´Melontaalapivuosikymmenten' tapasi yhden keskeisimmistä länsisuomalaisista melonnan pioneereista - Pasi Wallinin, joka oikeastaan toi melontainnostukseen Euraan 1970-luvun lopulla. Hän edusti aluksi Ala-Satakunnan Retkeilijöitä, liittyi melonnan erikoisseuraan Rauman Seudun Melojiin ja oli lopulta perustamassa Euraan Euran Kanoottiklubia vuonna 1989. Wallin tunnetaan myös lahjakkaana yleisurheilijana, joka niitti mainetta nuorisosarjoissa 1950-luvulla ja voitti mm. Suomen B-mestaruuden 400 metrin aidoissa. Hänen bravuurinsa oli myös seiväshyppy. Monipuolisena urheilijana Wallin voitti myös jalkapallon piirinmestaruuden, pelasi alasarjatasolla lentopalloa ja innostui vähän vanhempana hiihtämään kilpaa piiritasolla. Wallinin melontaura jatkuu edelleen, nyt 70-vuotiaana.
MITEN LÖYSIT MELONNAN?
- Minun mieleni on aina tehnyt vesille. Harrastin 1970-luvulla pitkiä hiihtomatkoja kilpailumielessä ja etsin kesäharjoitteluun uusia tuulia. Kaverini kanssa pähkäiltyämme ajattelimme koittaa melontaa. Siitä se sitten alkoi. Ostin R1-merkkisen kajakin. Kaaduin koko ajan, mutta olin menettänyt sieluni lajille.
SINUT MUISTETAAN ERITYISESTI JOKIMARATOONARINA. MIKÄ JOKIMARATONEISSA VIEHÄTTI?
- Niiden monipuolisuus. On tasaista, on pahoja koskia ja yllätyksiä. Voi nähdä vaikka majavan tai saukon.
MIKÄ OLI MIELESTÄSI HIENOIN JOKIMARATON? MIKSI?
- Lapinjokisoutu. Se oli myös ensimmäinen jokimaratonini. 53 km pitkä pieni hieno joki, jossa on paljon kivisiä koskia. Yleisöä oli tuhatmäärin koskien partailla ja silloilla. Varmasti neljäsosa melojista kaatui pahimmillaan koskissa, joten yleisölle tarjottiin totisesti sirkushuveja.
MILLOIN OLIT ACR:SSÄ?
- Vuonna 1984 ja 1992. Vuoden 1992 ACR oli 50-vuotisjuhlamelontani.
MILLAINEN ACR OLI KOKEMUKSENA?
- Kerrassaan mahtava. Se on raju, uuvuttava, mutta elämyksiä täynnä. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, luonnonläheisyys on uskomaton, vesi on puhdasta. Tunne Euroopan pisimmästä vapaana virtaavana joesta vie mukanaan (533 km). Maalissa olo on tosi väsynyt, mutta onnellinen.
ACR:N VAIKEIMMAT PUOLET?
- Vaikeinta oli ensimmäinen päivä. Etappi oli 133 km kylmissä vesissä yhtä soittoa. Reitillä oli kivisiä koskia, joissa täytyi muuttaa ajolinjoja yhtenään. Jännetupintulehdukset olivat tuttuja.
MITÄ OLET SAAVUTTANUT MELONNASSA?
- Elämyksiä, kuten luonnonläheisyyden ja hiljaisuuden. Melonta on hieno laji. SM-mitaleja on kymmenkunta. PM-mitaleja on kolme. Veteraanien MM-mitaleja on kaksi kappaletta. Olemme olleet Esko Tuohimaan kanssa kaksikolla MM-hopealla kahdesti.
TULEVAISUUDEN TAVOITTEET?
- Tulevaisuuden tavoitteita ovat World Master Gamesit Torinossa sekä Kööpenhaminan MM-maraton syksyllä.
MITEN NÄET SUOMEN MARATONMELONNAN TULEVAISUUDEN?
- Harrastajia ja kilpailijoita saisi olla enemmän. Varsinkin nuoria. Tällä hetkellä Suomessa on lahjakkaita nuoria melojia, joista voi tulla kansainvälisen luokan menijöitä.
KUKA MELOJA ON JÄÄNYT MIELEESI VUOSIKYMMENTEN VARRELTA?
- Jokimaratoonareista erityisesti ihmemies Jussi Riihinen. Mikko Kolehmainen nousee toki ykköseksi olympiakullallaan ja menestyksekkäällä huippu-urallaan. Sen verran pitää vetää myös kotiin päin, etten voi olla myös mainitsematta poikaani Jussia. Hän on jaksanut harrastaa kilpamelontaa noin 25 vuoden ajan. Nykypäivän totaalisessa urheilumaailmassa ja yhteiskunnassa ylipäänsä on erilaisia polkuja. Hänen polkunsa, jossa yhdistetään opiskelu ja työelämä sekä kilpaurheilu, on myös yksi vähemmän huomiolle jäävä vaihtoehto. Ainakin se polku on tuottanut noin 150 SM-mitalia ja melkoisen henkisen ja fyysisen pääoman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.