Suomalaisen Master-melonnan ilotulitusta

Tampereella järjestettiin 26.6.-9.7. European Master Games. Kilpailut järjestetään monilajitapahtumana joka neljäs vuosi. Ratamelonta oli ohjelmassa Kaukajärvellä, jonne kisoja varten oli investoitu 120 000 euroa maksava nykyaikainen sähköinen lähtölaitejärjestelmä. Nyt voidaan kirkkain silmin todeta, että legendaarinen Kaukajärven stadion on siirtynyt nykyaikaan. Pirkka-Melojien ja Tampereen Vihurin talkooväki teki lähes epäinhimillisen työn, jotta melonnat saatiin läpikäydyksi vailla suuria ongelmia. Tärkein asia eli aikatauluissa pysyminen sujui suomalaisella täsmällisyydellä on line -palvelun toimiessa moitteettomasti. Koskaan näissä kilpailuissa monien masters-kisojen kokemuksella ei ole nähty yhtä onnistuneita järjestelyitä. Melontaaläpivuosikymmenten haluaa kiittää erityisesti järjestelyvelhoja Marjo Puroa ja Harri Sairialaa kenenkään muidenkaan panoksia väheksymättä. Itse melonnoissa suomalainen masters-melonta eli yli 35-vuotiaiden urheilu osoitti voivansa erinomaisesti. Tulokset puhuvat puolestaan. Suomen joukkue saavutti 38 urheilijalla yhteensä 27 kultamitalia, 23 hopeamitalia ja 10 pronssimitalia. Lisäksi Suomi sai miehistöissä, joissa mukana ulkomaisia melojia, 2 kultaa, 5 hopeaa ja 4 pronssia. Suomi kesti vertailun jopa masters-melonnan mahtimaihin Liettuaan ja Puolaan. Sarjat menevät niin, että viiden vuoden välein ikäluokat muodostavat omat sarjansa nuorimman sarjan ollessa 35-39 -vuotiaat ja vanhimman 85+-vuotiaat. Näin ollen on mielekästä jatkaa urheilu-uraansa oman ikäisten kanssa tasaisissa kilpailuissa, ja vanheneminen tuottaakin viiden vuoden välein uuden sarjan, jossa onkin yhtäkkiä nuorin. On vaikea nostaa esille yksittäisiä suomalaisia onnistujia, koska heitä oli niin paljon. Joka tapauksessa on hienoa nähdä, miten suomalaiset melojat taistelivat menestyksellä entisiä mm-mitalisteja ja olympiakävijöitä vastaan. Voidaankin todeta, että jokainen kisoihin osallistuja oli voittaja, joka osoitti paikkansa hienossa lajiyhteisössä. Lajikulttuurin kannalta erityisen mahtavaa on monien laji-ikonien, kuten Ilpo Niemisen ja Jyrki Hakalan, menestyksekkäät comebackit.

Talvimelonnan 90-luku

Suomen maratonmelonnan valtikka pysyi tukevasti länsirannikolla koko 1990-luvun. Kaiken perusta oli säälimätön melonta avovedessä aikana, jolloin melontaergometrit olivat lähinnä vitsi. Läpi talven sulana virtaava Eurajoki tarjosi puitteet kilometritehtailulle, jossa ei lämpömittaria tuijoteltu.

Jokaisena viikonloppuna joulukuun alusta maaliskuun loppuun joessa kävi vilske kymmenien melojien kerätessä kilometrejä. Maaliskuun aikana tonnareita tuli jo niputtain. Maailman kärkeen kuuluneet Esa Huova ja Jari Väkiparta ahnehtivat uskomattomimpia määriä yli 600 kilometrin kuukausitahdilla. Varsinkin Huovan legendaarinen tupla-20  herättää kunnioitusta kaikissa talvella meloneissa. Esa ajoi aamuhämärissä Raumalta Euraan runsas 40 km, meloi 20 kilometriä pakkasessa, vaihtoi hangessa vaatteet, ajoi takaisin Raumalle, hakkasi 2 mottia halkoja ja ajeli uudestaan Euraan ja meloi päivän hämärtyessä toisen 20 km. Illalla edessä oli usein vielä hiihtolenkki Lähdepellon laduilla. 

Alle 5 asteen pakkasissa monet Etelä-Suomen melojat suuntasivat tiensä Euraan, mutta todistetusti 17 asteen pakkasessa paikalliset vielä lähtivät vesille. Menoa kauhisteli esimerkiksi Kemijärvellä tuolloin asunut Arto Mukkala, joka erehtyi välillä tulemaan hytisemään pohjoisesta etelänleirille. Arton melontaharjoittelu tapahtui suuren osan vuodesta Kemijärven uimahallissa ergometrillä trooppisissa olosuhteissa. 

Hyvin samankaltaiseen talviseen harjoitteluun perustui esimerkiksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan melojien kansainvälinen menestys.  

European Masters Games 2023

https://www.emg2023.fi/

https://www.emg2023.fi/wp-content/uploads/EMG2023_sports-guide_Canoe_final.pdf
 

Jyri muistelee Helsingin 1952 olympialaisia.

Muistoja menneiltä kultaisilta vuosilta 

Olen käynyt katselemassa useammassa maassa olympiakisojen suorituksia, mutta kotimaiset vuoden 1952 Helsingin olympialaiset jäivät nuorelle pojalle lähtemättömästi mieleen. Asuin Munkkiniemessä Solnantiellä, jonka loppupäässä oli olympialaisten soutajien varikko. Muistan elävästi, miten faija totesi: "Kuule kundi, lähdetään tsiikaan neekereitä". Noihin aikoihin kyseinen nimitys oli täysin yleiskielinen.  Olin utelias nassikka ja kävin päivittäin ihmettelemässä ulkomaan ihmeitä. Vaihtelin heidän kanssaan kolikoita. 

Soutujen lisäksi tuli käytyä katsomassa isän kanssa melontakisoja, kun ne olivat sopivasti matkan varrella Melaveikkojen vajalle. Vaja sijaitsi Ourit-saarella. Aikanaan vaja jouduttiin siirtämään pois nykyisen soutustadionin paikalta vuodelle 1940 myönnettyjä kisoja varten.

Myöhemmin olen päässyt tutustumaan kanadalaisyksiköissä olympiapronssia voittaneeseen Olavi "Jampero" Ojanperään, jonka harjoitusmenetelmät tekivät minuun suuren vaikutuksen. Meren ollessa jäässä Olavi sahasi ison avannon ja heitti tikkaat, joihin oli tehnyt istuimen, avannon yli ja kauhoi reikäisellä melalla armottomia treenejään sadevaatteet päällään. Viikonloppuisin Jampero osti menolipun junaan Heinolaan tai Lahteen. Sieltä Ojanperä vaelsi yöpyen autiomajassa kotiin viikonlopun aikana. Talvella hän hiihteli samoja reittejä. Voimaharjoituksina Olavi melojakavereineen näyttivät kaupungin miehille, miten lapiotöitä tehdään. Helsinkiä piti sodan pommitusten jälkeen rakentaa uudelleen ja tarvittiin paljon lapiomiehiä. Jampero ja kumppanit kävivät vapaaehtoisesti täyttämässä kuorma-autojen lavoja. Tekniikkana oli 50 heittoa toiselta puolelta niin nopeasti kuin pystyy ja 50 toiselta. Sitten minuutin tauko. Kaupungin miehet eivät olleet koskaan nähneet mitään vastaavaa. Kun lapiohommia ei enää ollut, Jampero kiersi metsässä kolmen kilometrin kuntorataa heittämällä 20 kilon kiveä päänsä yli taaksepäin. Loppumatka oli jo oman pään kannalta vaarallinen. 

Helsingin olympialaisten melonnat olivat Suomen kannalta legendaariset.

Melonnan kuningatar oli Sylvi Saimo, joka väkevällä melonnallaan niisti kilpakumppanit naisten 500 metrillä. Uskomaton väkivahva Saimo repi tyypilliseen tapaansa lähdössä kajakin mitan eron pahimpiin kilpakumppaneihinsa Itävallan Gertrude Liebhardiin ja Neuvostoliiton Nina Savinaan. Täpötäysi katsomo jännitti, hyytyykö Saimo lopussa kestävyyskoneiden aloittaessa loppunostonsa.  Savina yritti ylirytmillä saavuttaa Sylvi Saimoa ja koki elämänsä happokylvyn hyytyen tönköksi kuin suolapatsas 100 metriä ennen maalia. Sen sijaan Liebhard nousi nousemistaan Saimon rinnalle. Valtavalla tahdonvoimallaan Saimo rykäisi viimeisillä metreillä 0,4 sekunnin eron itävaltalaiseen. Sylvi Saimo oli voittanut olympiakultaa.

Suomen kansan lempilaji yleisurheilu ei tuottanut kultamitaleja, mutta melonta vastasi siihen huutoon. Päävalmentaja Lasse Vepsäläinen oli pari viikkoa ennen kisoja pannut päänsä pantiksi kultamitalin puolesta. Itse asiassa Vepsäläinen totesi, että hän ei halua puhua yhdestä vaan useasta kultamitalista. Tuon ajan maailman johtavassa melontamaassa Ruotsissa naureskeltiin Vepsäläisen puheille. Tällä kertaa pilkka osui omaan nilkkaan. Suomi voitti melonnan mitalitilastot neljällä kullallaan, yhdellä hopeallaan ja yhdellä pronssillaan. Ruotsi    jäi toiseksi yhdellä kullalla ja neljällä hopealla.

Toinen suomalainen yksikkövoittaja oli Tammisaaren Thorvald Strömberg, joka ajan oppikirjamaisella tekniikalla löi 10000 metrillä luun kurkkuun Ruotsin melontalegenda Gerd Fredrikssonille. Miehet erkanivat jo alussa pääjoukosta ja kasvattivat eroa takaa-ajajiin vuorovedolla. Taivallahden melontastadionilla on harvoin nähty moista titaanien taistelua. Strömberg osoitti Tammisaaren saariston karuissa olosuhteissa kehittyneen kuntonsa eikä päästänyt Fredrikssonia peesiltään eteensä. Aina kun ruotsalainen kiristi, Strömberg kiristi enemmän. Thorvald Strömbergin aika 47.32,8 tuon ajan kalustolla kielii rautaisesta fysiikasta. 1000 metrillä osat vaihtuivat,  ja Ruotsille kultaa,  Suomelle hopeaa.

Kajakkikaksikoiden jymy-yllättäjät olivat Suomen Kurt Wires ja Yrjö Hietanen. Kukaan ei uskonut parin kultamahdollisuuksiin,  ei edes pari itse,  sillä Ruotsilla oli asettaa 10000 metrille voittamaton pari Åkerlund - Wetterström ja 1000 metrille sprintterivaltiaat Glusser - Hedberg.  Mutta kympillä pari Wires - Hietanen rynni alussa johtoon eikä luovuttanut johtoa missään vaiheessa. Koko matkan peesillä meloneet ruotsalaiset huusivat "hop" pari sataa metriä ennen maalia ja nousivat lähes suomalaisten rinnalle, mutta noin sata metriä ennen maalia suomalaisten kajakista kuului valtaisa karjaisu, jonka siivittäminä Wires ja Hietanen nykäisivät samantien 0,4 sekunnin eron ruotsalaisiin. Helsingin olympialaisissa ei nähty montaa yhtä totista olympiahopeamitalistia. 1000 metrillä Wires ja Hietanen sopivat valmentaja Vepsäläisen kanssa taktiikan, jonka mukaan pari seuraisi ruotsalaisia ja nostaisi lopussa ohi. Kovapäiset toverukset kuitenkin antoivat palaa, kun kerran oli mela syönnillään. Johtoasema alusta loppuun ei jättänyt spekuloitavaa.

Vuotta aikaisemmin kajakkia melonut Olavi Ojanperä oli pudonnut MM-kisoissa varamieheksi ja koska olympialaiset kotimaassa kiinnostivat, Jampero päätti siirtyä kanadalaisyksikköön. Vuoden harjoitteet riittivät lahjakkaalle urheilijalle ja Ojanperä teki varsinaisen ihmeteon meloen pronssille 1000 metrillä. Hän näytti, että unelmat voivat toteutua, kun niihin itse uskoo.

Kuvat: Urheilun Kuva-Aitta nro.4

Jyri Aulio 75 vuotta

Syyskuun 13. päivänä täytti Helsingin Jyryä edustava Jyri Aulio 75 vuotta. Edelleen aktiivisesti melontaa harrastava eläkeläinen aloitti melontaharrastuksensa viisikymmentäluvulla isänsä myötävaikutuksella. Jyrin isä oli Melaveikkojen yksi perustajajäsenistä ja myöhemmin puheenjohtaja.

Jyri Aulion melontaharrastus kasvoi kuusikymmentäluvulla aluksi retkipuolelle, mutta pian kilpailuvietti veti hänet kilparadoille maratonmelontaan ja koskimelontaan sekä myöhemmin kanoottipooloon. Myös ratamelonta tuli vähitellen mukaan kuvioihin.

Jyrin aktiivisuus tuli pian esille, sillä hänet valittiin jo vuonna 1973 Melaveikkojen hallitukseen ja vuonna 1978 seuran puheenjohtajaksi. Tästä alkoi Jyrin järjestöaktiivin ura, joka jatkui myöhemmin Marjaniemen Melojissa muuttojen myötä toiselle puolelle Helsinkiä. Seuratoiminnan myötä alkoi luottamustehtäviä tulla myös Kanoottiliitossa, jossa hän toimi hallituksessa, työvaliokunnassa ja eri jaostoissa.

Jyrin aktiiviseen toimintaan on liittynyt lukuisia melontakursseja, retkiä, valmennustehtäviä ja itse kilpailuja. Samoin hän on ollut mukana tekemässä Kanoottiliiton ja seurojen melonta-aiheisia julkaisuja.

Ensimmäisen SM-mitalinsa hän sai vuonna 1985 maratonilta. Tosin vuonna 1982 hän oli saavuttanut Bewen kaukalopallojoukkueessa SM-pronssia. Maratonmelonta alkoi vakavammin vuodesta 1985 alkaen SM-tasolla, mitä on jatkunut 34 vuoden ajan. Melontapareja on vuosien varrella ollut 24 kaksikoissa, useimmiten Esa Rahunen, Leo Kaukiainen ja Lasse Tynkkynen. Mainita pitää myös melontaikoni Pentti Sahi ja herrasmiesmeloja Keijo Ahvonen, joka mm. Ranskan EM-kisoissa meloi kilpailun läpi suorat kulmahousut jalassa.

Jyrin melontaura jatkui Merimelojissa kymmenen vuotta ja nykyään Helsingin Jyryssä. Kilometrejä on kertynyt yli satatuhatta ja SM-mitaleita vaivaiset 80 (Jussi Walliniin verrattuna). Australian manner tuli myös tutuksi kilpailumatkojen aikana MM-kisojen ja Australian ja Oseanian mestaruuskisojen yhteydessä. 

Jyrin ajatuksia tulevasta:

- Melonta- ja Soutuliiton tulisi panostaa huippuihin, sillä niukoista varoista ei valitettavasti riitä kaikille halukkaille jaettavaksi. Raha ei saisi olla kynnyskysymys, sillä kotimaassa voi harjoitella melko pitkälle edullisesti. Vasta kansainvälinen melonta tulee kalliiksi.

- Melontamme nousuun tarvitaan mukaan jo melontansa lopettaneiden (esim. Kolehmainen) entisten aktiivimelojien apua. Heiltä löytyy tietoa ja taitoa nuorille tulevaisuuden tähtimelojille. Tätä käyttämätöntä voimavaraa tulisi hyödyntää huomattavasti enemmän.

- Melonta ei ole ollut ainoastaan harrastus, vaan se on myös elämäntapa. Ei pelkästään melonta, vaan myös nämä melojat ja järjestöihmiset ovat vuosien vieriessä rikastuttaneet elämääni, joten haluan kiittää kaikkia ystäviäni, kaksikkokavereitani ja kilpakumppaneitani unohtumattomista hetkistä, joihin olen törmännyt melonnan parissa puuhaillessani.

Kaudella 2018 Jyri on ollut Suomen aktiivisin kilpailuihin osallistuja, ja kausi päättyi Keijo Ahvosen muistokisoihin Kaukajärvellä.   

Kuvat: Sinikka Aulio

Vuosi	Kilometrit	Käynnit kpl	Kaksikkokaverit	Sijoituksia
				SM I / II	PM I / II	MM I / II	WMG	Paikka
2018	2630	208	Esa Rahunen	2. / 1.				Pori
2017	2277	194	Pentti Sahi	3. / 1.				Pori
2016	2500	216	Kari Tikkanen	3. / 2.				Pori
2015	3235	276	Lasse Tynkkynen	3. / 2.	/ 2.			Turku T:re
2014	1780	147	Esa Rahunen	3. / 3.				Lahti
2013	1793	139	Lasse Tynkkynen	1. / 3.			Aus MG 3.	Ruovesi
2012	2638	228	Lasse Tynkkynen	2. / 1.				Jyväskylä
2011	1665	144	Esa Rahunen  Keijo Ahvonen	2. / 3.	/ 2.		Aus MG  P.Egan 3./3.	Turku  Nummela
2010	2015	170	Lasse Tynkkynen	5. / 3.				Ruovesi
2009	2325	170	Veijo Simpanen  Kirsi Ehoniemi	3. / 2.  - / 5.			Aus / 3.  M.Egan	Tampere  Tuusula
2008	4004	271	Veijo Simpanen	3. / 2.		9./ -		Pori
2007	3194	206	Esa Rahunen  Paul Egan	4. / -		8. / -  3./ 3.		Australia  Helsinki
2006	2818	188	Leo Kaukiainen  LeIf Lunabba	3./2.		14. / 8.	Aus MG 3.	Ranska  Turku
2005	3000	197	Leo Kaukiainen	5. / 3.		7./- Aus		Kangasala
2004	2790	201	Leo Kaukiainen  Angelika Kolberg	3. / 3.	3. / 10.	12. / 6.		Norja  Tammisaari
2003	2800	182	Paul Newman  Leo Kaukiainen	3. / 1.	3. / 1.	9. / 3.		Australia  Tammisaari
2002	2300	170	Keijo Ahvonen  Leo Kaukiainen	5. / 3.	6. / 2.		9. / 4.  Aust	Ruotsi  Pori
2001	2537	176	Kirsi Ehoniemi  Esa Rahunen	5. / 6.	6. / 1.	17. / 7.  Englanti		Porvoo  Eura
2000	2070	152	Esa Rahunen	/ 2.	2.			Turku
1999	1702	134	Antti Huhtamäki	5.		Unkari 12.		Helsinki 1.
1998	1302	111	Antti Huhtamäki	11. / 9.				Noormarkku
1997	2000	147	Esa Rahunen  Saila Sorsa	7. / 4.				Latvia 2.  Rauma
1996	2000	121	Esa Rahunen  Mika Ovaskainen	8. / -			7.	Eura  Helsinki
1995	3600	171	Mika Ovaskainen	7. / 5.				Helsinki
1994	3120	162	Joanna Brenner  Antti Huhtamäki	4. / 4.				Tammisaari  Helsinki
1993	3333	193	Olli Joutsimo	7./ -				Helsinki
1992	2014	142	Joanna Brenner	8. / 5.				Lahti
1991	2390	143	Irina Kuha  Esa Rahunen	10. / 2.				Helsinki  Oulu
1990	3030	170	Miika Kuha	8. / 6.				Noormarkku
1989	3012	179	Olavi Ojanperä  Irina Kuha	5./ -				ACR 1.  Vantaa 1.
1988	2700	176	Risto Fagerholm	10./ -				Lahti 4.
1987	2660	176	Kari Pöyhönen	/ 3.				Lahti mar 4.
1986	1775	134	Kari Pöyhönen  M.Savolainen	/ 6.				H:ki mar  Solvalla 5.
1985	1556	104	Kari Pöyhönen	17. / -				Lahtis-3.
1984	2510	170	Kari Pöyhönen  Nisse Grönholm					Lahti 3.  Siuntio 2.
1983	2030	115	Nisse Grönholm  Kari Pöyhönen					Pk-mel  H:ki-porvoo-
1982	1901	102	Nisse Grönholm  Kari Pöyhönen					H:ki-Porvoo-  H:ki
1981	1753	103	Tuomo Vuokko					Lahti 5.
1980 - 1970	4708		Markku Lanki					Pk- 2.

 Kilpailupaikkakunnat 

*) Osallistunut 

Vuosi	SM I / II	PM	EM	MM
2022				Portugali, Ponte de Lima
2021				Romania, Pitesti
2020				Norja, Baerum
2019	Pori	Pori	Dezize, Ranska	Kiina, Shaoxing
2018	Pori	Ruotsi, Lidköping		Portugali, Vila Verde
2017	Pori	Ruotsi, Bengtfors	Portugali, Ponte de Lima	Etelä-Afrikka, Pietermaritzburg
2016	Tampere  Pori	Norja, Oslo	Espanja, Pontevedra	Saksa, Brandenburg an der Havel
2015	Tampere  Turku	Suomi, Turku	Slovenia, Bohinj	Unkari, Györ
2014	Lahti		Slovakia, Piestany	USA, Oklahoma City
2013	Pori  Ruovesi	Ruotsi, Lidköping	Portugali, Vilaverde	Tanska, Kööpenhamina
2012	Ruovesi  Jyväskylä	Norja, Borum		Italia, Rooma
2011	Turku  Pori  Nummela	Suomi, Pori	Ranska, St. Jean de Logne	Singapore
2010	Ruovesi  Ahlainen	Ruotsi, Finspong		Espanja, Bonyoles
2009	Tampere  Tuusula	Tanska, SörÖ	Puola, Ostroda	Portugali, Gaia
2008	Pori	Ruotsi, Finspong		Tsekki, Tyn nad Vltavou
2007	Helsinki	Norja, Asker	Slovakia, Trencin	Unkari, Györ
2006	Turku	Suomi, Turku		Ranska, Tremolat
2005	Kangasala	Ruotsi	Tsekki, Tyn nad Vltavuo	Australia, Perth
2004	Rauma	Norja, Bergen		Norja, Bergen
2003	Tampere	Suomi, Kaukajärvi	Puola, Gdansk	Espanja, Valladolid
2002	Pori	Ruotsi, Kungsälv		Espanja, Zamora
2001	Eura	Ruotsi, Arvika	Unkari, Györ	Englanti, Stockton-on-Tees
2000	Tampere  Turku	Suomi, Turku		Kanada, Dartmouth
1999	Pietarsaari  Turku	Ruotsi, Kungsälv	Puola, Gorzow	Unkari, Györ
1998	Noormarkku  Lieksa  Helsinki			Etelä-Afrikka, Cape Town
1997	Rauma  Pori	Tanska	Italia, Pavia	Tanska, Baksvaerd (W cup)----
1996	Eura  Saarijärvi			Ruotsi, Vaxholm
1995	Helsinki  Kangasala		Espanja, Murcia
1994	Rauma  Tammisaari	Ruotsi (GP)		Hollanti, Amsterdam
1993	Saarijärvi  Noormarkku	Ruotsi, Karlskoga		Tanska, Maribo
1992	Lahti  Rauma	Norja, Oslo		Australia, Brisbane
1991	Helsinki  Oulu	Tanska
1990	Noormarkku  Ruovesi			Tanska, Kööpenhamina
1989	Naruska  Helsinki  Hinnerjoki	Suomi, Helsinki		Tanska, Aalborg
1988	Lieksa  Helsinki			Englanti, Nottingham
1987	Lahti  Noormarkku	Norja
1986	Utajärvi  Helsinki
1985	Lahti  Naruska	Ruotsi, Tukholma		Kanada, Toronto