Pentti Sahi - suomalaisen masters-maratonmelonnan legenda

Ruoveden Kanoottipurjehtijoiden Pentti Sahi on menestyneimpiä ja kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia masters-melojia. Harkitsevainen, reilu ja uskomaton kunnonajoittaja on kerännyt valtavasti sympatiaa paitsi suomalaisissa myös kansainvälisissä melontapiireissä.

Pentti aloitti kilpamelonnan vasta aikuisiällä ja onkin harmitellut, mihin rahkeet olisivat riittäneet, jos tie kilpamelontaan olisi auennut nuorempana. Masters-melonnan ystävät eivät varmastikaan harmittele asiaa, sillä monipuolinen hiihto- ja soututausta ovat kantaneet Pentin uraa monta vuosikymmentä. Pitkä ura on tuonut hänellä kunnioitettavan määrän mastersien EM- ja MM-mitaleita. Tällä hetkellä Pentti on hallitseva maailmanmestari Unto Elon kanssa 65-vuotiaiden K2-sarjassa. Tasapäiset kansainväliset masters-tähdet Sahi ja Elo ovatkin piiskanneet toisiaan jatkuvasti ikäluokkansa maailman kärkivauhteihin.

Pentti ammentaa kuntonsa Ruoveden metsistä, laduilta, järvialueilta sekä Pihlapirtin kuuluisalta kuntosalilta. Tämä ympäristö on vuosi toisensa jälkeen siivittänyt hänet huippukuntoon - ja aina oikeaan aikaan. Pentti Sahi on myös saavuttanut huikean menestysuran ratamelonnassa. Perusnopeana melojana hän on hallinnut ikäluokkansa ratamatkoja vuosikaudet. Suorastaan hämmentävää on, miten hän on kerännyt ikämiehenä tukun SM-mitaleja myös RKP:n legendaarisessa kajakkinelikössä Latvamäki-Palmroth-Sahi-Vasenius.

"Pena" on oiva esimerkki elinikäisestä urheilevasta elämäntavasta. Teräksinen keho, rautainen tahto ja positiivinen elämänasenne ovat kantaneet hänet myös yli vakavan sairauden. Monen urheilevan miehen taustalla on huolehtiva puoliso. Vaimo Merja on lähes aina rannalla kannustusjoukoissa sekä on aktiivinen melontatoimija. 'Melontaaläpivuosikymmenten' uskoo Pentin tarjoavan vielä monet vuodet mannaa menestysnälkäiselle suomalaiselle melontafanijoukolle. Pentti Sahi on eittämättä kirkkaimpia tähtiä suomalaisten melojien joukossa kautta aikojen.     

Hansa Fish River Maratonilla tähtisadetta

Kauan eivät Etelä-Afrikan tähdet lepäilleet raskaan Kööpenhaminan MM-maratonin jälkeen, vaan ottivat miehistä mittaa viikon kuluttua arvokisoista kahden päivän haastavassa ja legendaarisessa jokimaratonissa - Hansa Fish River Maratonilla. 

Kilpailun pääsarja on Descenso del Sellan tavoin K2-sarja, jota pidetään jokimaratonien kuningaslajina. Hank McGregor ja Grant van der Walt osoittivat jälleen kerran olevansa yli muiden. Uskomattoman 642 aluksen joukossa miehet olivat murskaavia. Vastustajat yrittivät kaikkensa, mutta McGregor ja van der Walt kestivät kaiken ja olivat ylivoimaisia. Täysin jokimaratonille keskittyneet ykköshaastajat, Jenkins ja Louw, jäivät noin neljä minuuttia. On tosin muistettava, että voittajaparin aika oli 4.48.07, joten marginaalit repsahtavat helposti isoiksi.

Eurooppa oli saanut jalkeille tällä kertaa varteenotettavan haastajaparin - WWR-mestarit Tshekin Tomas Slovakin ja Saksan Tobias Bongin, joka toimii myös Max Hoffin sparraajana kotioloissaan. Slovak ja Bong räjäyttivät varsinaisen pommin sijoittumalla kolmanneksi vain pari minuuttia hopeasta jääneinä. Surf ski -spesialistit Mocke ja Bouman olivat kymmenensiä 15 ja puoli minuuttia voittajien takana. Tshekin sileän veden maratoonari Jakub Adam sijoittui parinsa kanssa 11:nneksi runsaan minuutin Mocken ja Boumanin perässä.

WWR-miesten mukaantuloa jokimaratooneille on odotettu vesi kielellä. Jo Arctic Canoe Racen aikaan WWR-miehet kävivät näyttämässä huikeaa potentiaaliaan. Ratamelonnassa virtaavan veden taiturit ovat jo käyneet puhdistamassa pöytiä etujoukoissaan Max Hoff, Jon Schofield ja Maximilian Benassi Nejc Znidarcicia unohtamatta. Suomessa melontaa seuraava urheileva kansa ei myöskään ole unohtanut Kimmo Harikoskea - Suomen WWR-melonnan suurinta yksinäistä kautta aikojen - joka huippuvuosinaan vuoli kultaa Suomen ratamelonnassa 1990-luvun lopulla halutessaan. 

Vauhtia Kööpenhaminassa - huippumaratonmelonnan karu todellisuus

Syyskuun 18.-22. päivinä melottiin Tanskan melontapyhätössä Bagsvaerd-järvellä kaikkien aikojen kovatasoisimmat maratonmelonnan MM-kilpailut. Kansainvälinen maratonmelonta on lajin nuoruudesta johtuen kehittynyt kehittymistään. Suomalaisittain kisat eivät olleet tällä kertaa suurta menestysjuhlaa. Suomen menestyjät löytyivät masters-sarjoista. Melojat Pentti Sahi, Unto Elo ja Kirsi Ehoniemi lukeutuvat tällä hetkellä sarjojensa aateliin miehistökajakeissa. Pentin ja Unton kultamitali sekä Kirsin pronssi kaksikoissa puhuvat puolestaan.

Laajan lajikulttuurin omaavat maat Unkari, Espanja ja Etelä-Afrikka osoittivat mahtinsa lukuisilla mitaleilla eri sarjoissa. Maininnan arvoista ja kunnioitettavaa on myös Tanskan menestys omissa kisoissaan. 'Melontaaläpivuosikymmenten' haastatteli lajin saloista sekä Espanjan että Etelä-Afrikan joukkueen edustajia. Näissä molemmissa maissa yksi perusasia on selkeästi erilainen kuin monissa muissa maissa. Urheilijat melovat ympäri vuoden katkeamatta, ja kilpailuja järjestetään koko ajan. Suorituskykyisyys ei laske missään vaiheessa kalenterivuotta paljoakaan, vaikka välillä keskitytään toki aerobiseen harjoitteluun. Myös voimaharjoittelun määrä on hämmentävää. Yleiskestävyysharjoittelu on myös ohjelmassa kaiken muun rinnalla. 'Melontaaläpivuosikymmenten' avautuessa Suomen olosuhteista eräs huipputason masters-meloja kehotti suomalaisia siirtymään hiihtourheiluun, jossa kilpailu on melontaa vähäisempää ja harjoittelu helpompaa. Toki samaan hengenvetoon hän totesi: "Kun kerran joudutte antamaan noin paljon tasoitusta lajiharjoittelussa, panostakaa voimaharjoitteluun. Kompensoikaa sillä naurettavaa melontamääräänne. On itse asiassa ihme, että pystytte melomaan edes tuollaista vauhtia, jos teille tulee talvella parin kuukauden tauko melontaan."

Maratonmelonnan spesialistit osoittivat, että pelkkää surf skitä tai rataa melomalla ei nykypäivänä mitaleilla juhlita. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikka 1000 metrin sankarin Rene Houlten Poulsenin kommentit: "Maratonmelonnan harjoittelu on extremeä, suosin mieluummin 1000 metrille tähtäävää harjoittelua. Pystyn melomaan tunnin 4 minuutin tonnin vauhtia, mutta näissä ympyröissä se ei riitä." Yleisen sarjan yksikön kärki latasi ensimmäiset 2000 metriä runsaaseen 7 ja puoleen minuuttiin. Kaksikoissa väliaika pysähtyi noteeraukseen 7.03. Espanjalaiset Merchan - Alonso ja Fiuza - Bouzan tykittivät ensimmäisen kympin 38 minuuttiin ja murskasivat vastustajansa täysin. Keskivauhti pysyi koko matkan alle 4 minuutissa. Suorituksen uskomattomuudesta kertoo myös Fiuzan lähes melontakyvytön tulehtunut käsi. Miesmiehistöjen valtikka on vankasti Espanjassa, yksikköjen Etelä-Afrikassa. Unkari haliitsee naisia kokonaisvaltaisesti, vaikkakin Tanska ja Uusi-Seelanti rikkovat rintamaa.

Suomen joukkueessa keskeyttämisprosentti oli huolestuttavan korkea. Myös sairastumisalttius pääkisojen kynnyksellä jättää pohdittavaa. Ainaiset peräsinongelmat eivät myöskään voi enää mennä sattuman piikkiin. Menon pitäisi olla hallittua ja kontrolloitua, ei päätöntä koheltamista. Onneksi Suomen joukkueessa oli myös valonpilkahduksia mitalistien ohella. Jeremy Hakala meloi junioreissa ratamelojaksi hyvän kisan. Eero Luoma meloo vielä ensi vuonna junioreissa, eikä ero kärkijoukkoihin ollut liian suuri. Maija Saalasti omaa asenteen, joka tulee tuomaan vielä paljon iloa. Olivia Malinen on hiomaton timantti. 'Melontaaläpivuosikymmenten' tiedostaa myös Netta Malisen potentiaalin. Masterseissa kaksikko Jussi Wallin - Petteri Ehoniemi taistelee kärkijoukoissa, jos välineet pysyvät ehjinä ja siviilielämä rauhallisena.

Etelä-Afrikan jokimaratoonari Andrew Birkett meloi käsittämättömän kilpailun voittaen 23-vuotiaiden sarjan 4.15 keskivauhdilla. Hopeamies Brandon van der Walt niin ikään Etelä-Afrikasta jäi vain sekunnin. Pohjoismaisittain ilahduttavaa oli Mathias Hamarin pronssi jokikeisarien takana. Hank McGregor tuli, näki ja voitti yleisen sarjan viime vuoden hylkäyksestä sisuuntuneena. Hän dominoi kilpailua häkellyttävällä varmuudella jättäen puolustavan mestarin Ivan Alonson nuolemaan näppejään. Espanjan kaksikoille ei tällä planeetalla löydy vastusta, ellei sitten McGregor päätä tulevaisuudessa hypätä samaan kaksikkoon Grant van der Waltin kanssa myös sileän veden maratonilla.  

Jyri Aulio - Suomen maratonmelonnan Grand Old Man

'Melontaaläpivuosikymmenten' aloittaa nyt juttusarjan, jossa esitellään suomalaisen maratonmelonnan legendoja sekä todennäköisiä tulevaisuuden legendoja. Esittelyt eivät noudata mitään järjestystä, vaan henkilöt tulevat esiintymään satunnaisessa järjestyksessä.

Kun puhutaan suomalaisesta maratonmelonnasta ja sen historiasta, ei voida sivuuttaa aktiivisinta osallistujaa kautta koko lajihistorian - Jyri Auliota. Jyri on  yksi monipuolisimmista maratoonareista. Hän on kuin kotonaan pitkillä ultraluokan maratoneilla, jokimaratoneilla yhtälailla kuin sileän veden maratoneilla.

Jyrin ura on kunnioitusta herättävä. Hän on lajin pioneereita ja on osallistunut alusta saakka joka vuosi lajin SM-kilpailuihin. Suomen maassa ei taida olla montaakaan tapahtumaa, johon Jyri ei olisi ottanut osaa. Myös kansainväliset areenat ovat tulleet hänelle tutuiksi. Varsinkin MM-maratonmelonnoissa Jyri on ollut tuttu näky. Monet Australian reissut ovat tuoneet ison lisän hänen kokemuksiinsa.

Jyri Aulio ei ole kunnostautunut ainoastaan maratonmelonnan herrasmieskilpailijana, vaan on tehnyt myöskin kunnioitettavan päivätyön lajin järjestö- ja luottamustehtävissä. Jyrin toimintaa liiton hommissa voi kuvata adjektiiveilla: aikaansaapa, järjestelmällinen, tasapuolinen, reilu ja asiantunteva. Suuren kumarruksen ansaitsee myös Jyrin taustavoima Sinikka, joka on jaksanut ja jaksaa edelleen tukea sekä kannustaa aviomiestään aikaa vievän harrastuksen parissa. Sinikka on kunnostautunut myös joukkueenjohtajana kansainvälisissä kisoissa.

Melojana Jyrin vahvuutena on ollut aina tekninen taitavuus ja räväkät rytminmuutokset. Kestävyyssuuntautumisesta huolimatta Jyrin nopeusominaisuudet ovat tuoneet menestystä hänelle myös ratamelonnassa. Mitä kaikkea Jyri olisi urallaan saavuttanutkaan, jos olisi keskittynyt melontaurheiluun aivan nuoresta saakka samalla intensiteetillä ja intohimolla kuin masters-vuosinaan?

Kuvassa Jyri tempoo hopealle vuoden 2013 ratamelonnan SM-kisoissa.

Kuvassa Jyri valloittaa Kukkolankosken Arctic Canoe Racessa 1980-luvulla.

Anne Rikala Helsingin Sanomissa 26.8.2013

'Melontaaläpivuosikymmenten' haluaa myös ottaa kantaa Suomen urheilun tilaan siteeraamalla Anne Rikalaa tämän päivän Helsingin Sanomissa:

HS: "Miten rahoitat melontaurasi?" 

Anne: "Vuodesta 2006 asti minulla on ollut pieni tai täysi urheilija-apuraha. Se on ollut elinehto sille, että olen voinut meloa ammatikseni. Mutta olen ollut viime syksystä myös osa-aikaisena töissä. Minut, vaikka olen olympiamitalisti, rankattiin ulos täydestä urheilija-apurahasta. Se kertoo aika paljon suomalaisen urheilun tilasta."

'Melontaaläpivuosikymmenten' ihmettelee suuresti, miten Annen tasoinen huippu-urheilija on sivuutettu kyseisestä tukimuodosta. Missään muussa maassa ei ole tapahtunut mitään vastaavaa. 

Joka tapauksessa 'Melontaaläpivuosikymmenten' toivottaa Annelle ja muille suomalaisille onnistumisia loppuviikon ratamelonnan MM-kilpailuihin Duisburgiin.

Walter Bouzanin ja Alvaro Fiuzan myrskyvaroitus

Viime viikonloppuna käytiin johtavan maratonmelontamaa Espanjan mestaruuskilpailut. 'Melontaaläpivuosikymmenten' saamien tietojen mukaan kaksikkojen kärki meloi epävirallista maailmanennätysvauhtia. Kyyti oli käsittämätöntä. Viime vuoden MM-hopeamitalistit Walter Bouzan ja Alvaro Fiuza ovat viime vuodesta oppineina psyykanneet itsensä epäinhimillisellä harjoittelulla käsittämättömään vireeseen. 30,1 km seitsemällä kannolla ICF:n standardisoimalla radalla aikaan 1:57:53 kertoo uskomattomasta fyysisestä ja henkisestä, suorastaan epäinhimillisestä staminasta. Kilometrin keskiaika 3.55 puhuu puolestaan. Espanjan tason tietäen on suorastaan häikäisevää, että hopeamitalistit jäivät kärjelle lähes kuusi minuuttia. Eivätkä pronssille jääneet Kiko Vega ja Luis Perezkään ole ihan turisteja.

Jo Sellan voitto selvällä erolla viime vuoden maailmanmestareihin ja tämän vuoden euroopanmestareihin Emilio Merchaniin ja Ivan Alonsoon toi viestiä parin Bouzan-Fiuza uudesta ja uljaasta tulemisesta. Näyttää siltä, että ainoastaan Shaun Rubenstein ja Sean Rice sekä Hank McGregor ja Grant van der Walt ovat tällä planeetalla ainoat, jotka voivat tasapäin haastaa huippukuntoisia espanjalaisia kuukauden päästä MM-melonnoissa. 

Yksiköissä puolustavalla mestarilla Ivan Alonsolla on paikka Tanskaan, joten kilpailu toisesta paikasta oli armotonta. Espanjan edustuspaikka ratkaistiin mies miestä vastaan loppukirissä neljän miehen kesken. Kärkijoukon kyyti oli sen verran hurjaa, että "vielä kerran pojat" -asenteella mukaan tullut Sellan yksikkövoittaja Manuel Busto hyytyi ja keskeytti. Neljä ensimmäistä miestä tulivat maaliin vajaan kolmen sekunnin sisällä. Voittajaksi paikassa auringossa nousi Ruiz Perez, hopeaa Kiko Vegalle, pronssia Jose Julianille ja neljäs sija koitui Borja Nieton kohtaloksi.

Huhut Australiasta kertovat, että paikallinen Mr. Maratonmelonta Cameron McGill on tulossa Kööpenhaminan MM-melontoihin näyttämään K2-sarjaan 40-vuotiaisiin. 'Melontaaläpivuosikymmenten' kysyi Petteri Ehoniemeltä ja Jussi Wallinilta, mitä mieltä he ovat hurjassa tuloskunnossa olevan legendan asettamasta haasteesta. Miehet laukoivat lähes yhteen ääneen: "On kunnia-asia kilpailla moista legendaarista melojaa vastaan. Viime aikoina on esiintynyt jäykkyyttä, mutta uskomme itseemme edelleen. Aiomme siirtyä vähitellen herkkyytemme esiin kaivamiseen. Tarkoituksemme on hakea vauhtia venetsialaisista!"   

Huomioita World Master Gameseista 2013 Torinosta

Masters-urheilun maailman suurin tapahtuma nähtiin elokuun ensimmäisen ja toisen viikon aikana Italian Torinossa. Viimeksi kyseiset kinkerit on pidetty Euroopan maaperällä Tanskan Århusissa vuonna 1989. Neljän vuoden kuluttua kisat rantautuvat Uuden-Seelannin Aucklandiin. World Masters Gameseja pidetään veteraanien kesäolympialaisina sillä erotuksella, että osallistujia on nelinkertainen määrä, koska osanottokiintiöitä ei ole.

Suomesta kisojen ratamelontaan osallistuivat Kimmo Ahonen ja Jussi Wallin. Miehet kilpailivat 40-vuotiaiden kivikovassa sarjassa. Esimerkiksi 200 metrille heidän sarjaansa osallistui 40 melojaa. Näyttää siltä, että Itä-Euroopassa masters-sarjoihin panostetaan totisesti. Näiden maiden joukkueet saapuivat kisapaikalle maajoukkueasuissa valmentajineen ja kannustusjoukkoineen sekä trailereineen. Ulkoinen habitus kieli, että melonnan ohessa kuntosalilla oli vietetty laatuaikaa. Esimerkiksi Venäjältä, Puolasta ja Bulgariasta olivat erikoismiehet tulessa kullakin matkalla.

Osallistujia oli niin paljon, että lähtöjä vyöryi tasaiseen tahtiin kolmen minuutin välein aamusta iltaan. Pieni infotaulu hoiti tulospalvelun virkaa. Taulun edusta olikin sangen kansoitettu, mistä esimerkkinä voi kertoa Wallinin kohtalosta. Wallin lähti euralaiseen tyyliin tsekkaamaan vetonsa tulosta liian innokkaasti ja raivasi tietään kyynärpäätaktiikalla kohti infotaulua. Tie tyssäsi noin kymmenen metrin päähän taulusta, kun kaksi kivipaasin kokoista venäläistä yllättivät Wallinin ja kantoivat tämän kainaloista väkijoukon hännille hokien "Don't be so busy boy!" 

200 metriä tuntuu olevan monen masters-ikäisen urheilijan prioriteetti numero uno. Taso oli käsittämättömän kova. Ahosen ja Wallinin tie nousi pystyyn välierissä. Finaaliin olisi vaadittu noin 40 sekunnin tasoinen suoritus vastavireeseen. Itäeurooppalaiset miehittivät kärkisijat, ja bulgarialaisen voittoaika vastapuhuriin oli 38.15. Myös kaksikolla miehet meloivat välieriin.

1000 metrillä Wallin hyötyi jokimaratontaustastaan ja nousi lopun vellovassa ristiaallokossa 0,3 sekunnin turvin finaaliin asti. Sama näytelmä toistui kaksikoissa, joissa Ahonen ja Wallin rykivät kuin puskista kaikkien ällistykseksi finaalipaikan 0,3 sekunnin turvin välierästään. Liettualaiset ihmettelivätkin, mitä suomalaiset olivat syöneet yön aikana. Lähinnä miehet olivat kuitenkin juoneet, sillä Ahosen ja Wallinin salainen ase oli ollut nestetasapainosta huolehtiminen 36 asteen lämmössä.  

Finaalissa Wallin meloi kuin hurmoksessa lietsoen itseään vielä matkallakin ehoniemimäiseen transsiin. Alkuvauhti osoittautui liian kovaksi, mutta sijoitus oli kuitenkin erinomainen kuudes. Kaksikolla suomalaiset meloivat kahdeksanneksi. Kärki oli taas huippukova. Venäläinen meloi yksikköjen voittoon vastatuuleen ajalla 3.39, kun Wallin suoriutui matkasta ajassa 4.03. 

Länsi-Eurooppa Italiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta ei liiemmin juhlinut kisoissa mitalipalleilla, mutta kenties syksyn MM-maratonilla on revanssin paikka. Ja viimeistään Aucklandissa kajahtaa neljän vuoden kuluttua, ainakin suomalaisten osalta.