maanantai 25. maaliskuuta 2019

Jyri muistelee Helsingin 1952 olympialaisia.


Muistoja menneiltä kultaisilta vuosilta 

Olen käynyt katselemassa useammassa maassa olympiakisojen suorituksia, mutta kotimaiset vuoden 1952 Helsingin olympialaiset jäivät nuorelle pojalle lähtemättömästi mieleen. Asuin Munkkiniemessä Solnantiellä, jonka loppupäässä oli olympialaisten soutajien varikko. Muistan elävästi, miten faija totesi: "Kuule kundi, lähdetään tsiikaan neekereitä". Noihin aikoihin kyseinen nimitys oli täysin yleiskielinen.  Olin utelias nassikka ja kävin päivittäin ihmettelemässä ulkomaan ihmeitä. Vaihtelin heidän kanssaan kolikoita. 

Soutujen lisäksi tuli käytyä katsomassa isän kanssa melontakisoja, kun ne olivat sopivasti matkan varrella Melaveikkojen vajalle. Vaja sijaitsi Ourit-saarella. Aikanaan vaja jouduttiin siirtämään pois nykyisen soutustadionin paikalta vuodelle 1940 myönnettyjä kisoja varten.

Myöhemmin olen päässyt tutustumaan kanadalaisyksiköissä olympiapronssia voittaneeseen Olavi "Jampero" Ojanperään, jonka harjoitusmenetelmät tekivät minuun suuren vaikutuksen. Meren ollessa jäässä Olavi sahasi ison avannon ja heitti tikkaat, joihin oli tehnyt istuimen, avannon yli ja kauhoi reikäisellä melalla armottomia treenejään sadevaatteet päällään. Viikonloppuisin Jampero osti menolipun junaan Heinolaan tai Lahteen. Sieltä Ojanperä vaelsi yöpyen autiomajassa kotiin viikonlopun aikana. Talvella hän hiihteli samoja reittejä. Voimaharjoituksina Olavi melojakavereineen näyttivät kaupungin miehille, miten lapiotöitä tehdään. Helsinkiä piti sodan pommitusten jälkeen rakentaa uudelleen ja tarvittiin paljon lapiomiehiä. Jampero ja kumppanit kävivät vapaaehtoisesti täyttämässä kuorma-autojen lavoja. Tekniikkana oli 50 heittoa toiselta puolelta niin nopeasti kuin pystyy ja 50 toiselta. Sitten minuutin tauko. Kaupungin miehet eivät olleet koskaan nähneet mitään vastaavaa. Kun lapiohommia ei enää ollut, Jampero kiersi metsässä kolmen kilometrin kuntorataa heittämällä 20 kilon kiveä päänsä yli taaksepäin. Loppumatka oli jo oman pään kannalta vaarallinen. 


Helsingin olympialaisten melonnat olivat Suomen kannalta legendaariset.

Melonnan kuningatar oli Sylvi Saimo, joka väkevällä melonnallaan niisti kilpakumppanit naisten 500 metrillä. Uskomaton väkivahva Saimo repi tyypilliseen tapaansa lähdössä kajakin mitan eron pahimpiin kilpakumppaneihinsa Itävallan Gertrude Liebhardiin ja Neuvostoliiton Nina Savinaan. Täpötäysi katsomo jännitti, hyytyykö Saimo lopussa kestävyyskoneiden aloittaessa loppunostonsa.  Savina yritti ylirytmillä saavuttaa Sylvi Saimoa ja koki elämänsä happokylvyn hyytyen tönköksi kuin suolapatsas 100 metriä ennen maalia. Sen sijaan Liebhard nousi nousemistaan Saimon rinnalle. Valtavalla tahdonvoimallaan Saimo rykäisi viimeisillä metreillä 0,4 sekunnin eron itävaltalaiseen. Sylvi Saimo oli voittanut olympiakultaa.


Suomen kansan lempilaji yleisurheilu ei tuottanut kultamitaleja, mutta melonta vastasi siihen huutoon. Päävalmentaja Lasse Vepsäläinen oli pari viikkoa ennen kisoja pannut päänsä pantiksi kultamitalin puolesta. Itse asiassa Vepsäläinen totesi, että hän ei halua puhua yhdestä vaan useasta kultamitalista. Tuon ajan maailman johtavassa melontamaassa Ruotsissa naureskeltiin Vepsäläisen puheille. Tällä kertaa pilkka osui omaan nilkkaan. Suomi voitti melonnan mitalitilastot neljällä kullallaan, yhdellä hopeallaan ja yhdellä pronssillaan. Ruotsi    jäi toiseksi yhdellä kullalla ja neljällä hopealla.

Toinen suomalainen yksikkövoittaja oli Tammisaaren Thorvald Strömberg, joka ajan oppikirjamaisella tekniikalla löi 10000 metrillä luun kurkkuun Ruotsin melontalegenda Gerd Fredrikssonille. Miehet erkanivat jo alussa pääjoukosta ja kasvattivat eroa takaa-ajajiin vuorovedolla. Taivallahden melontastadionilla on harvoin nähty moista titaanien taistelua. Strömberg osoitti Tammisaaren saariston karuissa olosuhteissa kehittyneen kuntonsa eikä päästänyt Fredrikssonia peesiltään eteensä. Aina kun ruotsalainen kiristi, Strömberg kiristi enemmän. Thorvald Strömbergin aika 47.32,8 tuon ajan kalustolla kielii rautaisesta fysiikasta. 1000 metrillä osat vaihtuivat,  ja Ruotsille kultaa,  Suomelle hopeaa.


Kajakkikaksikoiden jymy-yllättäjät olivat Suomen Kurt Wires ja Yrjö Hietanen. Kukaan ei uskonut parin kultamahdollisuuksiin,  ei edes pari itse,  sillä Ruotsilla oli asettaa 10000 metrille voittamaton pari Åkerlund - Wetterström ja 1000 metrille sprintterivaltiaat Glusser - Hedberg.  Mutta kympillä pari Wires - Hietanen rynni alussa johtoon eikä luovuttanut johtoa missään vaiheessa. Koko matkan peesillä meloneet ruotsalaiset huusivat "hop" pari sataa metriä ennen maalia ja nousivat lähes suomalaisten rinnalle, mutta noin sata metriä ennen maalia suomalaisten kajakista kuului valtaisa karjaisu, jonka siivittäminä Wires ja Hietanen nykäisivät samantien 0,4 sekunnin eron ruotsalaisiin. Helsingin olympialaisissa ei nähty montaa yhtä totista olympiahopeamitalistia. 1000 metrillä Wires ja Hietanen sopivat valmentaja Vepsäläisen kanssa taktiikan, jonka mukaan pari seuraisi ruotsalaisia ja nostaisi lopussa ohi. Kovapäiset toverukset kuitenkin antoivat palaa, kun kerran oli mela syönnillään. Johtoasema alusta loppuun ei jättänyt spekuloitavaa.


Vuotta aikaisemmin kajakkia melonut Olavi Ojanperä oli pudonnut MM-kisoissa varamieheksi ja koska olympialaiset kotimaassa kiinnostivat, Jampero päätti siirtyä kanadalaisyksikköön. Vuoden harjoitteet riittivät lahjakkaalle urheilijalle ja Ojanperä teki varsinaisen ihmeteon meloen pronssille 1000 metrillä. Hän näytti, että unelmat voivat toteutua, kun niihin itse uskoo.


Kuvat: Urheilun Kuva-Aitta nro.4

maanantai 24. syyskuuta 2018

Jyri Aulio 75 vuotta

Syyskuun 13. päivänä täytti Helsingin Jyryä edustava Jyri Aulio 75 vuotta. Edelleen aktiivisesti melontaa harrastava eläkeläinen aloitti melontaharrastuksensa viisikymmentäluvulla isänsä myötävaikutuksella. Jyrin isä oli Melaveikkojen yksi perustajajäsenistä ja myöhemmin puheenjohtaja.



Jyri Aulion melontaharrastus kasvoi kuusikymmentäluvulla aluksi retkipuolelle, mutta pian kilpailuvietti veti hänet kilparadoille maratonmelontaan ja koskimelontaan sekä myöhemmin kanoottipooloon. Myös ratamelonta tuli vähitellen mukaan kuvioihin.



Jyrin aktiivisuus tuli pian esille, sillä hänet valittiin jo vuonna 1973 Melaveikkojen hallitukseen ja vuonna 1978 seuran puheenjohtajaksi. Tästä alkoi Jyrin järjestöaktiivin ura, joka jatkui myöhemmin Marjaniemen Melojissa muuttojen myötä toiselle puolelle Helsinkiä. Seuratoiminnan myötä alkoi luottamustehtäviä tulla myös Kanoottiliitossa, jossa hän toimi hallituksessa, työvaliokunnassa ja eri jaostoissa.

Jyrin aktiiviseen toimintaan on liittynyt lukuisia melontakursseja, retkiä, valmennustehtäviä ja itse kilpailuja. Samoin hän on ollut mukana tekemässä Kanoottiliiton ja seurojen melonta-aiheisia julkaisuja.



Ensimmäisen SM-mitalinsa hän sai vuonna 1985 maratonilta. Tosin vuonna 1982 hän oli saavuttanut Bewen kaukalopallojoukkueessa SM-pronssia. Maratonmelonta alkoi vakavammin vuodesta 1985 alkaen SM-tasolla, mitä on jatkunut 34 vuoden ajan. Melontapareja on vuosien varrella ollut 24 kaksikoissa, useimmiten Esa Rahunen, Leo Kaukiainen ja Lasse Tynkkynen. Mainita pitää myös melontaikoni Pentti Sahi ja herrasmiesmeloja Keijo Ahvonen, joka mm. Ranskan EM-kisoissa meloi kilpailun läpi suorat kulmahousut jalassa.



Jyrin melontaura jatkui Merimelojissa kymmenen vuotta ja nykyään Helsingin Jyryssä. Kilometrejä on kertynyt yli satatuhatta ja SM-mitaleita vaivaiset 80 (Jussi Walliniin verrattuna). Australian manner tuli myös tutuksi kilpailumatkojen aikana MM-kisojen ja Australian ja Oseanian mestaruuskisojen yhteydessä. 

Jyrin ajatuksia tulevasta:

- Melonta- ja Soutuliiton tulisi panostaa huippuihin, sillä niukoista varoista ei valitettavasti riitä kaikille halukkaille jaettavaksi. Raha ei saisi olla kynnyskysymys, sillä kotimaassa voi harjoitella melko pitkälle edullisesti. Vasta kansainvälinen melonta tulee kalliiksi.

- Melontamme nousuun tarvitaan mukaan jo melontansa lopettaneiden (esim. Kolehmainen) entisten aktiivimelojien apua. Heiltä löytyy tietoa ja taitoa nuorille tulevaisuuden tähtimelojille. Tätä käyttämätöntä voimavaraa tulisi hyödyntää huomattavasti enemmän.

- Melonta ei ole ollut ainoastaan harrastus, vaan se on myös elämäntapa. Ei pelkästään melonta, vaan myös nämä melojat ja järjestöihmiset ovat vuosien vieriessä rikastuttaneet elämääni, joten haluan kiittää kaikkia ystäviäni, kaksikkokavereitani ja kilpakumppaneitani unohtumattomista hetkistä, joihin olen törmännyt melonnan parissa puuhaillessani.

Kaudella 2018 Jyri on ollut Suomen aktiivisin kilpailuihin osallistuja, ja kausi päättyi Keijo Ahvosen muistokisoihin Kaukajärvellä.   

Kuvat: Sinikka Aulio

Vuosi 
Kilometrit 
Käynnit kpl 
Kaksikkokaverit 
Sijoituksia 








SM I / II 
PM I / II 
MM I / II 
WMG 
Paikka 
2018 
2630 
208 
Esa Rahunen 
2. / 1. 



Pori 
2017 
2277 
194 
Pentti Sahi 
3. / 1. 



Pori 
2016 
2500 
216 
Kari Tikkanen 
3. / 2. 



Pori 
2015 
3235 
276 
Lasse Tynkkynen 
3. / 2. 
  1. / 2. 


Turku T:re 
2014 
1780 
147 
Esa Rahunen 
3. / 3. 



Lahti 
2013 
1793 
139 
Lasse Tynkkynen 
1. / 3. 


Aus MG 3. 
Ruovesi 
2012 
2638 
228 
Lasse Tynkkynen 
2. / 1. 



Jyväskylä 
2011 
1665 
144 
Esa Rahunen 
Keijo Ahvonen 
2. / 3. 
  1. / 2. 

Aus MG 
P.Egan 3./3. 
Turku 
Nummela 
2010 
2015 
170 
Lasse Tynkkynen 
5. / 3. 



Ruovesi 
2009 
2325 
170 
Veijo Simpanen 
Kirsi Ehoniemi 
3. / 2. 
- / 5. 


Aus / 3. 
M.Egan 
Tampere 
Tuusula 
2008 
4004 
271 
Veijo Simpanen 
3. / 2. 

9./ - 

Pori 
2007 
3194 
206 
Esa Rahunen 
Paul Egan 
4. / - 

8. / - 
3./ 3. 

Australia 
Helsinki 
2006 
2818 
188 
Leo Kaukiainen 
LeIf Lunabba 

3./2. 

14. / 8. 
Aus MG 3. 
Ranska 
Turku 
2005 
3000 
197 
Leo Kaukiainen 
5. / 3. 

7./- Aus 

Kangasala 
2004 
2790 
201 
Leo Kaukiainen 
Angelika Kolberg 
3. / 3. 
3. / 10. 
12. / 6. 

Norja 
Tammisaari 
2003 
2800 
182 
Paul Newman 
Leo Kaukiainen 
3. / 1. 
3. / 1. 
9. / 3. 

Australia 
Tammisaari 
2002 
2300 
170 
Keijo Ahvonen 
Leo Kaukiainen 
5. / 3. 
6. / 2. 

9. / 4. 
Aust 
Ruotsi 
Pori 
2001 
2537 
176 
Kirsi Ehoniemi 
Esa Rahunen 
5. / 6. 
6. / 1. 
17. / 7. 
Englanti 

Porvoo 
Eura 
2000 
2070 
152 
Esa Rahunen 
  1. / 2. 
2. 


Turku 
1999 
1702 
134 
Antti Huhtamäki 
5. 

Unkari 12. 

Helsinki 1. 
1998 
1302 
111 
Antti Huhtamäki 
11. / 9. 



Noormarkku 
1997 
2000 
147 
Esa Rahunen 
Saila Sorsa 
7. / 4. 



Latvia 2. 
Rauma 
1996 
2000 
121 
Esa Rahunen 
Mika Ovaskainen 
8. / - 


7. 
Eura 
Helsinki 
1995 
3600 
171 
Mika Ovaskainen 
7. / 5. 



Helsinki 
1994 
3120 
162 
Joanna Brenner 
Antti Huhtamäki 
4. / 4. 



Tammisaari 
Helsinki 
1993 
3333 
193 
Olli Joutsimo 
7./ - 



Helsinki 
1992 
2014 
142 
Joanna Brenner 
8. / 5. 



Lahti 
1991 
2390 
143 
Irina Kuha 
Esa Rahunen 
10. / 2. 



Helsinki 
Oulu 
1990 
3030 
170 
Miika Kuha 
8. / 6. 



Noormarkku 
1989 
3012 
179 
Olavi Ojanperä 
Irina Kuha 
5./ - 



ACR 1. 
Vantaa 1. 
1988 
2700 
176 
Risto Fagerholm 
10./ - 



Lahti 4. 
1987 
2660 
176 
Kari Pöyhönen 
  • / 3. 



Lahti mar 4. 
1986 
1775 
134 
Kari Pöyhönen 
M.Savolainen 
  • / 6. 



H:ki mar 
Solvalla 5. 
1985 
1556 
104 
Kari Pöyhönen 
17. / - 



Lahtis-3. 
1984 
2510 
170 
Kari Pöyhönen 
Nisse Grönholm 




Lahti 3. 
Siuntio 2. 
1983 
2030 
115 
Nisse Grönholm 
Kari Pöyhönen 




Pk-mel 
H:ki-porvoo- 
1982 
1901 
102 
Nisse Grönholm 
Kari Pöyhönen 




H:ki-Porvoo- 
H:ki 
1981 
1753 
103 
Tuomo Vuokko 




Lahti 5. 
1980 - 1970 
4708 

Markku Lanki 




Pk- 2. 


 Kilpailupaikkakunnat 
*) Osallistunut 
Vuosi 
SM I / II 
PM 
EM 
MM 
2022 



Portugali, Ponte de Lima 
2021 



Romania, Pitesti 
2020 



Norja, Baerum 
2019 
Pori
Pori
Dezize, Ranska
Kiina, Shaoxing 
2018 
Pori 
Ruotsi, Lidköping 

Portugali, Vila Verde 
2017 
Pori 
Ruotsi, Bengtfors 
Portugali, Ponte de Lima 
Etelä-Afrikka, Pietermaritzburg 
2016 
Tampere 
Pori 
Norja, Oslo 
Espanja, Pontevedra 
Saksa, Brandenburg an der Havel 
2015 
Tampere 
Turku 
Suomi, Turku 
Slovenia, Bohinj 
Unkari, Györ 
2014 
Lahti 

Slovakia, Piestany 
USA, Oklahoma City 
2013 
Pori 
Ruovesi 
Ruotsi, Lidköping 
Portugali, Vilaverde 
Tanska, Kööpenhamina 
2012 
Ruovesi 
Jyväskylä 
Norja, Borum 

Italia, Rooma 
2011 
Turku 
Pori 
Nummela 
Suomi, Pori 
Ranska, St. Jean de Logne 
Singapore 
2010 
Ruovesi 
Ahlainen 
Ruotsi, Finspong 

Espanja, Bonyoles 
2009 
Tampere 
Tuusula 
Tanska, SörÖ 
Puola, Ostroda 
Portugali, Gaia 
2008 
Pori 
Ruotsi, Finspong 

Tsekki, Tyn nad Vltavou 
2007 
Helsinki 
Norja, Asker 
Slovakia, Trencin 
Unkari, Györ 
2006 
Turku 
Suomi, Turku 

Ranska, Tremolat 
2005 
Kangasala 
Ruotsi 
Tsekki, Tyn nad Vltavuo 
Australia, Perth 
2004 
Rauma 
Norja, Bergen 

Norja, Bergen 
2003 
Tampere 
Suomi, Kaukajärvi 
Puola, Gdansk 
Espanja, Valladolid 
2002 
Pori 
Ruotsi, Kungsälv 

Espanja, Zamora 
2001 
Eura 
Ruotsi, Arvika 
Unkari, Györ 
Englanti, Stockton-on-Tees 
2000 
Tampere 
Turku 
Suomi, Turku 

Kanada, Dartmouth 
1999 
Pietarsaari 
Turku 
Ruotsi, Kungsälv 
Puola, Gorzow 
Unkari, Györ 
1998 
Noormarkku 
Lieksa 
Helsinki 


Etelä-Afrikka, Cape Town 
1997 
Rauma 
Pori 
Tanska 
Italia, Pavia 
Tanska, Baksvaerd (W cup)---- 
1996 
Eura 
Saarijärvi 


Ruotsi, Vaxholm 
1995 
Helsinki 
Kangasala 

Espanja, Murcia 

1994 
Rauma 
Tammisaari 
Ruotsi (GP) 

Hollanti, Amsterdam 
1993 
Saarijärvi 
Noormarkku 
Ruotsi, Karlskoga 

Tanska, Maribo 
1992 
Lahti 
Rauma 
Norja, Oslo 

Australia, Brisbane 
1991 
Helsinki 
Oulu 
Tanska 


1990 
Noormarkku 
Ruovesi 


Tanska, Kööpenhamina 
1989 
Naruska 
Helsinki 
Hinnerjoki 
Suomi, Helsinki 

Tanska, Aalborg 
1988 
Lieksa 
Helsinki 


Englanti, Nottingham 
1987 
Lahti 
Noormarkku 
Norja 


1986 
Utajärvi 
Helsinki 



1985 
Lahti 
Naruska 
Ruotsi, Tukholma 

Kanada, Toronto