lauantai 19. marraskuuta 2011

Mauri Hiltula - jokimaratonin taitaja

Rauman Seudun Melojien Mauri Hiltula on yksi suurimpia persoonia, joita suomalaisessa maratonmelonnassa on nähty. Pohjoisesta lähtöisin oleva Mauri saapui veljiensä Auliksen ja Tapanin kanssa Raumalle töihin nuorena miehenä. Rämäpäiset veljekset innostuivat koskenlaskusta ja jokimaratoneista. He kiersivät aktiivisesti 1980-luvun kilpailuja. Mauri nousi kestomenestyjäksi 1980-luvun jälkipuoliskolla. Mauri oli myös lehdistön ja kanssakilpailijoiden suosikki värikkäine juttuineen.
  Vuonna 1988 Mauri valloitti Noormarkunjoen, joka taitaa olla Suomen mielenkiintoisin jokimaratonjoki. Mauri kukisti 42 kilometrin matkalla yli kahdella minuutilla itsensä Esa Huovan. Kolmanneksi meloi sittemmin WWR:n maailman huippuihin lukeutunut Kimmo Harikoski. Tosin Harikoski jäi Hiltulalle 51 minuuttia. Mauri oli vahvimmillaan pitkissä melonnoissa, joihin sisältyi kovaa virtaavaa vettä ja koskia. 
  Koko kausi 1988 oli ollut Maukalle sikäli epäonninen, että voitot olivat karttaneet häntä. Hän oli ollut aina toisella sijalla koko pitkän kauden aina SM-melontoja myöten. Tosin MM-maratonilla Englannin Nottinghamissa Mauri meloi sijalle 20. Noormarkunjokimelonta päätti koko kauden kestäneen Grand Prix -sarjan. Siinä Maukka oli kolmas, kun voiton vei Kiiminkijoen elävä legenda, suurin suomalainen jokimaratoonari kautta aikojen - Jussi Riihinen.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Esa Huovan läpimurto


Vuonna 1988 ratamaratonin SM-kilpailut melottiin Helsingissä. Huovan Esa oli sijoilla 10+ ja hävisi kärjelle toistakymmentä minuuttia. Seuraavana talvena Esa teki jotain täysin toisin kuin ennen. Kesällä 1989 Esa voitti SM-kultaa ratamaratonilla kahden tunnin päivittäisellä harjoittelulla.

SM-melonnat käytiin Euran Pyhäjärvellä Hinnerjoen Jokimaratoonareiden järjestäminä. Lähtö oli legendaarisen lavatanssipaikan Yläneen Valasrannan edessä ja maali vielä legendaarisemman juhlapaikan Euran Sieravuoren edustalla. Kilpailun suurin ennakkosuosikki oli pelottava Unto Elo,  joka erkaantuikin heti lähdön jälkeen muusta porukasta. Jokin loksahti matkan aikana kohdalleen Esan tekniikassa. Ilmaveto katosi ja Esan kajakki lähti suorastaan lentoon siitepölyisellä Pyhäjärvellä. Oltuaan kärjestä jäljessä useita minuutteja Esa saalisti Unskin kiinni loppumatkalla, roikkui peesissä ja kesti Unskin armottomat nypyt. Vasta kymmenen metriä ennen maalia Esa syöksyi hyytyneen ja vetojuhtana toimineen Unton ohi ja voitti SM-kultaa. Kirosanat kaikuivat Sieravuoren rantakallioilla. Hopea oli Unskille karvas pettymys.

Myöhemmin samana vuonna Esa saalisti Sallan Naruskassa jokimaratonin SM-hopeaa. Legendaarinen nousu maailman maratoneliittiin oli alkanut, vaikkakin PM-maratonilla Esa jäi vielä kärjestä (Stefan Gustafsson) 23 minuuttia.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Vuoden 1992 SM-maraton


1990-luvun alku oli kahden maratonmelontaan ammattimaisesti suhtautuvan urheilijan kaksintaistelua. Esa Huova ja Jari Väkiparta kävivät tasaisia taistoja kisojen voitoista. Kaksikolla pari oli Suomessa täysin lyömätön. Yksikkömatkoilla kumpi tahansa saattoi voittaa, mutta useimmiten kullan korjasi kokenut Esa Huova. Petri Sutinen jaksoi haastaa kaksikkoa kisasta toiseen, mutta Petrin kohtalona oli aina pudota vuorovedolla edenneeltä Rauman Seudun Melojien parilta.
  Vuoden 1992 SM-maraton melottiin karmeassa helteessä Raumanmerellä. Asetelmat ennen kisaa olivat jännittävät. Huova oli edellisenä syksynä sanoutunut irti ansiotyöstään liikunnanopettajana ja oli satsannut kaikkensa. Hän oli melonut kesäkuun 27. päivään mennessä noin 5000 kilometriä ja päälle hiihdot, kuntosalit ja juoksut. Kaikki harjoittelu oli tapahtunut kotimaassa. Talvinen tyypillinen harjoituspäivä sujui niin, että Esa lähti aamuhämärissä melomaan Euraan Eurajokeen 30 km:n lenkin, vaihtoi taivasalla pakkasessa kuivat vaatteet ja ajoi kotiin perheensä luo Raumalle. Illan tullen Esa kiskoi vielä Lähdepellon latuja. Lehtijutussa ennen SM-maratonia Esa totesikin harjoitusmäärien olevan riittäviä kansainväliselle tasolle, mutta harjoittelun laadussa on vielä parantamisen varaa. Esa vain pelkäsi, ettei harjoitusmääränsä riittäisi, koska Jari oli harjoitellut vielä enemmän ja ollut ammattilaisena jo useamman vuoden.
   Kilpailu oli tasainen, Väkiparta ja Huova etenivät tasatahtiin toinen toistaan peesaten. Edellisenä vuonna Huova oli ratkaissut kisan viimeisellä kantopaikalla edukseen, mutta nyt miehet eivät saaneet eroa toisiinsa ennen maaliviivaa. Loppusuora oli tasaista vastatuulta, jolloin Huovan kestävyyspuoli ratkaisi voiton enemmän sprintterityylisestä Väkiparrasta. Pitkä kiri söi Väkiparran pelätyn loppunoston ja eroa miesten välille kertyi 55 sadasosasekuntia. Voittovauhti meriolosuhteissa oli 4.22/km.
   On valitettavaa, että vuosi 1992, jolloin kaksikkopari Huova-Väkiparta oli vahvimmillaan, oli MM-maratonin suhteen epäonninen. Kaksikko koki Australian MM-melonnoissa peräsinrikon kärkiporukassa. Viikkoa myöhemmin he meloivat lähes samojen osallistujien GP-kisassa 3:nneksi niin ikään Australiassa. Aikaisemmin kesällä Väkiparta ja Huova voittivat PM-kultaa 10000 metrillä lyöden maratonin MM-mitaleille päätyneet ruotsalaiset selvästi.