Surf skistä uusi melonnan hittilaji

Surf ski-melonta on noussut 2000-luvun kuluessa melonnan uudeksi muoti-ilmiöksi. Lajin valta-aluetta ovat lämpimät eteläisen pallonpuoliskon melontamaat, kuten Etelä-Afrikka ja Australia. Surf skit ovat kajakkeja, joissa istutaan ikään kuin niiden päällä istuinsyvennyksissä. Näin aaltojen vesimassat eivät voi täyttää alusta ja sillä pystytäänkin surffaamaan valtavissa aalloissa. Nämä merikelpoiset yli kuuden metrin kajakit tarjoavat todellista vauhdin hurmaa. Kajakkien ergonomia on suunniteltu niin, että riittävään isoon myötäaaltoon melomalla voi saavuttaa usean kymmenen kilometrin tuntinopeuden.

Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Hawaijilla järjestetään säännöllisesti isoja surf ski-kilpailuja. Viime vuosina laji on levinnyt Aasiaan ja kulovalkean tavoin myös Eurooppaan. Dubai Shamaal Persianlahdella ja Nelo Challenge Portugalissa ovat nousseet Hawaijin Molokain rinnalle mahtikilpailuiksi. Lajissa käydään myös maailman cup -tyyppistä sarjaa. Varsinkin Euroopan ja Dubain kilpailut ovat keränneet osallistujiksi erikoismiesten lisäksi myös ratamelojia sekä maratonmelojia. Toistaiseksi erikoismiesten tekniset taidot ovat vieneet voiton muiden melontalajien spesialisteista. Lajin legendoja ovat mm. Tim Jacobs, Mocken veljekset ja Oscar Chalupsky. Surf ski -kilpailuissa ovat käyneet yrittämässä mm. Eirik Veraas Larsen, Manuel Busto, Kiko Vega, Max Hoff, Alvaro Fiuza ja Ronald Rauhe.

Surf ski -melonta on myös rantautunut Pohjolaan. Suomessa ja Ahvenanmaalla on muutamia "surffisuksia", mutta Ruotsissa niitä riittää enemmänkin. Ruotsissa on toistaiseksi järjestetty lähimpiä surf ski -melontakilpailuja. joissa on debytoinut myös suomalaisia Kimmo Latvamäen johdolla.

Otteita vuoden 1968-69 Lahden melontamaratonilta.

Lahden 6. Melontamaraton kauhottiin Joutjärvellä kohtalaisissa olosuhteissa. Kilpailun loppuvaiheessa tuuli kehitti pientä aallokkoa, josta ei kuitenkaan ollut haittaa melojille .Vanajaveden Vesikkojen Jarmo Juppala voitti maratonin varmaotteisesti ja sai samalla ensimmäisen kiinnityksen kiertopalkintoon.

Kilpailun lähtöryntäyksessä oli mukana 23 melojaa joista 4 keskeytti .Ensimmäinen kilometri vedettiin rajusti kohti ensimmäistä käännelippua kahdessa eri peesauskiilassa .Ryhmät tavoittivat käännekohdan melkein samanaikaisesti ja ulkolaineella ollut Markku Taivainen joutui tönimisen kohteeksi, jolloin hänen melontansa keskeytyi hetkeksi. Ensimmäisen kierroksen täyttyessä putosi Hämäläinen kärkiryhmästä ja kolmannella kierroksella oli Hannu Korjulan vuoro. Neljännellä kierroksella Leo Kaukiainen tipahti kärkikolmikosta, jonka nyt muodostivat Unto Elo, Torbjörn Blomqvist ja vetolaineella melova Jarmo Juppala Viidennellä kierroksella Hannu otti kovan kirin, jolla hetkessä tavoitti neljäntenä melovan Kaukiaisen. Viimeisen kierroksen alkaessa Jarmo Juppala kehitti eniten kierroksia melanpyöritykseen ja jätti Bloqvistin taakseen. Unto Elo oli kolmantena ja Leo Kaukiainen säilytti neljännen tilansa, sillä Hannu Korjula joutui käymään lähimmässä laiturissa riisumassa kiristävän aukkopeitteen vyötäisiltään.

C-luokan mestariksi selvisi yllättäen Vesa:n Reijo Laukkanen, joka monen vuoden tauon jälkeen kokeili kestävyyttään hyvällä menestyksellä. Reino Kivinen meloi viimiset kierrokset nopeimmin jättäen Harri Salinin ja Kalevi Vuorion taakseen. Poikien kympillä voittaja oli Kari Markkanen.

C-1 Voiton kauhoi Rudolf Närjänen.

Vuoden 1969 melontakauden päätöskilpailu Lahdessa Joutjärvellä suoritettiin kahdessa osassa.

Lauantain kilpailu Möysän suoran voitti Hannu Korjula Markku Taivaisen tiiviissä tuntumassa.

C-1 puolella isännöi Rudolf Närjänen Grönlundin veljesten seuraamana.

Sunnuntaina melottiin pitemmät matkat ( 10000m)

Kauden päätöskilpailut melottiin perinteisesti Joutjärvellä Vesisamoilijoitten järjestämänä..

Voimakas tuuli ja aallokko haittasivat melontaa koko kilpailujen ajan. Joutjärven pohjoiskaarteen sivuaallokko aiheutti useita kaatumisia ja kanoottien yhteenajoja. Lahtelaiset menestyivät kilpailuissa parhaiten saavuttamalla kolme kajakkivoittoa Heikki Mäkelän (A-lk),Kalevi Vuorion (C-lk) ja Eija Ryypön (N) ansiosta.

Irma Aholin kaatui Joutsaaren kohdalla johdettuaan naisten 5000metrin melontaa lähes puoleenväliin saakka. Tästä siiirtyi johtoon Canoan Margareta Blomqvist VeSa:n Eija Ryypön seuratessa peesissä. Loppusuoran auetessa (500m) Ryypön rivakampi melan pyöritys alkoi tuottaa tulosta, ja loppukirissä Eija oli 14 sekuntia nimekästä vastustjaansa nopeampi.

Alla kuva vuosikirjasta 1969 Voittajia ja voitettuja: Vasemmalta Lasse Grönlund (C-1), Timo Grönlund(C-1), Rudolf Närjänen(C-1), Hannu Krjula(K-1), Stig Fredriksson(K-1), Markku Taivainen (K-1)

Onnittelut

Maratonmelojat onnittelee Minna ja Tommi Ritalaa tänään syntyneen pojan johdosta. Toivottavasti tulemme näkemään seuraavankin sukupolven näytöksiä kisoissa.

Kimmo Latvamäki

Uran alkuvuodet

Vuonna -85, kauan on aikaa siis, siitä kun Latvamäen poika aloitti melontaharrastuksen. Muistaakseni homma lähti siitä alulle, kun Ruovedellä alkoi melontakoulutoiminta Ruoveden kanoottipurjehtijoiden pitkän hiljaiselon ja aallonpohjan jälkeen.

Raimo Pihlava ja Pentti Sahi oli melontakoulussa vetäjinä ja mukana oli myös seuran alkuperäinen jo edesmennyt vuodesta 1930 puheenjohtajana aloittanut Tuomas Vinha. Mukaan menin joidenkin kavereiden kanssa ja alkuun melonta oli kivaa leikkiä ja puuhastelua kavereiden kanssa. Melontailta oli kahdesti viikossa kesän ajan. Mukana oli myöhemmin melonnassa menestyneitä ainakin Marko Vasenius ja lisäksi oli muutamia, jotka lopettivat melonnan nuoruusvuosina.

Kilpailu toimintaan en parina ensimmäisenä vuotena osallistunut ja ensimmäinen kilpailuni oli muistaakseni vuonna 1987. Siitä hetkestä lähtien kilpailuja kävin tasaiseen tahtiin ympäri Suomea. Menestys ei ollut aluksi kovin hyvä. Ehkäpä tähän syynä oli fyysiset ominaisuudet eli lähinnä pieni koko samanikäisiin nähden.

Muistan hyvin yhteistreenit, joita porukalla Ruovedellä tehtiin. Porukkassa treenattiin ja muistan kun alkuaikoina en pysynyt muiden vauhdissa vaan vetelin omaa tahtia muiden perässä. Tästä en onneksi lannistunut, vaan jaksoin sitkeästi treenata hitaammasta vauhdista huolimatta.

Raimo Pihlavan johdolla harjoittelin nuoresta alkaen ja muistan hyvin, kun Rami kysyi kotipihassaan kajakkeja pakatessa vuonna 1989 ennen ensimmäistä ulkomaanleiriä: ”Kimmo, oletko valmis harjoittelemaan kovaa”? Nopean miettimishetken mietittyäni vastasin myöntävästi. Sitten lähdimme Tanskaan leirille pariksi viikoksi.

Juniorivuosina menestys parani vuosi vuodelta, kun fyysiset ominaisuudet alkoivat tasoittua ja harjoittelun vaikutus alkoi näkyä. Enää ei pelkällä isolla koolla pärjännyt ja tehty harjoittelu vaikutti eniten. Ensimmäisen SM-kullan nuorten sarjassa sain 14-vuotiaana pitkällä matkalla Lahden silloisissa Palma-kisoissa. Seuraavana vuonna pääsin ensimmäistä kertaa edustamaan Suomea Maribon PM-kisoihin, jossa mitalitili aukeni K-4 sarjassa.

Juniorivuosina valmennusohjelman teki Rami ja ulkomaanleireillä usein oli Risto Lehtinen paikalla ja hän seurasi harjoittelua leireillä. Juniorivuosien paras saavutus oli 1994 junioreiden MC-kilpailun voitti K-1 500m:llä Hollannin Harkstedessä. Samassa finaalissa meloi mm., Emilio Merchan ja Zoltan Kammerer. Vuonna 1994 ei järjestetty MM-kisoja, joten MC-kilpailu oli periaatteessa MM-kisoja vastaava tapahtuma, joissa kaikki olivat mukana. Edellisenä vuonna Tsekin MM-kisoissa oli ensimmäinen finaalin ulkopuolelle jäänyt meloja. Myöhemmin kisan voittanut valkovenäläinen Vladislav Degtiarov hylättiin dopingin käytön takia.

Juniori-iässä kilpailin myös hiihdon puolella, mutta lajiharjoittelu meni lähinnä melonnan ehdoilla. En paljoakaan kilpaillut hiihdossa viimeisinä junnuvuosina.

Seniorivuodet

Vuosi 1995 oli ensimmäinen vuosi seniorisarjassa, tosin vielä juniorina osallistuin 1994 Milanon MC-kisaan seniorisarjassa. Ensimmäisenä seniorivuonna kierrettin MC-kisoja ja päätähtäin oli Duisburgin MM-kisat, mutta palkintopallisijoituksia ei vielä silloin tullut. Syksyllä Jorma Lehtosalosta tuli uusi valmentajani.

Olympiavuosi 1996 oli uran siihen mennessä tärkein vuosi. Olin lokakuusta 1995 armeijassa ja syksy kului armeijassa. Talvella pääsin hyvin leireilemään ja Petteri Keson kanssa melottiin keväällä Sevillan karsinnoissa K-2 500m ja 1000m. Olympiapaikkaa ei tullut, kun 1000metrillä putosimme finaalista ja 500m:llä olimme muistaakseni seitsemänsiä neljän saadessa paikan. Olympiakarsintojen jälkeen kävimme kaksi MC-osakilpailua, joista irtosi uran ensimmäinen MC-voitto K-2 200 metriltä Unkarin Szegedissä. Pari viikkoa myöhemmin Tsekin Racicessa voitin 200m myös yksiköllä ja kaksikolla uusimme voittomme Petteri Keson kanssa. Ikävä asia kaudesta oli, kun Petteri Keso ei enää jatkanut kauden jälkeen melontaa, vaan asetti opiskelun etusijalle. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt, kuinka kaksikko olisi tulevissa kisoissa kulkenut. Vielä tähän päivään mennessä en ole kokenut yhtä helppoa melontaa kaksikossa, kun se Keson Peten kanssa oli!

Pihlavan Ramin kanssa asetettiin päätavoitteeksi vuoden 2000 Sydneyn Olympiakisat. Välivuosina oli MM-kisat ja MC-kisat, joissa käytiin vaihtelevalla menestyksellä. Harjoittelu tähtäsi 500m:lle, mutta silti 200m kulki parhaiten! Välivuosien MM-kisoissa parhaaksi sijoitukseksi tuli 4. sija yksikön 200m:llä Kanadan Darthmountissa 1997 ja Milanossa 1999. Milanon MM-kisoissa oli myös Olympiakarsinta. Olympiapaikan sain B-finaalin sijoituksella. A-finaali jäi välierässä 0,04 sekunnin päähän Norjan Knut Holmannille hävinneenä.

Vuosi 2000 oli tärkeä ja alkukausi meni hyvin. Szegedin MC-kisassa oli 500m:llä viides lähes kaikkien Olympiafinalistien ollessa mukana. Itse Olympiakisoissa kisa katkesi välierään. Kunto ei ollut sellainen kuin alkukaudesta eli en onnistunut pääsemään ihan huippukuntoon Sydneyssä.

Koko ajan tähän asti oli Ruovedellä tiukka treeniporukka, jossa olivat loppuun asti Lauri Palmroth ja Marko Vasenius. Mukana olivat myös Miika Perden ja Tero Ollikainen. Monesti Ruovedellä pidettiin ”leiriä” muullakin treeniporukalla, johon kuului mm. Viron Hain Helde, Jani Krappe ja Pitkäsen Pete.

Raimo Pihlava

Kuten jo aiemmin kirjoitin oli Raimo Pihlavassa merkittävä osuus urallani. Jo alkuajoista lähtien hän hoiti valmennuksen ja myöhemmin hän keskittyi huoltopuoleen yhdessä vaimonsa Leena Pihlavan kanssa. Rami osti pelit ja vehkeet, jotta pystyi kuljettamaan kaluston ympäri Eurooppaa kisoihin ja leireille. Asuntoauton Rami hankki joskus 90-luvun loppupuolella. Asuntoauto oli hyvä tukikohta kisareissulla, kun aina ei joka paikassa ollut paikat kovin hyvät lähtöjen välissä odotteluun. Monet kisaruoatkin tuli autossa syötyä Leenan laittamaa sapuskaa, eikä tarvinnut välittään kisajärjestäjien joskus epäsopivista ruoka-ajoista. Ramin panostus hommaan oli kokopäivätoimista ja hän antoi kaikkensa, jotta homma toimisi ja että meillä olisi hyvät olosuhteet harjoitteluun. Leenalla oli iso rooli porukan emäntänä ruokahuollosta vastaavana.

Ramin uran varrella ajetut ajokilometrit olivat huimia. Enimmillään ajoa tuli kaksi Sevillan reissua+ muut leirit ja kisamatkat.

Lyhyesti voin sanoa, että ilman Raimo Pihlavan panostusta hommasta ei olisi tullut mitään! Hänen panoksensa ei vaikuttanut pelkästään minuun tai vain muihin ruoveteläismelojiin, vaan koko maajoukkue hyötyi hänen työstään. Tämä työ kantaa hedelmää vielä näinäkin aikoina.

2000-luku

Sydneyn Olympiakisojen jälkeen Raimo Pihlava jättaytyi lähes kokonaan pois kalustokuljetuksista. Tosin hänen kalustollaan muutamia kisoja käytiin, ilman hänen itse mukana oloaan.

Valmennussuhde Jorma Lehtosalon kanssa jatkui edelleen ja tavoitteeksi asetettiin Ateenan Olympiakisat 2004. Kuten aiemminkin oli välivuosina MM-kisat ja myös EM-kisat MC-kisojen lisäksi.

Paras menestys ennen Ateenaa tuli vuonna 2001 Poznanin MM-kisoissa. Siellä olin 200m:llä 5. ja 500m:llä 6.

Olympiakarsinnat vuonna 2003 eivät tuottaneet Olympiapaikkaa, joten sitä piti hakea seuraavana vuonna. Kisojen jälkeen pitkä valmennusssuhde Jorma Lehtosalon kanssa päättyi ja uusi valmentajani oli Bela Pavelka.

Itse Olympiakarsintaan keväällä 2004 en voinut osallistua sairastelun takia, mutta onneksi Suomi sai ns. villin kortin 2003 MM-kisojen B-finaalin sijoituksen perusteella. Onneksi pääsin kesällä hyvään kuntoon voittaen sisäisen maakarsinnan ja lähtökohdat huomioon ottaen sijoitus 13. Ateenassa oli hyvä. Belan tulo valmentajaksi toi uutta kipinään ja varsinkin kestävyys- ja tekniikkapuolelle tuli parannusta.

Olympiakisojen jälkeen tavoitteeksi asetettin 2008 Olympiakisat, jotka lopulta jäivät käymättä.

Vuonna 2005 olin hyvässä kunnossa ja EM-kisoissa tuli 200m:llä pronssia Poznanissa. Valitettavasti MM-kisat Zagrebissa eivät menneet yhtä hyvin kuin EM-kisat, joten niistä ei sen enempää. Samana syksynä hain opiskelemaan poliisikouluun, jonne pääsinkin. Opiskelun aloitin alkuvuodesta 2006 ja sen talven leireily rajoittui lyhyeen pääsiäisleiriin Budapestissa. Opiskelu ja harjoittelu oli raskasta, joten syksyllä 2006 päätin laittaa melan naulaan kansainvälisellä tasolla. Motivaatio alkoi olla vähissä harjoitteluun yhdeksän vuoden kokopäivätoimisen urheilun jälkeen.

Melonnan lopettamisen jälkeen meni pitkä aika, ettei tullut juurikaan harjoiteltua. Jossakin vaiheessa kiinnostus urheiluun palasi pikku hiljaa. SM-kisat olivat kuitenkin ohjelmassa vuosittain ja sinne tuli mentyä vähälläkin treenillä hyvin tuloksin.

2010-luku

Muistan, kun kesällä 2009 Pihlavan Rami soitti ja sanoi, että 200m tulee Olympialajiksi. Tästä innostuneena ajattelin vielä ottaa miehestä mittaa ja treenasin muutaman kuukauden tosissaan ennen kauden 2010 alkua. Kausi lähti hyvin käyntiin ja olin Duisburgin MC-kisassa B-finaalin kärkipäässä ja EM-kisoissakin oli B-finaalissa. Poznanin MM-kisoissa tipuin niukasti B-finaalista ja C-finaaliin ei löytynyt potkua. Samana vuonna hommasin myös ensimmäisen surfski-kajakin, joten taas oli yksi laji lisää tarjolla.

Työn ja harjoittelun sovittaminen oli niin hankalaa, että en enää tavoitellut Olympiapaikkaa ja panostanut jatkossa harjoitteluun.

Tulevaisuus

Nykyään keskityn ammattikunnan kisoihin hiihdossa ja ampumahiihdossa. Siinäkin on tarjolla kisoja SM-, PM-, ja EM-tasolle asti. Hiihtoharjoittelua on tullut tehtyä kiitettävästi ja kymmenkunta kisaa on takana tälle talvelle ja vielä on kisoja edessäkin. Surfski-melontaa on tarkoitus tehdä kesällä hiihtoharjoittelun lisäksi ja saa nähdä tuleeko sitä osallistuttua kesän SM-melontoihin. Tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta eiköhän sitä ainakin RKP:n K-4 joukkueeseen vielä mahdu..

Masters-sarjojen nousu

Vuonna 1996 maratonmelonnan MM-kilpailuissa Ruotsin Vaxholmissa järjestettiin ensimmäisen kerran masters-sarjojen kilpailut. Suomalaiset ovat menestyneet kyseisissä veteraanien mittelöissä hyvin. Varsinkin ikinuoret Pentti Sahi ja Unto Elo ovat meloneet jatkuvasti ikäluokkansa terävimmässä kärjessä. Monilla muillakin suomalaisilla on yksittäisiä menestyshetkiä.
Masters-sarjojen suosio on viime vuosina räjähtänyt käsiin. Ne tarjoavat motivaatiota jo aktiiviuransa yleisessä sarjassa lopettaneille entisille huippu-urheilijoille. Toisaalta ne tuovat tavoitehakuisuutta melojille, jotka eivät koskaan murtautuneet kansainväliseen kärkeen nuorempana. Masters-sarjat antavat myös vaihtoehdon melontaan kilpailla amatööripohjalta ilman valtavia suorituspaineita. Kansainväliset kisat ovat urheilun suola kaikentasoisille ja -ikäisille urheilijoille.
Kilpailijoiden määrä ja vauhdit ovat nousseet valtavasti muutamana viime vuotena. Esimerkiksi vauhti, jolla juhli vuonna 2004, ei riitä tänä päivänä monissakaan sarjoissa edes kympin sakkiin. Varsinkin Keski-Euroopassa masters-melonnan suosio on jo massaurheilua.
Kansainvälinen Kanoottiliitto on noteerannut ikäkausisarjojen suosion ja on lisännyt roimasti kilpailumääriä. Esimerkiksi kesän maratonmelonnan maailman cupissa Tanskassa melotaan myös masters-sarjoja. Myös välinevalmistajat ovat havainneet markkinaraon. Erilaista masterseille tarkoitettua kalustoa alkaa olla tarjolla valmistajalla kuin valmistajalla.