Vuoden 1983 kuntokalenteri

Ennen varsinaista maratonmelonnan lanseeraamista Kanoottiliitto puhui joko maratonkilpailuista tai kuntotapahtumista. Kanoottimallit oli määritelty tarkkaan erityisesti kuntosarjan osalta. Määriteltyjä malleja olivat kajakkiyksiköissä Asa Touring, Surfer, Fänger, Etfendi, VKV-101 ja WWR K-1. Kaksikoiden mallit olivat Struer Duet ja Anita-2. On huomioitava, että kuntosarjan ohessa järjestettiin yleensä myös kilpasarja ja retkisarja. Kanadalaiskaksikoilla melottiin myös kolmessa eri sarjassa. Vuoden 1983 kuntokalenteri oli kilometrimäärältään sangen kuntoa nostattava:

5.5. Lapinjokisoutu (54 km)
26.5. Kiiminkijokimelonta (60 km)
23.6. Acerbin Keino (28 km)/ Pirkan Soutu (35 km)
30.6. Yöttömän yön Melonta (57 km)
29.7.-4.8. Arctic Canoe Race (536 km)
5.8. Pääkaupunkimelonta (17 km)/ Suvisaariston melonta
19.8. Lahtisoutu (25 km)
25.-26.8. Merikisa (35 km)
9.9. Lahtimaraton (20 km)
15.9. Helsinki Maraton (20 km)
15.-16.9. Gudenå Tour (120 km)
20.10. Eurajokimelonta (20 km)

Tonnariksi pääsi siis pelkillä kuntotapahtumilla.

Vuoden 1986 kilpailukalenteri

Jokimaratonien suosion yksi huippuvuosi oli 1986. Tällöin kilpailuja riitti. Kausi alkoi innokkaimmilla Englannissa pääsiäisenä. Devizes to Westminster -kilpailussa kaksikot meloivat yhdellä istumalla Thames-jokea 200 kilometriä Yksiköt meloivat kyseisen matkan kolmessa osassa. Suomalaiset jokimaratoonarit olivat joukolla mukana aina kemijärveläisiä ja torniolaisia myöten. Oikeastaan kauden ensimmäinen kilpailu oli jo helmikuussa Oulujoen lauhdevesissä paukkupakkasessa. Kotimainen kilpailukalenteri näytti seuraavalta merkittävimpien jokimaratonien osalta:

27.4. Harola-melonta (Köyliö-Kiukainen)
1.5. Lapinjokisoutu (Eura-Lappi-Eurajoki)
10.5. Hullun miehen melonta (Punkalaidun-Huittinen)
11.5. Väliväylä-maraton
17.5. Utosjoki-melonta
17.5. Noormarkunjoki-melonta
18.5. Jongun hujaus (Kuhmo)
24.5. Kiiminkijoki-melonta
31.5. Porin soutu
1.6. Ruoveden soutu
7.6. Antin melonta (Merikarvia)
14.6. Santtio soutu (Pyhäranta)
20.6. Acerbin Keino (Muonio)
27.-28.6. Yöttömän yön melonta ja soutu (Saarijärvi)
5.7. Honkajoki-melonta
12.7. Naruskajoki-melonta
19.7. Kiukaisten melonta
Heinäk. viimeinen viikko Arctic Canoe Race (Kilpisjärvi-Tornio)
4.10. SM-jokimaraton Utajärvi
18.10. Eurajoki-melonta

Kaudella oli siis pituutta ja osallistujia sekä kilpailuja riitti. Kauden hallitsija kajakkiyksiköissä oli Jussi Riihinen Kiiminkijoen Melojista. Kaksikoiden kuningas oli Rauman Seudun Melojien väkivahva pari Olli Kares - Kari Heinilä. Naisten sarjaa dominoi Kiimingin Tiina Lassila. C-2 -sarjan eliittiä oli Olkiluodon Melojien Teuvo Vuorela - Esko Seppälä. Palkintorahoja jaettiin yli 23 000 markkaa. Kilpailijoita motivoivat myös lukuisat tavarapalkinnot ja suuret pytyt mitaleilla höystettyinä.

Mauri Hiltula - jokimaratonin taitaja

Rauman Seudun Melojien Mauri Hiltula on yksi suurimpia persoonia, joita suomalaisessa maratonmelonnassa on nähty. Pohjoisesta lähtöisin oleva Mauri saapui veljiensä Auliksen ja Tapanin kanssa Raumalle töihin nuorena miehenä. Rämäpäiset veljekset innostuivat koskenlaskusta ja jokimaratoneista. He kiersivät aktiivisesti 1980-luvun kilpailuja. Mauri nousi kestomenestyjäksi 1980-luvun jälkipuoliskolla. Mauri oli myös lehdistön ja kanssakilpailijoiden suosikki värikkäine juttuineen.
  Vuonna 1988 Mauri valloitti Noormarkunjoen, joka taitaa olla Suomen mielenkiintoisin jokimaratonjoki. Mauri kukisti 42 kilometrin matkalla yli kahdella minuutilla itsensä Esa Huovan. Kolmanneksi meloi sittemmin WWR:n maailman huippuihin lukeutunut Kimmo Harikoski. Tosin Harikoski jäi Hiltulalle 51 minuuttia. Mauri oli vahvimmillaan pitkissä melonnoissa, joihin sisältyi kovaa virtaavaa vettä ja koskia. 
  Koko kausi 1988 oli ollut Maukalle sikäli epäonninen, että voitot olivat karttaneet häntä. Hän oli ollut aina toisella sijalla koko pitkän kauden aina SM-melontoja myöten. Tosin MM-maratonilla Englannin Nottinghamissa Mauri meloi sijalle 20. Noormarkunjokimelonta päätti koko kauden kestäneen Grand Prix -sarjan. Siinä Maukka oli kolmas, kun voiton vei Kiiminkijoen elävä legenda, suurin suomalainen jokimaratoonari kautta aikojen - Jussi Riihinen.

Esa Huovan läpimurto

Vuonna 1988 ratamaratonin SM-kilpailut melottiin Helsingissä. Huovan Esa oli sijoilla 10+ ja hävisi kärjelle toistakymmentä minuuttia. Seuraavana talvena Esa teki jotain täysin toisin kuin ennen. Kesällä 1989 Esa voitti SM-kultaa ratamaratonilla kahden tunnin päivittäisellä harjoittelulla.

SM-melonnat käytiin Euran Pyhäjärvellä Hinnerjoen Jokimaratoonareiden järjestäminä. Lähtö oli legendaarisen lavatanssipaikan Yläneen Valasrannan edessä ja maali vielä legendaarisemman juhlapaikan Euran Sieravuoren edustalla. Kilpailun suurin ennakkosuosikki oli pelottava Unto Elo,  joka erkaantuikin heti lähdön jälkeen muusta porukasta. Jokin loksahti matkan aikana kohdalleen Esan tekniikassa. Ilmaveto katosi ja Esan kajakki lähti suorastaan lentoon siitepölyisellä Pyhäjärvellä. Oltuaan kärjestä jäljessä useita minuutteja Esa saalisti Unskin kiinni loppumatkalla, roikkui peesissä ja kesti Unskin armottomat nypyt. Vasta kymmenen metriä ennen maalia Esa syöksyi hyytyneen ja vetojuhtana toimineen Unton ohi ja voitti SM-kultaa. Kirosanat kaikuivat Sieravuoren rantakallioilla. Hopea oli Unskille karvas pettymys.

Myöhemmin samana vuonna Esa saalisti Sallan Naruskassa jokimaratonin SM-hopeaa. Legendaarinen nousu maailman maratoneliittiin oli alkanut, vaikkakin PM-maratonilla Esa jäi vielä kärjestä (Stefan Gustafsson) 23 minuuttia.

Vuoden 1992 SM-maraton

1990-luvun alku oli kahden maratonmelontaan ammattimaisesti suhtautuvan urheilijan kaksintaistelua. Esa Huova ja Jari Väkiparta kävivät tasaisia taistoja kisojen voitoista. Kaksikolla pari oli Suomessa täysin lyömätön. Yksikkömatkoilla kumpi tahansa saattoi voittaa, mutta useimmiten kullan korjasi kokenut Esa Huova. Petri Sutinen jaksoi haastaa kaksikkoa kisasta toiseen, mutta Petrin kohtalona oli aina pudota vuorovedolla edenneeltä Rauman Seudun Melojien parilta.   Vuoden 1992 SM-maraton melottiin karmeassa helteessä Raumanmerellä. Asetelmat ennen kisaa olivat jännittävät. Huova oli edellisenä syksynä sanoutunut irti ansiotyöstään liikunnanopettajana ja oli satsannut kaikkensa. Hän oli melonut kesäkuun 27. päivään mennessä noin 5000 kilometriä ja päälle hiihdot, kuntosalit ja juoksut. Kaikki harjoittelu oli tapahtunut kotimaassa. Talvinen tyypillinen harjoituspäivä sujui niin, että Esa lähti aamuhämärissä melomaan Euraan Eurajokeen 30 km:n lenkin, vaihtoi taivasalla pakkasessa kuivat vaatteet ja ajoi kotiin perheensä luo Raumalle. Illan tullen Esa kiskoi vielä Lähdepellon latuja. Lehtijutussa ennen SM-maratonia Esa totesikin harjoitusmäärien olevan riittäviä kansainväliselle tasolle, mutta harjoittelun laadussa on vielä parantamisen varaa. Esa vain pelkäsi, ettei harjoitusmääränsä riittäisi, koska Jari oli harjoitellut vielä enemmän ja ollut ammattilaisena jo useamman vuoden.    Kilpailu oli tasainen, Väkiparta ja Huova etenivät tasatahtiin toinen toistaan peesaten. Edellisenä vuonna Huova oli ratkaissut kisan viimeisellä kantopaikalla edukseen, mutta nyt miehet eivät saaneet eroa toisiinsa ennen maaliviivaa. Loppusuora oli tasaista vastatuulta, jolloin Huovan kestävyyspuoli ratkaisi voiton enemmän sprintterityylisestä Väkiparrasta. Pitkä kiri söi Väkiparran pelätyn loppunoston ja eroa miesten välille kertyi 55 sadasosasekuntia. Voittovauhti meriolosuhteissa oli 4.22/km.    On valitettavaa, että vuosi 1992, jolloin kaksikkopari Huova-Väkiparta oli vahvimmillaan, oli MM-maratonin suhteen epäonninen. Kaksikko koki Australian MM-melonnoissa peräsinrikon kärkiporukassa. Viikkoa myöhemmin he meloivat lähes samojen osallistujien GP-kisassa 3:nneksi niin ikään Australiassa. Aikaisemmin kesällä Väkiparta ja Huova voittivat PM-kultaa 10000 metrillä lyöden maratonin MM-mitaleille päätyneet ruotsalaiset selvästi.

Aulioitten tervehdys Australiasta

Australian Master games kisat 2011

Syyskuun maratonkisojen jälkeen suuntana oli taas Australian lämpöön jatkamaan melontakisoja. Lähtö sateisesta ja tuulisesta Helsingistä syyskuun 14 päivä Milanon ja Hongongin kautta Brisbaeen ja sieltä Busilla lähellä Harvery Bayta jossa sisareni asuu. Kuudenkymmenen matkatunnin jälkeen olimme perillä. Viivyimme siellä viikon verran auttaen talon kunnostuksessa ja matkailuaton viimeistelyssä. Matkasimme Brisbanen kautta Ballimaan ja sieltä Sidneyhin läpi pikkukaupunkien. Viivyimme siellä vajaan viikon verran tulevan kaksikkokaverini Paulin luona. Kävimme päivittäin harjoittelemassa ja otimme osaa muutamaan melontakisaan. Sitten jatkoimme matkaa toiset 1300km Adelodeen jossa järjestettiin Australian master gamesit ja melonta oli yhtenä lajina. Majoitumme läheiselle West-Laken melonta ja soutukeskukseen. Itse soutukeskuksessa oli oli tehty yli 2000m pitkät radat ne olivat tulleet tutuiksi myös J.Hakalalle joka tunnettiin siellä vielä vuosienkin jälkeen hyvin. Itse kisat alkoivat 8. lokauuta maratonin yksikkömatkoilla. Omalta osalta kisat eivät menneet aivan putkeen. Puolivälissä matkaa esdessäni oleva meloja kaatui kääntöpoijulla ja pelastusvene ajoi vauhdilla avuksi aivan vierestäni jolloin lippasin veneen peräaaltoihin. Ei kun uimaan ja keräilemään varusteita kasaan. Kanootin tyhjennyksen jälkeen jatkoin taivaltani hiukan kylmissäni 6-7min. uimareissun ja navakan tuulen saattelemana. Sijoituin kuitenkin pronssille muitten keskeyttämisten ansiosta. Tämä söi kovasti miestä ja päätin parantaa otteita seuraavan päivänä jolloin oli vastaava matka kaksikolla. Kovasta vastatuulesta huolimatta sinnittelimme pronssille Paul Zganin kanssa. Illalla isolla melontaporukalla pidimme BBQ:t, koska seuraavana päivänä oli vapaata oli kaupunkikierroksen aika. Illalla kävimme vielä harjoittelemassa startteja ja kokeilemassa Epicin suksea. 11.päivä alkoivat sprinttikisat 500m matkoilla. Ensin vedimme kaksikkomatkan M 60-64v. Tiukan kisan hävisimme sekunttikampailussa jääden pronssille. Seuraavan vuorossa oli yksikkö 500m 65-69v. Siinä sijoitukseni oli toinen. Tuulisen ja hieman sateisen illan vietimme caravanparkilla lihoja paistellen ja valmistautuen seuraavaan päivään, jolloin oli vuorossa 200m matkat. Sää oli hieman aurinkoisempi ja tuuleton eli suotuisat olosuhteet. Kaksikossa saavutimme 60-64v. sarjassa tutuksi tulleen kolmannen sijan, tosin hyvin tasaisen kisan jälkeen niukka sekuntti voittajasta. Viimeisenä oli vuorossa yksiköiden 200m 65-69v. Jossa päätin parantaa sijoitusta.. valitettavasti videotarkastelun jälkeen jäin kakkoseksi. Tuntui kuitenkin upealta edustaa Suomea ja pokkaamassa mitallit. Tilaisuuden jälkeen porukka pakkasi kaluston ja tavaransa, muutamassa tunnissa alue oli tyhjänä ja oli soutajien vuoro astua areenalle. Muutaman lepopäivän jälkeen alkoi turistiajelu takaisin Brisbaneen.

Tässä vielä linkki tuloksiin

http://australianmastersgames.com.au/Extra.asp?id=183

Singaporen MM-melonnat

Maratonmelonnan maailmanmestaruuksista melottiin haastavissa, trooppisissa oloissa päiväntasaajalla Singaporessa. Kostean kuuma ilma aiheutti yllätyksiä ja teki urakan vaativaksi monelle trimmatulle maratoonarille. Puitteet kisaan olivat suorastaan hulppeat tässä eksoottisessa maassa.

Miesten kajakkiyksiköissä voittoon meloi Etelä-Afrikan jokimaraton- ja surf ski -spesialisti Hank McGregor. Tosin McGregor ei ole täysin noviisi sileän veden maratonillakaan, sillä hän kävi voittamassa vuonna 2003 espanjalaisten nenän edestä MM-kultaa Valladolidin kisoissa. McGregorilla tuntuukin tällä hetkellä olevan ns. Midaksen kosketus melontaansa. Mitä tahansa hän tekeekin, mihin tahansa hän meneekin, hän vuolee kultaa. McGregorin esitys oli hämmentävä. Hän karkasi jo ensimmäisellä kierroksella muusta joukosta ja meloi tyylitellen yksin. Viimeisellä koko kierroksella hän antoi pääjoukon ottaa itsensä kiinni, kunnes hän taas viimeisellä 800 metrillä ratkaisi kisan vahvalla kirillään. McGregor on piikki johtavan kajakkivalmistajan, Nelon, menestysputkessa. Hän meloo eteläafrikkalaisella Kayak Centerin valmistamilla kajakeilla, jotka eivät tunnetusti ole niitä kaikkein keveimpiä paatteja. McGregor kertoi kisan olleen helppo, koska hän on tottunut Etelä-Afrikassa usean päivän jokimaratoneihin, jotka ovat jopa pituudeltaan jopa 250 km. Päiväetapit nousevat monesti yli 50 km:iin. Hopeaa otti kaikkien yllätykseksi aikaisemmin enemmän kaksikoissa menestynyt suomalaisille tuttu Sella-veteraani, Tsekin yli 100-kiloinen Petr Jambor, joka meloi älykkään kisan. Hän ei ollut missään vaiheessa kisaa mitalisijoilla, meloi vain kärjen takana kakkosporukassa, kunnes ennen viimeistä kantoa oli ajanut kaikki kiinni ja kantoi kajakkinsa kuin höyryjuna ja haastoi itsensä McGregorin lopussa. Unkarin uusi sukupolvi on nousussa. Kesän EM-kisoissa pronssia otti Milan Noe, nyt pronssin vei toisen polven meloja Mate Petrovics, jonka isä voitti kultaa Kööpenhaminassa vuonna 1990. Petrovics on saanut maratonoppinsa mm. Attila Jamborilta, jonka kanssa Petrovics on melonut Sellaa ja tasaisen veden maratoneja. Todellinen ihme oli myös Shawn Rubensteinin neljäs sija. Rubenstein siirtyi kaksi vuotta sitten harjoittelemaan pelkästään 200 metriä varten. Hänen tavoitteenaan oli päästä Lontoon olympialaisiin  kaksikoissa Mike Arthurin kanssa. Kaverukset eivät onnistuneet Szegedissä saamaan olympiapaikkaa. Rubenstein sai liitoltaan erikoisluvan osallistua MM-maratoniin ja teki 4 viikon erikoisjakson maratonharjoittelua. Hän oli neljänteen sijaan erittäin yllättynyt, mutta myöskin tietysti pettynyt. Kolmeen kauteen ei yli 35 sekunnin vetoa ja sitten neljän viikon erikoisharjoittelulla 4. sija on käsittämätön suoritus. Tosin on muistettava, että Rubenstein voitti maratonin MM-kultaa Ranskassa 2006. Eli pohjia löytyy. Hän lupasi tavoitella mitalia ensi vuoden kisoissa Roomassa ja keskittyä nyt kestävyystreeniin. Lupaus lienee varsin realistinen. Elävä legenda Manuel Busto osoitti, ettei ole yli-ihminen. Busto kärsi kuumuudesta ja joutui keskeyttämään ennen puolta väliä lopen uupuneena ja kärkisijoilta pudonneena. Toinen kuumuuden lannistama oli sijalle 8. päätynyt hallitseva euroopanmestari Portugalin Jose Leonel Ramalho. Viime vuoden maailmanmestari Ben Brown oli 12. Brownilla ei ollut suuria odotuksia kisaan, sillä häntä oli kiusannut keuhkoputkentulehdus koko syyskuun ajan ja lisäksi hän on joutunut aloittamaan kokopäivätyöt saadakseen paperirahaa. Pohjoismaiden ykköstykki, huippukunnossa ollut Rene Cummerou Olsen koki karvasta kalkkia, sillä hän kaatui 200 metrin jälkeen ja joutui odottamaan liian kauan apuvenettä. Olsen meloi kuitenkin loppuun miehekkäästi ollen 14.

Kajakkikaksikoissa osat vaihtuivat kesän EM-melonnoista. Nyt voittoon meloivat Sellassa vauhtinsa löytäneet Alvaro Fernandez Fiuza ja Walter Bouzan. Ranskan Marcaud ja Lucas ottivat hopeaa. Pronssitaistelu oli Tsekin jäsentenvälinen. Nuoret Odvarko ja Adam jättivät kokeneet sotaratsut, Jamborin ja Jezekin, neljänneksi. Alussa vahvasti meloneet Emilio Merchan ja Pablo Banos joutuivat keskeyttämään peräsinrikon takia. Välinerikko koitui myös mitalisuosikkien, Anthony Stott - Graem Solomon, kohtaloksi. Stottin ja Solomonin kohtalo oli vastaava myös viime vuonna Banyolesissa.

Naisissa Unkarin Renata Csay meloi tuplamestaruuteen ja nousi Buston rinnalle menestyksen määrässä. Nina Itkonen osoitti kansainvälisen panostuksensa merkityksen. Bela Pavelkan opit, Unkarin ja Tsekin leirit, uusiseelantilaiset vartalonvahvistusmetodit ja Hannu Kaukolan tuki ja asiantuntemus ovat viemässä Ninaa kohti menestystä. 9. sija MM-maratonilla on tulos, jonka kovuutta ei moni ymmärrä.

Ylipäätään kannattaa painaa mieleen nimi Morten Minde. Norjalainen sössi itselleen hopeaa EM-maratonilla. Nyt tuloksena kypsällä esityksella MM-kultaa alle 23-vuotiaiden sarjassa. Hopealle jäi Espanjan Asturian "uusi busto" Emilio Llamedo. Minde päätti meloa myös yleisen sarjan kaksikot seurakaverinsa, Mathias Hamarin, kanssa. Nuoret olivat sijalla 5 jääden kärjestä vain 1min 40 sekuntia.

Maratoonareilla on alkanut off season. On aika energian lataamisen ja levon. 


Kuvat: Petr Jambor

Race plan 1980-luvun malliin

Viime aikoina huippumaratoonarit ovat julistaneet blogeissaan

race planin merkitystä. Race plan tarkoittaa suomeksi suunnilleen

kunkin urheilijan oman kilpailutaktiikan etukäteissuunnitelmaa.

Ilman strategiaa ei heidän mukaansa ole mahdollista menestyä.

Race planin on kuitenkin oltava sillä lailla väljä, että kilpailun myötä

on reagoitava yllättäviin tilanteisiin.

80-luvulla mainetta niitti eräs legendaarinen jokimaratoonari.

Jos häneltä kysyi, että mikäs on taktiikka päivän kisassa,

hän vastasi yksiselitteisesti: "Aloitan täysillä. Sitten, kun maitohapot iskevät,

kiristän vauhtia. Jos kaadun, nousen kajakkiin ja melon vielä lujempaa.

Lopussa otan loppukirin ja melon kovempaa kuin se, joka on mukana".

Useimmiten taktiikka toimi.

Kerran legenda ei ollut tyytyväinen suoritukseensa, vaikka oli voittanut.

Oli kuulemma ollut löysä päivä, koska ei ollut viitsinyt meloa täysillä yksikseen.

Hän muisteli, että naapurikylässä on illalla maratonjuoksu,

jonka kävi juoksemassa. Juoksu meni huonosti, koska hän ei jaksanut

juosta kuin hölkkävauhtia. Legenda lähti vielä suulitansseihin.

Siellä hän jaksoi täysillä.

  

Maratonmelonnan kausi 2011

Kausi 2011 on melottu lukuun ottamatta MM-Singaporea,

jonne on lähdössä ainoastaan Suomen ykköstykki Nina Itkonen.

Itkonen onkin ollut tänä vuonna se meloja, jonka varaan voi

laskea odotukset lähivuosien menestyksestä kansainvälisellä tasolla.

Häntä säestävät myös innokkaat harjoittelijat Tanja Jantunen

ja Netta Malinen. Potentiaalia naismaratonmelonnan puolella on

selvästi olemassa laajemmallakin joukolla. Työtä on vain kovasti edessä.

Miesten puolella kausi oli paluuta vanhaan. Kestomenestyjät ja

elämäntapamelojat porskuttavat vuodesta toiseen meloen

suunnilleen samaa vauhtia kuin ovat tehneet jo toistakymmentä vuotta. 

Kansainvälistä vauhtia takoneen Tommi Ritalan melontapaussi loi leimansa

miesmaratonmelontaan. Hurjan potentiaalin omaava Lauri Palmroth

keskittyi kaudella enemmän muihin asioihin kuin melontaan ja

nuoret haastajat eivät täysin syttyneet pitkille matkoille.

Näin ollen kaudesta tuli mielenkiintoinen kansallisella tasolla. 

Selkeä johtotähti puuttui. Joka tapauksessa Jussi Wallin, Antti Löppönen, Riku Ruokonen,

Jari Väkiparta ja kumppanit saivat aikaan mielenkiintoisia ja tasaisia kilpailuja.

Maratoncupiin osallistui 50 miesmelojaa ja 16 naismelojaa. Määrät ovat kohtuullisia, 

mutta osallistumisprosentti kisoihin saisi olla isompi. 

Melojilla on edessä hengähdystauko, jonka aikana toivottavasti moni

tekee päätöksen panostaa lajiin enemmän kuin ennen. 

Maratonmelonta organisoituu jaoston vaihdellessa

Maratonmelontaa on melottu liki viisikymmentä vuotta Suomessa sileällä ja virtaavissa vesissä eri puolilla maatamme, ajoittain melko alkeellisissakin olosuhteissa. Tasoltaan ne ovat olleet lähinnä kilpa- ja kuntotapahtumia. Osallistuttu on eri tyyppisillä kanooteilla ja kajakeilla; yksiköillä, kaksikoilla sekä WWR-kalustolla. C-kaksikoilla oli 1980-90 luvulla hyvin runsas osanottajamäärä. Retkisarjalaiset ovat myös olleet isolla joukolla mukana omana sarjanaan.

Tapahtumapaikkoja on ollut ympäri Suomea eri nimikkeillä mm:

Lapinjokisoutu, Kiiminkijokimelonta, Suvisaaristonmelonta, Gullö runt, Ruoveden soutu,  Arctic Canoe Race, Merikisa, Lahtisoutu, , Helsinki maraton, Lahtimaraton, Eurajokimelonta, Santtiosoutu, Laakonkierto, Porin soutu, Majavamelonta, Ykan kymppi, Tervasoutu, Pääkaupunkimelonta sekä lukuisia muita mielenkiintoisia tapahtumia,joista osa on  yhä voimissaan vielä tänäkin päivänä.

Syksyn seuraparlamentissa kehitettiin tulevaa toimintaa.

Suomen Kanoottiliittoon luotiin maratonjaosto  ja siihen valittiin vetäjät

Lajin värikkyydestä ja monipuolisuudesta johtuen Kanoottiliitto päätti kesällä 1984 palkata toiminnankehittäjän, Heino Lipsasen organisoimaan  liiton/jaoston toimintaa, kehittämään sääntöjä yhdessä lajivetäjien kanssa ja täsmentämään kirjavaa käytäntöä kilpailuissa.

Tällöin luotiin myös eri alueille (pohjoinen, etelä, itä ja länsi) jaostot, joissa toimivat myös alueelliset maratonvetäjät. 

Vuonna 1985 liitossa oli vetäjänä Olli Kares ja virtaavan veden puolella Jussi Riihinen. Yhdessä Heimo Lipsasen kanssa he sorvasivat maratonmelontaan uudet kansalliset säännöt (Meloja-lehti 3/1985). Tällöin alkoi  SM-tasoinen maratonmelonta niin sileällä kuin virtaavassakin vedessä. Samalla tehtiin ensimmäinen jokimaratonin  sääntöluonnos, jossa myös paljon puhuttu WWR-luokka mainittiin SM arvoiseksi.

Seuraavana vuonna, -86, liitossa toimivat vetäjinä Jyri Aulio, Risto Fagerholm ja Markku Taivainen. Virtaavan veden puolella olivat Jussi Riihinen, Olli Kares ja Juha Vartiainen.

Maratonkalusto vaihtui enemmän kansainväliselle linjalle/tasolle. Kehitys kulki pois pulleista malleista täysverisiin kilpakanootteihin. Pitkät ja kapeat maraton C-2 ja K-1 ”piikit” tulivat nopeimmiksi helpohkoilla reiteillä. Säännöt antoivat melojalle vapauden valita mieleisensä mallin kilpailuun osallistuessaan.

Ratamelojien mukaantulo virtaavan veden maratoneille antoi todellisen osoituksen siitä, että piikeillä voidaan kilpailla myös luonnon omilla radoilla. Ratamaratoneilla sileän veden melojat näyttivät voimansa vieden joka sarjassa kärkisijat.

Samoihin aikoihin alkoivat myös Pohjoismaiden yhteiset PM maratonit ( ensimmäinen Tukholmassa) samoin master gamesit (ensimmäiset Kanadassa). Suomessa käynnistyivät OP Grand Prix kisat,joihin otti osaa 472 melojaa.

Seuraavana vuonna –87 Heino Lipsanen vaihtui Eero Hynniseen joka ehti toimia liitossa kolmisen kuukautta. Tästä huolimatta alueet toimivat hyvin aktiivisesti varsinkin maratonin puolella.

Lisää tapahtumia tuli kalenteriin mm, Hullun miehen melonta, Väliväylä maraton, Lapinjokisoutu, Yöttömän yön melonta ym.

Kanoottiliiton johtoon nousi jo edesmennyt mutta ikinuori Thorvald Strömberg ,joka kiersi aktiivisesti kaikkia kilpailutapahtumia seuraten ja kommentoiden niitä.

Maratonpuolella vetäjinä toimi Olli Kares, Risto Fagerholm ja Jussi Riihinen. Maratonsääntöjä korjailtiin puhelin

neuvottelujen kautta.

Seuraavana vuonna –88 pidettiin ensimmäiset MM kisat Englannissa ,Notthighamnissa. Jäseninä tällöin toimivat Pekka Simula, Pirjo Väkiparta, Risto Fagerholm ja Tapani Krappe. Maraton kilpailuja pidettiin kauden aikana 35 kpl

Kilpailumatkat tuntuivat ylipitkiltä ( 40 km) ja niitä ehdotettiinkin (V-P.harjolan kirjoitus Meloja lehdessä perusteluineen) lyhennettävän.

PM maraton pidettiin perinnerikkaalla Soutustadionilla ja sen ympäristössä.

Vuoden 89 vetäjinä toimivat Mauri Tankka, Veikko Nyyssönen ,Olli Virtanen ,Juha Vuorio ja Pirjo Väkiparta.

Kokeiluun tuli uutena 24 tunnin melonta Lahdessa.

Vuoden 90 vetäjänä jatkoi Jyri Aulio.Tällöin Helsingissä pidettiin Suomen Suurkisat, joihin otti osaa 70000 marssijaa,

joiden joukossa oli runsaasti melojia.

Kanoottiliiton organisaatiossa siirretään valtaa ja vastuuta alaspäin: Jaostoista tulee tulosvastuullisia.

Maratonilla koettiin suuri yllätys Kööpenhaminan MM kisoissa Esa Huovan ja Jari Väkiparran toimesta heidän 

sijoituttuaan kaksikkokisan kahdeksanneksi. Sirkku Asikainen meloi ME matkan 160 km vuorokaudessa.

Einar Rasmussenin Wing melat otettiin käyttöön.

Seuraavana vuonna 91 jaosto jatkoi toimintaa seuraavalla kokoonpanolla Jyri Aulio, Juha Vuorio, Veikko Nyyssönen, Pirjo Väkiparta. Vuoden aikana Jari Väkiparta ylsi kahdeksaan mestaruuteen.

Seuraavana vuonna jaostossa olivat Jyri Aulio, Tapani Krappe ,Veikko Nyyssönen Pirjo Väkiparta. Tällöin ACR melonta

juhli 10 vuotis taivalta. Väkiparta –Huova osallistuivat Australiassa MM  ja Maraton-cupiin.

Mikko Kolehmainen voitti olympialaisissa yksiköllä kultamitalin.

Vuoden 93 jaoston kokoonpano oli Petri Sutinen, Jyri Aulio ja Pirjo Väkiparta. Risto Lehtinen meloi lupauksensa mukaan Tanskasta Helsinkiin MM kisojen jälkeen, jossa Mikko Kolehmainen voitti mestaruuden yksiköllä ja maratoonarit Huova jaVäkiparta sijoittuivat kaksikko kisassa 9 :nneksi.

Vuoden 94 jaosto oli Jyri Aulio, Petri Sutinen ja Pirjo Väkiparta. Tällöin maratonmelojat veivät rata kisoista täyden potin Huovan, Väkiparran ja Wallinin johdolla.Kanoottiliiton johtoon nousi Timo Nicholsson/Niukkanen.

Kyseisenä vuonna  pelastettiin kanoottiliiton pääoma Opetusministeriön päätöksellä..

Maratonin MM kisat Hollannissa toivat Huovalle ja Väkiparralle 6.sijan Petri Sutisen ollessa 24.

-95 Pirjo Väkiparta ja Jyri Aulio jatkoivat jaostossa. Maraton ohjelmaan tuli uutena viiden veden maraton.

Petri Sutinen meloi Lahdessa 24 tunnin melonnassa ennätyksen.

96 jaosto jatkoi entisillä jäsenillä sekä vahvistettuna Klas -Åke Kniffillä.

MM maratoonilla Ruotsissa Pentti Sahi ja Raimo Pihlava ottivat  kaksikolla mestaruuden miehet yli 50 v.sarjassa.

1997 maratonsäännöt muuttuivat hieman. Painorajoitukset aluksille,ilmoittautumisajat täsmentyivät .

Jaosto ehdotti masters sarjoja kilpailuihin.Talvileirit Eurassa melontakeskuksessa.  Pääsiäisleiri 4vrk

25 melojan voimin. Kanoottiliittoon tuli mukaan uusi valmennuspäällikkö Nitti Nuuttila jonka tehtävänä oli

liitossa koota ja tehostaa valmennusta. Melonta nyt ja huomenna ( meloja 1/97).Organisaatiosta tehtävä toimiva kokonaisuus. Kaikkeen saatava vastuuhenkilöt .Panostettava valmennukseen ja koulutukseen.

Junioreiden MM kisat pidettiin Lahdessa.

Vuoden 98 jaosto oli  Jyri Aulio,Pirjo Väkiparta ja Jarkko Jalava.Vastuuhenkilöt valittiin uuteen organisaatioon.

SUL:n kenttäpäällikkö Lasse Niemelä selvitteli toiminnan kehittämistä Vierumäellä (meloja 1/98)

1999 jaoston muodostivat Pirjo Väkiparta ,Jyri Aulio,Klas-Åke Knif ja Esa Rahunen

Kanoottiliitto on ollut melko sekavassa tilassa.Ylimääräisiä kokouksia pidettiin pj Sinkkosen johdolla

Petri Sutinen meloi Skandinavian ympäri 5000 km 71 päivässä.Unkarin maratoonin MM kisoissa  Unto Elo saavutti mestaruuden ja kaksikkopari Ruokonen-Väkiparta oli 15.

Uuden vuosituhannen aloitti uusi jaosto Pirjo Väkiparta ,Jyri Aulio,Klas-Åke Knif ja Esa Rahunen.

Kanottiliitossa uusissa säännöissä jokaisessa jaoksessa on oltava hallituksen edustaja.Talous säännön mukaan edustaja valvoo varainkäyttöä ja hyväksyy laskut (mel.2/2000) PM maraton melottiin Turussa.

Vuoden 2001 jatkoi samat jäsenet kuin edellisenä vuotena.Kolme melojaa sai Pro urheilu palkinnon.

Sääntömuutoksia kansainvälisissä säännöissä mm kanootti leveydet poistuivat.

Englannin MM maratoonilla mastersit saivat 4 mitallia.Ruotsin PM kisissa pari mestaruutta.

Sinkkonen jatkoi toista kautta puheenjohtajana.

2002 jaostossa oli Esa Rahunen,Jyri Aulio,Markku Savolainen ja Klas-Åke Knif.

Kanoottiliiton 70 vuotisjuhlissa nimettiin 7 kunniajäsentä

Seuraavana vuonna jaostoon tuli entisten lisäksi Jari Väkiparta,Petteri Ehoniemija Martin Smith

Maraton leirejä pidettiin Eurassa talven läpi. Melojen pituuksista käytiin keskusteluja (meloja 4/2003 Sutinen)

MM maratonilta tuliaisina pari mitalia.

2004 Liiton puheenjohtajaksi tuli Esko Aaltonen ja maratonjaoksen kokoonpano oli Esa Rahunen, Jyri Aulio

Petteri Ehoniemi, Markku Savolainen ja Klas-Åke Knif .Keskustelu melojen pituuksista jatkui(3/2004 Lehtinen)

Norjan MM kisoista oli tuliaisina useita mitaleita samoin kuin PM kisoista

Ruotsin kanoottiliitto täytti 100 vuotta.

Vuoden 2005 maratonjaoston kokoonpano oli Petteri Ehoniemi,Jyri AulioRiika Poikela,Heikki Ritvos,J.Ahokas ja

Kirsi Ehoniemi. Maraton cup kilpailut käynnistyi 65 melojan voimin.Suoritettiin maratonmelojien tuomaritutkinto

Kangasalla 20.8. Melojien yhteisleiri Eurassa huhtikuussa ja hiihtoleiri Jämillä.

2006 jaostossa toimi Petteri Ehoniemi,Jyri Aulio,Heikki Ritvos ja Jussi Paatonen.

Melontaleirejä pidettiin Eurassa ja Porissa huhti/toukokuussa Jämillä tammikussa hiihtoleiri.

Kilpailusäännöissä tuli pieniä muutoksia 10.8.Maratonmelonnan tuomaritutkinto pidettiin Eurassa 21.4

Maraton cup säännöt tulivat 23.2.MM kisat Ranskassa tuottivat kolme mitalia.

2007 jaostoon kuului Hannu Kaukonen,Jukka Ritala,Heikki Ritvos ja Jussi Paatonen.

Maratoncupissa pistelaskuissa tuli muutoksia 2.5.Maraton tiedote 25.2 ajankohtaista asiaa,vastuualueet ja valinnat.

Melonnan kevätleiri Ahlaisissa.Hiihtoleiri Jämillä tammikuussa.Ehdotus tarkastelua varten veteraanien ikäkerroin hyvitys taulukko Ruotsista 18.5 Suomen Kanoottiliitto täytti 75 vuotta.

2008 jaostossa oli Jukka Ritala,Heikki Ritvos ja Hannu Kaukola. Ehoniemen organisoima hiihtoleiri Jämillä

pidettiin helmikuussa. Melontamuseo avattiin Lahden Kahvisaaressa.

2009 Puheenjohtajaksi vaihtui Kari Hellström.Jaostossa toimivatJukka Ritala,Hannu Kaukola,Heikki Ritvos ja Veikko Haukka.Pieniä muutoksia maratoncupin sääntöihin.21.5.

2010 Vesisamoilijoiden vanha vaja tuhopoltettiin. Nina Itkoselle maratoncupin pronssi.

MM-maratoonilla Unto Elo ja Pentti Sahi meloivat mestaruuteen (Elo/Sahi kirjoitus melojassa 5/2010).

Helsingin Jyryn kanoottivaja poltettiiin.Maratonmelonta risteily 18.9.jossakäsiteltiin sääntöjä ym.

2011 Jaoston muodosti Pekka Tulonen ,Jukka Ritala ,Heikki Ritvos,Petteri Ehoniemi ja Veikko Haukka.

Kevät melontaleiri Eurassa pääsiäisenä.

Maratonmelonta tänään

Maratonmelonta ei tarjoa kovinkaan usein yllätysvoittajia. Tämä vanha klisee tulee mieleen, kun seuraa, mitä lajissa tällä hetkellä maailmalla tapahtuu. Jos joku saavuttaa valtavan kunnon ja itseluottamuksen sekä menestystä, niin menestys poikii menestystä. Espanjan mestaruusmaratonin vei nimiinsä muuan Manuel Busto Fernandez. Mies, joka on muka jo lopettanut pari kertaa. Busto on kohonnut lajilegendan asemaan ja jopa asemaan, jossa on valta päättää, mitä tekee ja mihin osallistuu ohi Espanjan liiton herrojen ja valmentajien. Esimerkkinä käy viime vuoden MM-kotikisat Banyolesissa. Busto panttasi viimeiseen saakka päätöstään, osallistuuko vai ei. Manuel osallistui ja sai pettymyksekseen hopeaa, koska töpeksi viimeisellä kannolla. Kuriositeettina mainittakoon eräästä viime vuoden haastattelusta, jossa Bustolta kysyttiin, miksi et melo ratamatkoja, niin Busto sanoi niitä meloneensa nuorena ihan riittämiin ja saaneensa juniorien arvokisamitalinkin, mutta koska ei tahtonut päästä 1000 metrin time trialia alle 3.30 kuin myötätuuleen, hän päätti keskittyä jokimaratooneihin ja maratonmelontaan ylipäätään. Muutenkin Asturian Villaviciosassa, jossa hän asuu, on luonnollista meloa nimenomaan pitkän matkan kisoja. Niissä miehet punnitaan.
Kansainvälinen Kanoottiliitto on lanseerannut tälle vuodelle kansainvälisten jokimaratonien maailman cupin hiihdon pitkien matkojen maailman cupin malliin. Mukana on kuuluisia jokimaratoneja ympäri maailmaa. Esimerkkeinä käyvät mm. Dusi Etelä-Afrikassa, Rio Negro Argentiinassa, Devizes to Westminster Iso-Britanniassa, Descenso del Sella Espanjassa, Liffey-joen laskeutuminen Irlannissa, Krumlovsky maraton Tsekissä ja Murray-joen laskeutuminen Australiassa. Tällä hetkellä jaettua johtopaikkaa pitää, kukas muukaan kuin Manuel Busto.
Kauden ainut ns. ICF-maratonin maailman cup pidettiin juhannusviikonloppuna ensi vuoden MM-näyttämöllä Roomassa. Voittajaksi meloi viime vuoden maailmanmestari Benjamin Brown, jolla on selkeästi ainekset nousta lajin hallitsijaksi tällä hetkellä. Muut mitalit menivät Tsekin kokeneille sotaratsuille, Petr Jamborille ja Tomas Jezekille, jotka voittivat kaksikkokilpailun seuraavana päivänä. Jambor ja Jezek ovat nousseet välittömällä asenteella ja hurtilla huumorilla maratonmelontaväen suosikeiksi yli kansallisuusrajojen. Nähtäväksi jää, ketkä juhlivat Ranskan EM-melonnoissa. Brown, Jambor ja Jezek ovat vahvoilla, mihin sitten osallistuvatkin. Herroja kiinnostaa, viitsiikö Busto lähteä vielä kerran. Lajin piirissä huhutaan myös Bustoa ennen dominoineen Ivan Lawlerin paluusta. Lawler meloi keväällä valtavan ajan yhdessä Brownin kanssa Devizes to Westminster -maratonilla. Miehet saivat myös EM-paikan maan karsinnoissa. Lawler on pitänyt kunnostaan huolta ja harrastanut surf ski -melontaa 2001 päättyneen kansainvälisen maratonuransa jälkeen. Hän on myös seurannut ratamelontaa aitiopaikalta selostaessaan Eurosportilla melonnan arvokisoja. Vanha stara testasi 10km:n time trialin ja löi pöytään kadehdittavan 43 minuutin ajan neljällä käännöksellä. Jää nähtäväksi, palaako maestro vielä viivalle.

Jokimaraton Lieksan Ruunaankoskilla 1988

Aloitin jokimaratonien SM-kilpailut Noormarkunjoella vuonna 1987. Osallistuin 18-vuotiaiden sarjaan 16-vuotiaana. Treenasin ankarasti Kotilehdon Jukan kanssa koko syksyn pitkiä lenkkejä. Sijoitukseni oli karvaasti neljäs. Päätin maalissa katsoessani Ruokolahden Jannen, Kuusiston Markun ja Kotilehdon Jukan ilakointia mitalisteina, että en suostu enää jäämään neljänneksi jokimaratoneilla. Asetin tähtäimeeni vuoden 1988 jokimaratonin SM-kilpailut Lieksassa.
Ruunaankosket kuulostivat pelottavilta ja koska Eurassa ei ole isoja koskia, aloin harjoitella Pyhäjärven aallokoissa kovissa myrskyissä. Harjoittelin kuin hullu. (Tosin harjoittelussa ei ollut paljoakaan järkeä harjoituksellisesti). Sain lainaksi Väkiparran Jampun Sella K1:n kisaan. Ajoimme raumalaisen nousevan melojan Huovan Esan kanssa läpi Suomen Lieksaan.
Psykologinen sodankäynti ennen jokimaratoneja oli kovaa. Riihisen Jussi katseli Väkiparran Jarin K1:stä (maratonkajakkeja kutsuttiin piikeiksi) ja sanoi: "Piikillä et pystyssä pysy. Sie kaadut!" Riihisessä oli ennustajan vikaa, sillä Väkiparta kaatui. Riihinen veti itse WWR:llä ja voitti näytöstyyliin.
Lähtö tapahtui joltakin järveltä ja pääsin irti pahimmasta vastustajastani Ruokolaisen Jannesta. Ruokolaisen WWR oli K1:stäni hitaampi seisovassa vedessä. Ajattelin: "Voi tätä onnen päivää, minä johdan." Ensimmäisten koskien tullessa Ruokolainen ampui ohitseni ja jäin haukkomaan happea masentuneena. Jollain tavalla sain pidettyä piikkini pystyssä koskissa ja tulin hopealle. Iloitsin myös Huovan Esan hopeasta yleisessä sarjassa. Paluumatkalla länsirannikolle Esa totesi: "Alan harjoitella". Ja kun miettii Esan uraa, hän taisi totisesti alkaakin harjoitella. Minä ajattelin: "Ensi vuoden jokimaratonin SM-kilpailut ovat Sallan Naruskassa ja Ruokolainen siirtyy yleiseen sarjaan. Silloin on minun etsikkoaikani."


JW

Kansainvälisten kilpailujen ongelmat

Suomalaiset maratonmelojat eivät ole tyytyneet kilpailemaan pelkästään kotoisilla vesillä, vaan ovat vuosien saatossa osallistuneet kansainvälisiin koitoksiin vuosien saatossa. Jokimaratonien klassikossa, Descenso del Sellassa, on nähty suomalaisväriä nelisen vuosikymmentä sitten. Seuraavat kansainväliset kosketukset tapahtuivat Arctic Canoe Racessa 1980-luvulla sekä Englannin klassikossa Devizes to Westminster. Oikeastaan 2007-2009 tapahtunut kolmen vuoden suomalaismelojien Sella-projekti palautti suomalaiset jokimaratonien haastavaan maailmaan. Tosin unohtaa ei sovi joidenkin suomalaisten osallistumista Etelä-Afrikan leireillään joihinkin jokimaratooneihin. Sen sijaan aktiivisempaa on ollut osallistuminen maratonmelonnan mm-kilpailuihin ja maailman cup -tapahtumiin aina vuodesta 1988 alkaen.
Kansainväliset kilpailut ovat toimineet motivaattoreina, mutta toisaalta ne ovat vieneet intoa pois joiltakin melojilta. Kansainvälisissä melontakilpailuissa ei harrastella, siellä on tosi kyseessä. Vastassa on sitoutuneita, ammattimaisesti harjoittelevia huippukuntoisia kovaluonteisia taistelijoita, joita vastaan ei ole mitään jakoa pelkällä harrastelulla. Suomen olosuhteet poikkeavat huomattavasti muiden maiden vastaavista. Ne poikkeavat jopa muiden Pohjoismaiden olosuhteista. Monta kertaa suomalaiset ovat ihmetelleet, miten jotkut voivat meloa niin lujaa niin kauan. Suurin syy taitaa olla harjoittelu ja harjoittelu ja harjoittelu. Hien määrää ei lasketa, mutta ilman hikeä peesiaallot karkaavat. Melontaharjoittelu ei ole ylimaallista salatiedettä. Se on urheilua. Nykyään Internet tarjoaa ikkunoita monen huippumaratoonarien arkipäivään. Valmennustietouttakin ollee jo riittävästi. Enää tarvitaan niitä, jotka uskaltavat ja pystyvät tarttumaan haasteeseen. Kenties näemme vielä suomalaisen huippumaratoonarin. Olisihan se hienoa, jos nimilistaan Gustafsson, Lawler, Nielsen, Busto, Martinez, Merchan, Fiuza, Stott , Alonso, Gunnarsson, Hemmings, Csay jne. voisi lisätä suomalaisen nimen. Toisaalta jokaisen suomalaisen melontaura on arvokas ja ainutlaatuinen. Oli sitten kansainvälinen kärkimeloja tai se takalaineen taavi, joka laittaa itsensä likoon omista lähtökohdistaan käsin.


JW

Kansallisen melontamaratonin voittajat Lahdessa 1963…….

K-1 20000 m

1963 Jorma Honkala 1.45.45

1964 Yrjö Hämäläinen 1.47.35

1965 Heikki Mäkelä 1.42.58

1966 Ilkka Nummisto 1.43.52

1967 Ilkka Nummisto 1.38.39

1968 Jarmo Juppala 1.42.06

1969 Jorma Lehtosalo 1.14.07 (15000 m)

1970 Heikki Mäkelä 1.42.33

1971 Hannu Kojo 1.39.47

1972 Leo Kaukiainen 1.40.38

1973 Heikki Mäkelä 1.39.30

1974 Heikki Mäkelä 1.37.30

1975 Heikki Mäkelä 1.42.08

1976 Unto Elo 1.38.21

1977 Unto Elo 1.39.05

1978 Unto Elo 1.40.52

1979 Pertti Kauppila 1.37.44

1980 Unto Elo 1.38.08

1981 Leo Lagström 1.39.30

1982. Veli Pekka Harjola 1.42.17
1983. Veli Pekka Harjola 1.39.58
1984. Unto Elo 1.41.02
1985. Unto Elo 2.30.07 (30000 m)
1986. Mika Savilahti 2.36.48 (30000 m)
1987. Olli Kolehmainen 2.32.46 (30000 m)
1988. Pekka Heikkilä 1.37.35
1989. Jari Heinonen 1.37.22
1990. Jari Heinonen 1.32.40
1991. Petri Sutinen 1.35.59
      Jari Väkiparta-Esa Huova 2.06.43 (30000 m) miehet
      Camilla Erikson-Anna Troberg 1.42.20 (20000 m) naiset
      Irina Kuha –Miika Kuha 1.38.33 (20000 m) sekapari
      Kimmo Latvamäki-Samu Lehtinen 1.36.27 (20000 m )P-18

1993

1994 Riku Ruokonen 1.33.00

Unto Elon peesiaallolla Pertti Kauppila 1979 kisassa. Kuva melojalehdestä 3/79

SM-ratamaraton 1985

1980-luvun jälkipuoliskolla järjestettiin maratonmelonnan SM-kilpailuja sekä virtaavassa että seisovassa vedessä. Seisovan veden miehet eivät pitäneet virtaavan veden miehiä juuri minään. Virtaavan veden miehet epäilivät seisovan veden miesten jaksamista yli 10000 metrin matkoilla. Vuonna 1985 melottiin SM-ratamaraton Lahden Joutjärvellä. Matka oli 30000 metriä eli järveä piti sahata ympäri 12 kertaa. Kantopaikkoja ei ollut. Jokimaratoonarien iskujoukko päätti tulla näyttämään ratasonneille, miten melotaan.
Lähdön jälkeen totuus valkeni. Virtaavan veden miehillä ei ollut mitään jakoa pärjätä ulkoperäsinkajakkeineen mahonkikajakeilla näyttävästi meloneille voimapesille. Yrittipä jokunen jokimaratoonari takoa menemään WWR-kajakillakin, mutta tehtävä oli mahdoton. Miesten K1-luokan voittoon meloi Unto Elo, joka pudotti pitkällä kirillään peesiltään Mikko Kolehmaisen. Pronssia saavutti Vesa Karhu. Paras jokimaratoonari oli viidenneksi melonut Markku Veijalainen. Maaliin meloi 20 miestä.
On muistettava, että K2-luokka kiersi järveä samanaikaisesti. SM-kultaa meloivat Merimelojien Veli-Pekka Harjola ja Pekka Uotila. Hopeaa saivat nousevat nuoret mikkeliläiset Pekka Nurmi ja Olli Kolehmainen. Pronssille pääsivät tammisaaren kokeneet kehäketut Rolf Fagerström ja Gunnar Åkerfelt.
Kilpailussa oli mukana myös kaksi eri C2-sarjaa. Kilpasarjan voitti Tampereen Vihurin pari Grönlund-Hakala ja R-sarjan istuttavilla avokanooteilla Olkiluodon Voiman pari Heikkilä-Simula.
Vastaus oli saatu: seisovan veden melojat olivat vahvoja seisovassa vedessä. Virtaavissa joissa tilanne oli tyystin toisinpäin.


JW

Jokimaratonien kulta-aika

1980-luvun alkupuolisko oli varsinaisen jokimaraton-buumin aikaa. Varsinkin läntinen ja pohjoinen Suomi järjestivät valtaisia kilpailutapahtumia. Osallistujia oli kaikki sarjat mukaan lukien aina yli 100. Yleisö kansoitti koskien töyräät ja haki jännitystä kaatuvien melojien katselusta. Varsinkin vapun tietämillä järjestetty Lapinjokisoutu Euran, Lapin ja Eurajoen kunnissa oli melontajuhlaa parhaimmillaan. Huolimatta 55 kilometrin pituudesta kilpailu keräsi valtavan osallistujajoukon. Paikallislehdet julkaisivat jopa ennen kisaa isoja Lapinjokisoutu-liitteitä, joissa esiteltiin melojia ja käytiin ennakkospekulaatioita.
Ensimmäisen SM-arvon jokimaraton sai vuonna 1985. Kyseisenä vuonna melottiin OP-Grand Prix -sarjaa, jossa 472 melojaa tavoitteli rahapalkintoja ympäri Suomea. Sm-jokimaraton melottiin Sallan Naruskajoella.
K-1 -sarjaa 1980-luvun alkupuolen dominoinut Kiimingin Jussi Riihinen ei antanut yllättää itseään, vaikka Merimelojien Markku Veijalainen hänet tiukasti haastoikin. Pronssille meloi Rauman Seudun Melojien euralainen Esa Wallin.
K-2 -sarjassa voitosta voittoon melonut pari RSM:n Tapani Krappe-Timo Grönlund oli suorastaan ylivoimainen. Pari pystyi pitämään kisassa kuin kisassa yli 15km/h vauhtia. Vauhti oli ajan kalustolle kunnioitettavaa virtaavasta vedestä huolimatta. Hopealle meloi niin ikään RSM:n veljespari Mikko ja Matti Kuusisto, joka kukisti tiukassa väännössä RSM:n kolmannen kaksikon Jarmo ja Jari Väkiparta.


JW

Alkuvuodet

Kanootilla liikkumisella on vuosituhantiset perinteet. Urheilu-ja kilpailumuotona melonta on moniin muihin lajeihin verrattuna nuori. Ensimmäisen melontaseuran perusti Skotlantilainen J.Mac Gregor vuonna 1868. Kansainvälinen Kanoottiliitto ICF (aikaisempi lyhennys IRK) on perustettu 1924 ja Suomen Kanoottiliitto 1932. Ensimmäiset maratonmelontakilpailut, Royal Challenge, järjestettiin Lontoossa 1874.

Suomessa seuramuotoisen melontatoiminnan voidaan katsoa saaneen alkunsa 1885, jolloin Helsingin Soutu Klubi (HSK) syntyi. Sen perustajina olivat valtioneuvos August Ramsay, konsuli Arthur Borgström ja toimittaja Alex Hinze ja paroni von Schultz. Ensimmäinen puhtaasti melonnalle suunnattu seura, Helsingin Kanootti Klubi (HKK), perustettiin 1925.

Olympialajiksi melonta kelpuutettiin ensimmäisen kerran Berliinin Olympialaisissa 1936. Ensimmäiset maailman mestaruus tason melontakisat järjestettiin jo vuotta myöhemmin Ruotsin Vaxholmissa. Veteraanien MM kisat maratonmelonnassa käytiin 1996 samaisessa paikassa .

Varsinaisen piristysruiskeen kansainvälinen maratonmelonta sai vuonna 1930 kun Descenso del Sella järjestettiin Espanjassa ensimmäisen kerran.

Maraton- eli pitkän matkan melontaa on suomessa harrastettu jo vuosikymmenien ajan. Ratapuolella oli aikaisemmin matkat aina 10000 metriin asti ja mielestäni on huono suuntaus kun pitkät matkat poistettiin kilpailuohjelmasta.

Maratonmatkat ovat vaihdelleet 15 ja 100 kilometrin välillä. Niitä järjestettiin parhaimpina vuosina liki kolmekymmentä. Osanottajia kisoissa, kaikki sarjat mukaan lukien saattoi olla yli parisataa henkeä.

Niitä melottiin sekä tasaisella että virtaavissa vesissä ympäri suomea.

Suuruusluokka on tosin aivan toista vuodesta 1951 lähtien melotussa Dusi Canoe Marathonissa Etelä Afrikassa joka kerää vuosittain noin 2000 osallistujaa.

Suomen tapahtumista yksi vanhimpia on Lahden melontamaraton. Se aloitettiin 1962 Joutjärvellä. Siihen osallistui vuosittain lähes kaikki kotimaan kärkimelojat. Muista maratonmatkoista voisi mainita Helsinki-maraton vuodesta –69 alkaen, Gullårunt –77 ja tanskassa Tour de Gudenå vuodesta 1967 lähtien.

Varsinkin virtaavan veden puolella oli parisenkymmentä suosittua kisaa vuodessa jotka keräsivät satapäiset osanottajamäärät. Näistä tapahtumista voisi mainita kansainvälisen ACR:n, Lapinjokisoudun, Acerbin keinon, Eurajokimelonnan, Majavamelonnan, Kiiminkijokimelonnan jne.

Maraton SM-kisoja on järjestetty vuodesta 1985 alkaen aluksi tasaisen ja virtaavan vedenkisat erikseen aina vuoteen 1990 asti. Sekaparit tekivät tuloaan vuonna 1989, mutta vasta seuraavana vuonna se sai virallisesti SM arvon .

Kansainvälisten kisojen esimerkkiä noudattaen myös kotimaisiin kisoihin tuli mukaan kanto-osuudet. Ne antoivat mukavan säväyksen kilpailuihin aivan kuin formuloiden varikkokäynnit, jossa aina sattuu ja tapahtuu tankkauksen ja huollon yhteydessä. Myös startit ja irtiotot sekä peesaukset tuovat katsojille jännittävää katseltavaa. Tilanteet ovat varmasti yhtä vauhdikkaita ja jännitystä luovia kuin ratamelonnassakin.

MM tason kisat tulivat mukaan maratoonareidemme ohjelmaan 1988, jolloin ensimmäiset kisat pidettiin Englannissa, Nottinghamissa. Siitä lähtien ovat suomalaiset meloneet niissä mukana. Menestystä on tullut varsinkin veteraanien puolelta mitalien muodossa.

J A