Ruotsin Waxholmiin
saapui viikolla 34 meloen runsas retkimelojien joukko ympäri
pohjoismaita juhlistamaan alkavia MM-kisoja .Vaxholmin kanoottiklubi
joka on perustettu 1939 sai järjestettäväkseen vuoden 1996
maratonkilpailut.
Järjestelijöitten
ryhmään kuului mm. Gunnar Blomberg, Ingemar Jacobson ja Lennart
Hansson lisäksi maraton legenda Stefan Gustafsson. Kilpailu
ohjelmaan tuli mukaan myös eri ikäryhmien sarjat( masters ja nuoret
), joka lisäsi osaan ottajien ja katsojien määrän
moninkertaiseksi.
Näihin viidensiin
MM-kilpailuihin 21-28.8 pidettäviin kilpailuihin otti osaa runsas
kahdenkymmenen hengen ryhmä kilpailijoita ja
huoltajia suomesta.
Pitkän talven aikana suoritetut harjoitukset
käytiin nyt mittaamassa kansainvälisellä tasolla.
Australian
Chadleigh Meek vei kajakkiyksiköiden mestaruuden todella tiukan
loppukirin jälkeen. MM-kultaan naisten kajakki yksiköissä meloi
Ruotsin Susanne Gunnarsson, joka saavutti kolmea viikkoa aikaisemmin
Atlantassa K-2 500 metrillä olympia kultamitalin.
Maratonin
MM-melontojen kultamitalisti Chad Meekin nousussa mestariksi on
mielenkiintoista se, että hänen henkilökohtainen valmentajansa on
Tanskalainen Bengt Dohlman. Samainen mies joka on merkittävästi
vaikuttanut myös kaksikkopari Väkiparta- Huova menestykseen ja sitä
kautta koko suomen maratonmelontaan.
Bengt Dohlman
meloi kultamitalit K-1 ja K-2 M40 sarjoissa. Tässä kovatasoisessa
sarjassa suomea edusti viidennelle sijalle sijoittunut Ahlaisten
Jukka Paloheimo.
Veteraanien
puolella oli kovat odotukset varsinkin kaksikko sarjoissa. Sarjassa
50-54v. Raimo Pihlava ja Pentti Sahi voittivat tiukan taiston jälkeen
mestaruuden. Heitä säesti hyvin Esa Rahunen ja Jyri Aulio
7.sijallaan.
Nuoremman sarjan edustajat 45-50v. Pietarsaarelaiset
Leif Lunabba ja Clas-Åke Knif ylsivät yllättäen pronssille.
Kaksikkopari
J.Paloheimo -M.Savolainen Ahlaisista hilasivat itsensä kuudennelle
sijalle. Nuorisosarjan edustajat Vuotila –Jalaja 35-40v. päätyivät
sijalle 20. Kaksikko lähdöt suoritettiin kahtena lähtönä mikä
aiheutti mahtavat aallot sekä monelle uintireissun. Näiden melojien lisäksi yksikkö matkoilla suomea edustivat Heikki Vuotila, Jarkko Jalava, Veijo Simpanen, Jukka Paloheimo ja Pasi Wallin.
Veteraani sarjojen
jälkeen oli välipäivä. Silloin syötiin voittajien tarjoamat
kakkukahvit ja otettiin osaa epävirallisiin melontakilpailuun. Matka oli sama kuin veteraanien
maratonilla. Alukset olivat kaikki samassa lähdössä niin yksiköt
kaksikot kuin nelikötkin.
Tästäkin oli
tuloksellisesti hyvää sanottavaa Suomalaisten osalta.
Illalla pidettiin
Waxholmenin linnassa viralliset avajaiset .Osallistuvia maita oli 52
. Joukkueitten esiinmarssissa Suomen lippua kantoi Panu Kanniainen.
Avajaispuheitten välissä soitti varuskunnan orkesteri meneviä
kappaleita hienojen rumpusoolojen säestyksellä lopuksi kunnon
ilotulitukset taivaalle.
Seuraavana päivänä
alkoi yleisen ja nuorisosarjan kilpailut. Huoltotehtävät vaihtuivat
nyt veteraanien kontolle.
Lauantai 27.8 oli
vuorossa nuorten miesten yksikkö naisten kaksikko ja miesten yleinen
sarja.
Suomalaisilla oli
odotukset korkealla. Alkulämmittelyssä J.Väkiparta kuitenkin
tiesi ettei kajakki tule kulkemaan toivotulla tasolla . Ruoveden SM
kisoissa oireilleet kädet eivät toimineet kunnolla. Jari meloi
kuitenkin nuo 42 kilometriä sijoittuen 25:ksi kun osallistujia oli
lähes viisikymmentä. Syyt harmittavaan vaivaan selvitettiin ja
katseet suunnattin seuraaviin kisoihin.
Samanaikaisesti
M-yksiköiden kanssa olivat naisten kaksikot, jossa oli ensimmäistä
kertaa edustus Suomesta.
Naisemme Marja
Virtanen ja Kirsi Tuominen saivat tuntea hurjat kisafiilikset ja
mahtavat aallokot keskellä kahdenkymmenen kaksikon starttia. Kaikki
eivät lähdöstä uimatta selvinneet. Ruotsin neljänteen tilaan
yltäneet naispari kuului uimamaistereitten joukkoon. Maratonkisoissa
ei hetken mielijohteesta keskeytetä . Suomen tytöt kuuluvatkin myös
niihin luottourheilijoihin, joiden suorituksiin luotetaan. Heidän
sijoituksensa oli 18.
Ensimmäistä
kertaa meillä oli myös naisten lisäksi asettaa juniori edustaja
kisoihin.
Perttu Säynäjäkangas Marjaniemestä.
Vasta 17 vuotias
Perttu meloi vuotta vanhempien sarjassa 16.sijalle.
Seuraavana päivänä
28 sunnuntaina oli vuorossa oli miesten kaksikot ja naisten yksiköt.
Suomea edustivat kaksikoissa Riku
Ruokonen- Jari Heinonen ja Vesa Tainio- Jari Kuhno.
Neljänkymmenen
parin yhteislähtö puolentoista metrin välein nostatti huikean
aallokon ja sitä vaikeutti myös kilpailijoitten yläpuolella
pörräävä median helikopteri Ensimmäinen kääntöpoiju oli 500m
päässä, joka upposi osittain veden alle kovan taistelun
tiimellyksessä. Riku ja Jari ylittivät itsensä ollessaan siinä
vaiheessa ensimmäisessä ryppäässä. Huoltojoukotkin saivat rinta
rottingilla seurata komeata suomalaismenoa..
Vesa Tainion ja
hiihtopuolelta paremmin tunnettu Jari Kuhnon meno oli tuskaista mutta
päättäväistä. Vesalla oli alusta asti ongelmia jalkojen
puutumisesta. Muuten melonta sujui mallikkaasti.
Meteli oli
mahtavaa kantopaikkojen läheisyydessä, sillä kisoja oli
seuraamassa radan varsilla noin 15000 henkeä.
Kaksikkokisan
voitti suomalaisille tuttu ratamelontapari Englannista Ivan Lawler-
Steven Harris. Tämäkin kisa jäi tosi jännittäväksi aivan
loppukirin varaan.
Pari
Ruokonen-Heinonen oli 17. Ja Tainio –Kuhno 26.
Palkintojen
jakojen jälkeen oli illalla ohjelmassa vielä panketti Waxholmenin
keskustassa.
Seuraavaksi Jari Heinosen kirjoitus kisasta ja melontakauden kulusta.
Radalta maratonille 1996 - Jari
Heinonen
Täyttä sataa
Atlantaan –kuului Suomen olympiakomitean teema vuoden 1996 Atlantan
olympialaisia lähestyttäessä. Omalta osaltani kausi alkoi toden
teolla marraskuun lopulla 1995, jolloin minä, vaimo ja reilun vuoden
ikäinen tyttäreni lähdettiin 3 kuukaudeksi Melbourneen, Floridaan.
Tänä päivänä kyseinen paikka on edelleen melojien vankassa
suosiossa. Vuosi 1996 jää olympiahistoriaan vuotena, jolloin
osallistujamaiden omilta olympiakomiteoilta otettiin valintojen
määräysvalta pois ja muodostettiin ensimmäistä kertaa
osanottajakiintiöt maanosittain. Tämä teki kisoihin pääsemisestä
entistäkin hankalampaa, varsinkin eurooppalaisilta melojilta.
Itselläni ensisijainen tavoite oli
meloa Atlantassa 1000m kaksikolla yhdessä Jari Väkiparran kanssa.
Tappio Sevillan leirillä järjestetyssä valintakisassa parille
Kimmo Latvamäki – Petteri Keso murskasi tämän suunnitelman.
Osallistuminen Euroopan karsintaan samaisessa Sevillassa neliköllä
oli lähinnä kosmeettinen ele vailla todellista mahdollisuutta
jatkopaikkaan. Koko talven hyvin harjoitelleena otinkin yhteyttä
Ruokosen Rikuun tiedustellen hänen halukkuuttaan lähteä kaksikolla
maratonin SM-kisoihin Saarijärvelle ja sitä kautta mahdollisesti
Vaxholmiin, maratonin MM-kisoihin. Rikke tietenkin suostui ja
lähdimme Saarijärven SM-kisoihin tavoitteena saada paikka
MM-kisoihin.
Saarijärvellä, tarkemmin Karstulassa
16.6.1996 valkeni päivä erittäin tuulisena. Matka oli muistaakseni
30km, joka melottiin 10km kierroksina, 5km vastatuuleen ja sama
takaisin myötäiseen. Kisaan lähtevillä oli hieman erkanevia
strategioita mitä tulee aaltojen torjuntaan. Osa teippasi
aukkopeitteen reunat tiukasti, meidän strategia Rikken kanssa oli
tehdä riittävän jämäkkä aallonmurtaja kannelle teippiä ja
muovia säästelemättä. Viiltovamman uhalla halkaistiin 1,5l
juomapullo ja teipattiin sellaisella määrällä ilmastointiteippiä,
että sitä varmaan joku vielä tänä päivänäkin poistaa sen
kaksikon kannelta. Kisan juoni paljastui ensimmäisen
vastatuuliosuuden aikana. Aallonmurtajamme toimi, aukkopeitteen
teippausstrategialla liikkeellä olleet pahimmat kilpailijamme Jari
Väkiparta – Vesa Tainio sen sijaan olivat upota ja joutuivat
melomaan reilusti reitiltä ulos tyhjentämään kajakkinsa. Mekin
tyhjensimme jokaisen melotun vastatuuliosuuden jälkeen joten
myötätuuliosuus tuli melko kepeästi. Tuloksena suhteellisen
ylivoimainen 7 minuutin voitto ja paikka Vaxholmin MM-kisoihin. Koska
SM-kisoissa ei ollut yhtään kanto-osuutta noiden vapaavalintaisten
tyhjennysten lisäksi, treenasimme Helsingissä pariin otteeseen
kantoa. Kanto saatiin jotenkin kuosiin ja 25. elokuuta 1996 lähdimme
40 km:n MM-kisaan Vaxholmissa varsin hyvin valmistautuneina.
25.8.1996 asettauduttiin sitten Ruotsin
Vaxholmissa lähtölinjaan, yhteensä noin 40 kaksikkoa, kajakkien
väliä noin 1,5 m sivusuunnassa, matkaa 40 km ja ensimmäiseen 90
asteen käännökseen matkaa noin 500m. Edessä oli siis reilu
puolentoista minuutin rypistys sata lasissa kurviin, sen jälkeen
matkaa enää 39,5 km maaliin. Onnistuimme Rikken kanssa säilymään
ehjinä ensimmäisen käännöksen ja 2 km:n kohdalla olleen
kantotaipaleen jälkeen aloimme hivuttautua keskivaiheilta kohti
kärkeä. Kärki saavutettiinkin ekan pitkän kierroksen aikana,
oltiin englannin johtavan Lawler-Harris(ja myöhemmin voittavan)
parin peesillä. Tultaessa ekalta pitkältä kierrokselta kantoon,
jäätiin jotenkin kaikesta reenistä huolimatta vähän niin kuin
telineisiin ja putosimme kärkiryhmästä. Jälkipuolisko matkasta
oli kamppailua takaa tulevia vastaan, olimme maalissa 4 minuuttia
voittajien jälkeen sijalla 17. Kaiken kaikkiaan kokemus oli aivan
mahtava, tätä kirjoitettaessa siitä tosin on jo vierähtänyt yli
15 vuotta mutta mieleen muistuu joukkuehenki, innokas katsomo ja
tietenkin itse rankka kisa. Ero normaaleihin siihen aikaisiin
rata-jumalanpalveluksiin oli melkoinen.
Itse harjoittelu kevään Sevillan
pettymykseen päättyneen olympiakarsinnan ja Vaxholmin MM-maratonin
välillä ei mitenkään erikoisesti poikennut aikaisemmasta.
Maratonmelonnassa vaadittavat ominaisuudet ovat melko lähellä
radalla kehitettäviä ominaisuuksia, ainoa kummajainen on tuo
kanto-osuus, joka näinkin notkealle seipäälle aiheuttaa jo
kajakista nousemisessa rytmihäiriöitä puhumattakaan itse
juoksunopeudesta. Mikäli tämä kirjoitus läpäisi
julkaisukynnyksen, kirjoitan lisää itse valmistautumisesta kauteen
1996 aina alussa mainitusta Floridan leiristä alkaen.
Terveisin,
Jari Heinonen
Jari Heinonen
Lopuksi vielä video K2 lähdöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.