malinen. Potentiaalia naismaratonmelonnan puolella on

selvästi olemassa laajemmallakin joukolla. Työtä on vain kovasti edessä.

Miesten puolella kausi oli paluuta vanhaan. Kestomenestyjät ja

elämäntapamelojat porskuttavat vuodesta toiseen meloen

suunnilleen samaa vauhtia kuin ovat tehneet jo toistakymmentä vuotta. 

Kansainvälistä vauhtia takoneen Tommi Ritalan melontapaussi loi leimansa

miesmaratonmelontaan. Hurjan potentiaalin omaava Lauri Palmroth

keskittyi kaudella enemmän muihin asioihin kuin melontaan ja

nuoret haastajat eivät täysin syttyneet pitkille matkoille.

Näin ollen kaudesta tuli mielenkiintoinen kansallisella tasolla. 

Selkeä johtotähti puuttui. Joka tapauksessa Jussi Wallin, Antti Löppönen, Riku Ruokonen,

Jari Väkiparta ja kumppanit saivat aikaan mielenkiintoisia ja tasaisia kilpailuja.

Maratoncupiin osallistui 50 miesmelojaa ja 16 naismelojaa. Määrät ovat kohtuullisia, 

mutta osallistumisprosentti kisoihin saisi olla isompi. 

Melojilla on edessä hengähdystauko, jonka aikana toivottavasti moni

tekee päätöksen panostaa lajiin enemmän kuin ennen.