perjantai 3. elokuuta 2012

Espanjalaisten pettymysten MM-melonnat 2003

Vuosi 2003. Valladolid. Espanjan noussut maratonmahti. Kotikisat. Virtaava joki. Tavoite kristallinkirkas - kulta yksiköissä ja kaksikoissa. Kansallissankari Manuel Busto uransa kukkeimmassa kuosissa. Pöytä kuin katettuna.




Edes Espanjassa kaikki ei suju kuin Strömsössä. Mikään ei ole kirkossa kuulutettu etukäteen. Paras espanjalainen Alberto Llera jäi neljänneksi, kun Etelä-Afrikasta ja Unkarista kajahti. Muuan Hank McGregor tuli ja näytti. Täydellinen dominanssi huipentui voittoon ennen Unkarin Attila Jamboria ja Hankin maanmiestä Ant Stottia.

Kaksikoissa Busto ja Javier Hernanz lähtivät eläimellistä vauhtia vuorovedolla Espanjan kakkosmiehistön Santiago Guerreron ja Jorge Alonson kanssa race planinaan pudottaa muut laineiltaan yksinkertaisesti melontavoimansa ansiosta. Taktiikka ei purrut Jamboriin ja Istvan Salgaan, jotka kärsivällisesti peesasivat ja spurttasivat järkyttävällä kirillä uransa kenties maukkaimpaan voittoon. Busto ja Hernanz eivät edes tuulettaneet hopeaansa. Pettymys ei ollut pelkästään espanjalaisten, sillä ikuiset neloset Hollannin Edwin De Nijs ja Dolph Te Linde jäivät niin ikään sadasosilla neljänsiksi. Guerrero ja Alonso sentään jaksoivat iloita pronssistaan.

Kisoista saatiin suomalaismenestystä. Unto Elo meloi pronssille 55-59 -sarjassa, kuten myos 60-64 -sarjan kaksikoissa Jyri Aulio ja Leo Kaukiainen.  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.