Aulioitten tervehdys Australiasta

Australian Master games kisat 2011

Syyskuun maratonkisojen jälkeen suuntana oli taas Australian lämpöön jatkamaan melontakisoja. Lähtö sateisesta ja tuulisesta Helsingistä syyskuun 14 päivä Milanon ja Hongongin kautta Brisbaeen ja sieltä Busilla lähellä Harvery Bayta jossa sisareni asuu. Kuudenkymmenen matkatunnin jälkeen olimme perillä. Viivyimme siellä viikon verran auttaen talon kunnostuksessa ja matkailuaton viimeistelyssä. Matkasimme Brisbanen kautta Ballimaan ja sieltä Sidneyhin läpi pikkukaupunkien. Viivyimme siellä vajaan viikon verran tulevan kaksikkokaverini Paulin luona. Kävimme päivittäin harjoittelemassa ja otimme osaa muutamaan melontakisaan. Sitten jatkoimme matkaa toiset 1300km Adelodeen jossa järjestettiin Australian master gamesit ja melonta oli yhtenä lajina. Majoitumme läheiselle West-Laken melonta ja soutukeskukseen. Itse soutukeskuksessa oli oli tehty yli 2000m pitkät radat ne olivat tulleet tutuiksi myös J.Hakalalle joka tunnettiin siellä vielä vuosienkin jälkeen hyvin. Itse kisat alkoivat 8. lokauuta maratonin yksikkömatkoilla. Omalta osalta kisat eivät menneet aivan putkeen. Puolivälissä matkaa esdessäni oleva meloja kaatui kääntöpoijulla ja pelastusvene ajoi vauhdilla avuksi aivan vierestäni jolloin lippasin veneen peräaaltoihin. Ei kun uimaan ja keräilemään varusteita kasaan. Kanootin tyhjennyksen jälkeen jatkoin taivaltani hiukan kylmissäni 6-7min. uimareissun ja navakan tuulen saattelemana. Sijoituin kuitenkin pronssille muitten keskeyttämisten ansiosta. Tämä söi kovasti miestä ja päätin parantaa otteita seuraavan päivänä jolloin oli vastaava matka kaksikolla. Kovasta vastatuulesta huolimatta sinnittelimme pronssille Paul Zganin kanssa. Illalla isolla melontaporukalla pidimme BBQ:t, koska seuraavana päivänä oli vapaata oli kaupunkikierroksen aika. Illalla kävimme vielä harjoittelemassa startteja ja kokeilemassa Epicin suksea. 11.päivä alkoivat sprinttikisat 500m matkoilla. Ensin vedimme kaksikkomatkan M 60-64v. Tiukan kisan hävisimme sekunttikampailussa jääden pronssille. Seuraavan vuorossa oli yksikkö 500m 65-69v. Siinä sijoitukseni oli toinen. Tuulisen ja hieman sateisen illan vietimme caravanparkilla lihoja paistellen ja valmistautuen seuraavaan päivään, jolloin oli vuorossa 200m matkat. Sää oli hieman aurinkoisempi ja tuuleton eli suotuisat olosuhteet. Kaksikossa saavutimme 60-64v. sarjassa tutuksi tulleen kolmannen sijan, tosin hyvin tasaisen kisan jälkeen niukka sekuntti voittajasta. Viimeisenä oli vuorossa yksiköiden 200m 65-69v. Jossa päätin parantaa sijoitusta.. valitettavasti videotarkastelun jälkeen jäin kakkoseksi. Tuntui kuitenkin upealta edustaa Suomea ja pokkaamassa mitallit. Tilaisuuden jälkeen porukka pakkasi kaluston ja tavaransa, muutamassa tunnissa alue oli tyhjänä ja oli soutajien vuoro astua areenalle. Muutaman lepopäivän jälkeen alkoi turistiajelu takaisin Brisbaneen.

Tässä vielä linkki tuloksiin

http://australianmastersgames.com.au/Extra.asp?id=183

Singaporen MM-melonnat

Maratonmelonnan maailmanmestaruuksista melottiin haastavissa, trooppisissa oloissa päiväntasaajalla Singaporessa. Kostean kuuma ilma aiheutti yllätyksiä ja teki urakan vaativaksi monelle trimmatulle maratoonarille. Puitteet kisaan olivat suorastaan hulppeat tässä eksoottisessa maassa.

Miesten kajakkiyksiköissä voittoon meloi Etelä-Afrikan jokimaraton- ja surf ski -spesialisti Hank McGregor. Tosin McGregor ei ole täysin noviisi sileän veden maratonillakaan, sillä hän kävi voittamassa vuonna 2003 espanjalaisten nenän edestä MM-kultaa Valladolidin kisoissa. McGregorilla tuntuukin tällä hetkellä olevan ns. Midaksen kosketus melontaansa. Mitä tahansa hän tekeekin, mihin tahansa hän meneekin, hän vuolee kultaa. McGregorin esitys oli hämmentävä. Hän karkasi jo ensimmäisellä kierroksella muusta joukosta ja meloi tyylitellen yksin. Viimeisellä koko kierroksella hän antoi pääjoukon ottaa itsensä kiinni, kunnes hän taas viimeisellä 800 metrillä ratkaisi kisan vahvalla kirillään. McGregor on piikki johtavan kajakkivalmistajan, Nelon, menestysputkessa. Hän meloo eteläafrikkalaisella Kayak Centerin valmistamilla kajakeilla, jotka eivät tunnetusti ole niitä kaikkein keveimpiä paatteja. McGregor kertoi kisan olleen helppo, koska hän on tottunut Etelä-Afrikassa usean päivän jokimaratoneihin, jotka ovat jopa pituudeltaan jopa 250 km. Päiväetapit nousevat monesti yli 50 km:iin. Hopeaa otti kaikkien yllätykseksi aikaisemmin enemmän kaksikoissa menestynyt suomalaisille tuttu Sella-veteraani, Tsekin yli 100-kiloinen Petr Jambor, joka meloi älykkään kisan. Hän ei ollut missään vaiheessa kisaa mitalisijoilla, meloi vain kärjen takana kakkosporukassa, kunnes ennen viimeistä kantoa oli ajanut kaikki kiinni ja kantoi kajakkinsa kuin höyryjuna ja haastoi itsensä McGregorin lopussa. Unkarin uusi sukupolvi on nousussa. Kesän EM-kisoissa pronssia otti Milan Noe, nyt pronssin vei toisen polven meloja Mate Petrovics, jonka isä voitti kultaa Kööpenhaminassa vuonna 1990. Petrovics on saanut maratonoppinsa mm. Attila Jamborilta, jonka kanssa Petrovics on melonut Sellaa ja tasaisen veden maratoneja. Todellinen ihme oli myös Shawn Rubensteinin neljäs sija. Rubenstein siirtyi kaksi vuotta sitten harjoittelemaan pelkästään 200 metriä varten. Hänen tavoitteenaan oli päästä Lontoon olympialaisiin  kaksikoissa Mike Arthurin kanssa. Kaverukset eivät onnistuneet Szegedissä saamaan olympiapaikkaa. Rubenstein sai liitoltaan erikoisluvan osallistua MM-maratoniin ja teki 4 viikon erikoisjakson maratonharjoittelua. Hän oli neljänteen sijaan erittäin yllättynyt, mutta myöskin tietysti pettynyt. Kolmeen kauteen ei yli 35 sekunnin vetoa ja sitten neljän viikon erikoisharjoittelulla 4. sija on käsittämätön suoritus. Tosin on muistettava, että Rubenstein voitti maratonin MM-kultaa Ranskassa 2006. Eli pohjia löytyy. Hän lupasi tavoitella mitalia ensi vuoden kisoissa Roomassa ja keskittyä nyt kestävyystreeniin. Lupaus lienee varsin realistinen. Elävä legenda Manuel Busto osoitti, ettei ole yli-ihminen. Busto kärsi kuumuudesta ja joutui keskeyttämään ennen puolta väliä lopen uupuneena ja kärkisijoilta pudonneena. Toinen kuumuuden lannistama oli sijalle 8. päätynyt hallitseva euroopanmestari Portugalin Jose Leonel Ramalho. Viime vuoden maailmanmestari Ben Brown oli 12. Brownilla ei ollut suuria odotuksia kisaan, sillä häntä oli kiusannut keuhkoputkentulehdus koko syyskuun ajan ja lisäksi hän on joutunut aloittamaan kokopäivätyöt saadakseen paperirahaa. Pohjoismaiden ykköstykki, huippukunnossa ollut Rene Cummerou Olsen koki karvasta kalkkia, sillä hän kaatui 200 metrin jälkeen ja joutui odottamaan liian kauan apuvenettä. Olsen meloi kuitenkin loppuun miehekkäästi ollen 14.

Kajakkikaksikoissa osat vaihtuivat kesän EM-melonnoista. Nyt voittoon meloivat Sellassa vauhtinsa löytäneet Alvaro Fernandez Fiuza ja Walter Bouzan. Ranskan Marcaud ja Lucas ottivat hopeaa. Pronssitaistelu oli Tsekin jäsentenvälinen. Nuoret Odvarko ja Adam jättivät kokeneet sotaratsut, Jamborin ja Jezekin, neljänneksi. Alussa vahvasti meloneet Emilio Merchan ja Pablo Banos joutuivat keskeyttämään peräsinrikon takia. Välinerikko koitui myös mitalisuosikkien, Anthony Stott - Graem Solomon, kohtaloksi. Stottin ja Solomonin kohtalo oli vastaava myös viime vuonna Banyolesissa.

Naisissa Unkarin Renata Csay meloi tuplamestaruuteen ja nousi Buston rinnalle menestyksen määrässä. Nina Itkonen osoitti kansainvälisen panostuksensa merkityksen. Bela Pavelkan opit, Unkarin ja Tsekin leirit, uusiseelantilaiset vartalonvahvistusmetodit ja Hannu Kaukolan tuki ja asiantuntemus ovat viemässä Ninaa kohti menestystä. 9. sija MM-maratonilla on tulos, jonka kovuutta ei moni ymmärrä.

Ylipäätään kannattaa painaa mieleen nimi Morten Minde. Norjalainen sössi itselleen hopeaa EM-maratonilla. Nyt tuloksena kypsällä esityksella MM-kultaa alle 23-vuotiaiden sarjassa. Hopealle jäi Espanjan Asturian "uusi busto" Emilio Llamedo. Minde päätti meloa myös yleisen sarjan kaksikot seurakaverinsa, Mathias Hamarin, kanssa. Nuoret olivat sijalla 5 jääden kärjestä vain 1min 40 sekuntia.

Maratoonareilla on alkanut off season. On aika energian lataamisen ja levon. 


Kuvat: Petr Jambor