Jyri Aulio - Suomen maratonmelonnan Grand Old Man

'Melontaaläpivuosikymmenten' aloittaa nyt juttusarjan, jossa esitellään suomalaisen maratonmelonnan legendoja sekä todennäköisiä tulevaisuuden legendoja. Esittelyt eivät noudata mitään järjestystä, vaan henkilöt tulevat esiintymään satunnaisessa järjestyksessä.

Kun puhutaan suomalaisesta maratonmelonnasta ja sen historiasta, ei voida sivuuttaa aktiivisinta osallistujaa kautta koko lajihistorian - Jyri Auliota. Jyri on  yksi monipuolisimmista maratoonareista. Hän on kuin kotonaan pitkillä ultraluokan maratoneilla, jokimaratoneilla yhtälailla kuin sileän veden maratoneilla.

Jyrin ura on kunnioitusta herättävä. Hän on lajin pioneereita ja on osallistunut alusta saakka joka vuosi lajin SM-kilpailuihin. Suomen maassa ei taida olla montaakaan tapahtumaa, johon Jyri ei olisi ottanut osaa. Myös kansainväliset areenat ovat tulleet hänelle tutuiksi. Varsinkin MM-maratonmelonnoissa Jyri on ollut tuttu näky. Monet Australian reissut ovat tuoneet ison lisän hänen kokemuksiinsa.

Jyri Aulio ei ole kunnostautunut ainoastaan maratonmelonnan herrasmieskilpailijana, vaan on tehnyt myöskin kunnioitettavan päivätyön lajin järjestö- ja luottamustehtävissä. Jyrin toimintaa liiton hommissa voi kuvata adjektiiveilla: aikaansaapa, järjestelmällinen, tasapuolinen, reilu ja asiantunteva. Suuren kumarruksen ansaitsee myös Jyrin taustavoima Sinikka, joka on jaksanut ja jaksaa edelleen tukea sekä kannustaa aviomiestään aikaa vievän harrastuksen parissa. Sinikka on kunnostautunut myös joukkueenjohtajana kansainvälisissä kisoissa.

Melojana Jyrin vahvuutena on ollut aina tekninen taitavuus ja räväkät rytminmuutokset. Kestävyyssuuntautumisesta huolimatta Jyrin nopeusominaisuudet ovat tuoneet menestystä hänelle myös ratamelonnassa. Mitä kaikkea Jyri olisi urallaan saavuttanutkaan, jos olisi keskittynyt melontaurheiluun aivan nuoresta saakka samalla intensiteetillä ja intohimolla kuin masters-vuosinaan?

Kuvassa Jyri tempoo hopealle vuoden 2013 ratamelonnan SM-kisoissa.

Kuvassa Jyri valloittaa Kukkolankosken Arctic Canoe Racessa 1980-luvulla.

Anne Rikala Helsingin Sanomissa 26.8.2013

'Melontaaläpivuosikymmenten' haluaa myös ottaa kantaa Suomen urheilun tilaan siteeraamalla Anne Rikalaa tämän päivän Helsingin Sanomissa:

HS: "Miten rahoitat melontaurasi?" 

Anne: "Vuodesta 2006 asti minulla on ollut pieni tai täysi urheilija-apuraha. Se on ollut elinehto sille, että olen voinut meloa ammatikseni. Mutta olen ollut viime syksystä myös osa-aikaisena töissä. Minut, vaikka olen olympiamitalisti, rankattiin ulos täydestä urheilija-apurahasta. Se kertoo aika paljon suomalaisen urheilun tilasta."

'Melontaaläpivuosikymmenten' ihmettelee suuresti, miten Annen tasoinen huippu-urheilija on sivuutettu kyseisestä tukimuodosta. Missään muussa maassa ei ole tapahtunut mitään vastaavaa. 

Joka tapauksessa 'Melontaaläpivuosikymmenten' toivottaa Annelle ja muille suomalaisille onnistumisia loppuviikon ratamelonnan MM-kilpailuihin Duisburgiin.

Walter Bouzanin ja Alvaro Fiuzan myrskyvaroitus

Viime viikonloppuna käytiin johtavan maratonmelontamaa Espanjan mestaruuskilpailut. 'Melontaaläpivuosikymmenten' saamien tietojen mukaan kaksikkojen kärki meloi epävirallista maailmanennätysvauhtia. Kyyti oli käsittämätöntä. Viime vuoden MM-hopeamitalistit Walter Bouzan ja Alvaro Fiuza ovat viime vuodesta oppineina psyykanneet itsensä epäinhimillisellä harjoittelulla käsittämättömään vireeseen. 30,1 km seitsemällä kannolla ICF:n standardisoimalla radalla aikaan 1:57:53 kertoo uskomattomasta fyysisestä ja henkisestä, suorastaan epäinhimillisestä staminasta. Kilometrin keskiaika 3.55 puhuu puolestaan. Espanjan tason tietäen on suorastaan häikäisevää, että hopeamitalistit jäivät kärjelle lähes kuusi minuuttia. Eivätkä pronssille jääneet Kiko Vega ja Luis Perezkään ole ihan turisteja.

Jo Sellan voitto selvällä erolla viime vuoden maailmanmestareihin ja tämän vuoden euroopanmestareihin Emilio Merchaniin ja Ivan Alonsoon toi viestiä parin Bouzan-Fiuza uudesta ja uljaasta tulemisesta. Näyttää siltä, että ainoastaan Shaun Rubenstein ja Sean Rice sekä Hank McGregor ja Grant van der Walt ovat tällä planeetalla ainoat, jotka voivat tasapäin haastaa huippukuntoisia espanjalaisia kuukauden päästä MM-melonnoissa. 

Yksiköissä puolustavalla mestarilla Ivan Alonsolla on paikka Tanskaan, joten kilpailu toisesta paikasta oli armotonta. Espanjan edustuspaikka ratkaistiin mies miestä vastaan loppukirissä neljän miehen kesken. Kärkijoukon kyyti oli sen verran hurjaa, että "vielä kerran pojat" -asenteella mukaan tullut Sellan yksikkövoittaja Manuel Busto hyytyi ja keskeytti. Neljä ensimmäistä miestä tulivat maaliin vajaan kolmen sekunnin sisällä. Voittajaksi paikassa auringossa nousi Ruiz Perez, hopeaa Kiko Vegalle, pronssia Jose Julianille ja neljäs sija koitui Borja Nieton kohtaloksi.

Huhut Australiasta kertovat, että paikallinen Mr. Maratonmelonta Cameron McGill on tulossa Kööpenhaminan MM-melontoihin näyttämään K2-sarjaan 40-vuotiaisiin. 'Melontaaläpivuosikymmenten' kysyi Petteri Ehoniemeltä ja Jussi Wallinilta, mitä mieltä he ovat hurjassa tuloskunnossa olevan legendan asettamasta haasteesta. Miehet laukoivat lähes yhteen ääneen: "On kunnia-asia kilpailla moista legendaarista melojaa vastaan. Viime aikoina on esiintynyt jäykkyyttä, mutta uskomme itseemme edelleen. Aiomme siirtyä vähitellen herkkyytemme esiin kaivamiseen. Tarkoituksemme on hakea vauhtia venetsialaisista!"   

Huomioita World Master Gameseista 2013 Torinosta

Masters-urheilun maailman suurin tapahtuma nähtiin elokuun ensimmäisen ja toisen viikon aikana Italian Torinossa. Viimeksi kyseiset kinkerit on pidetty Euroopan maaperällä Tanskan Århusissa vuonna 1989. Neljän vuoden kuluttua kisat rantautuvat Uuden-Seelannin Aucklandiin. World Masters Gameseja pidetään veteraanien kesäolympialaisina sillä erotuksella, että osallistujia on nelinkertainen määrä, koska osanottokiintiöitä ei ole.

Suomesta kisojen ratamelontaan osallistuivat Kimmo Ahonen ja Jussi Wallin. Miehet kilpailivat 40-vuotiaiden kivikovassa sarjassa. Esimerkiksi 200 metrille heidän sarjaansa osallistui 40 melojaa. Näyttää siltä, että Itä-Euroopassa masters-sarjoihin panostetaan totisesti. Näiden maiden joukkueet saapuivat kisapaikalle maajoukkueasuissa valmentajineen ja kannustusjoukkoineen sekä trailereineen. Ulkoinen habitus kieli, että melonnan ohessa kuntosalilla oli vietetty laatuaikaa. Esimerkiksi Venäjältä, Puolasta ja Bulgariasta olivat erikoismiehet tulessa kullakin matkalla.

Osallistujia oli niin paljon, että lähtöjä vyöryi tasaiseen tahtiin kolmen minuutin välein aamusta iltaan. Pieni infotaulu hoiti tulospalvelun virkaa. Taulun edusta olikin sangen kansoitettu, mistä esimerkkinä voi kertoa Wallinin kohtalosta. Wallin lähti euralaiseen tyyliin tsekkaamaan vetonsa tulosta liian innokkaasti ja raivasi tietään kyynärpäätaktiikalla kohti infotaulua. Tie tyssäsi noin kymmenen metrin päähän taulusta, kun kaksi kivipaasin kokoista venäläistä yllättivät Wallinin ja kantoivat tämän kainaloista väkijoukon hännille hokien "Don't be so busy boy!" 

200 metriä tuntuu olevan monen masters-ikäisen urheilijan prioriteetti numero uno. Taso oli käsittämättömän kova. Ahosen ja Wallinin tie nousi pystyyn välierissä. Finaaliin olisi vaadittu noin 40 sekunnin tasoinen suoritus vastavireeseen. Itäeurooppalaiset miehittivät kärkisijat, ja bulgarialaisen voittoaika vastapuhuriin oli 38.15. Myös kaksikolla miehet meloivat välieriin.

1000 metrillä Wallin hyötyi jokimaratontaustastaan ja nousi lopun vellovassa ristiaallokossa 0,3 sekunnin turvin finaaliin asti. Sama näytelmä toistui kaksikoissa, joissa Ahonen ja Wallin rykivät kuin puskista kaikkien ällistykseksi finaalipaikan 0,3 sekunnin turvin välierästään. Liettualaiset ihmettelivätkin, mitä suomalaiset olivat syöneet yön aikana. Lähinnä miehet olivat kuitenkin juoneet, sillä Ahosen ja Wallinin salainen ase oli ollut nestetasapainosta huolehtiminen 36 asteen lämmössä.  

Finaalissa Wallin meloi kuin hurmoksessa lietsoen itseään vielä matkallakin ehoniemimäiseen transsiin. Alkuvauhti osoittautui liian kovaksi, mutta sijoitus oli kuitenkin erinomainen kuudes. Kaksikolla suomalaiset meloivat kahdeksanneksi. Kärki oli taas huippukova. Venäläinen meloi yksikköjen voittoon vastatuuleen ajalla 3.39, kun Wallin suoriutui matkasta ajassa 4.03. 

Länsi-Eurooppa Italiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta ei liiemmin juhlinut kisoissa mitalipalleilla, mutta kenties syksyn MM-maratonilla on revanssin paikka. Ja viimeistään Aucklandissa kajahtaa neljän vuoden kuluttua, ainakin suomalaisten osalta.

Melonta huumaa netin välityksellä

Nyt viikonloppuna on melontakansalle tarjolla jännitystä kuvaruudun äärellä. Ensiksi miten meidän omat "soturimme" Jussi Wallin ja Kimmo Ahonen ottavat mittaa kanssakilpailijoista Wold masters gameseissa. Torinosta saaduissa raporteissa on haistettavissa hieman epävarmuutta kisakunnosta, koska itäeuroopasta on rantautunut kisapaikalle järkälemäisiä vastustajia. Pidetään peukkuja äijille. Kisoista ei ole suoraa kuvalähetystä, mutta tulokset päivittyvät tänne: http://www.torino2013wmg.org/results?lang=en

Toinen mielenkiintoinen kisa on legendaarinen Sella joen laskeutuminen. Espanjalaisilla on tietojemme mukaan MM karsinta lähiviikkoina, mutta varmasti jo huomenna on tiedossa  veristä taistelua sekä hermoja raastavaa taktista leikittelyä. Varatkaamme siis riittävästi naposteltavaa ja virvokkeita koneen äärelle.   

Kisaa voi seurata: http://www.rtpa.es/television lähetys alkaa lauantaina klo. 12.45-15.00 kohdasta "EN DIRECTO"

ja kotisivut: http://www.descensodelsella.com/index.php/en/