Race plan 1980-luvun malliin

Viime aikoina huippumaratoonarit ovat julistaneet blogeissaan

race planin merkitystä. Race plan tarkoittaa suomeksi suunnilleen

kunkin urheilijan oman kilpailutaktiikan etukäteissuunnitelmaa.

Ilman strategiaa ei heidän mukaansa ole mahdollista menestyä.

Race planin on kuitenkin oltava sillä lailla väljä, että kilpailun myötä

on reagoitava yllättäviin tilanteisiin.

80-luvulla mainetta niitti eräs legendaarinen jokimaratoonari.

Jos häneltä kysyi, että mikäs on taktiikka päivän kisassa,

hän vastasi yksiselitteisesti: "Aloitan täysillä. Sitten, kun maitohapot iskevät,

kiristän vauhtia. Jos kaadun, nousen kajakkiin ja melon vielä lujempaa.

Lopussa otan loppukirin ja melon kovempaa kuin se, joka on mukana".

Useimmiten taktiikka toimi.

Kerran legenda ei ollut tyytyväinen suoritukseensa, vaikka oli voittanut.

Oli kuulemma ollut löysä päivä, koska ei ollut viitsinyt meloa täysillä yksikseen.

Hän muisteli, että naapurikylässä on illalla maratonjuoksu,

jonka kävi juoksemassa. Juoksu meni huonosti, koska hän ei jaksanut

juosta kuin hölkkävauhtia. Legenda lähti vielä suulitansseihin.

Siellä hän jaksoi täysillä.