Masters-urheilun maailman suurin tapahtuma nähtiin elokuun ensimmäisen ja toisen viikon aikana Italian Torinossa. Viimeksi kyseiset kinkerit on pidetty Euroopan maaperällä Tanskan Århusissa vuonna 1989. Neljän vuoden kuluttua kisat rantautuvat Uuden-Seelannin Aucklandiin. World Masters Gameseja pidetään veteraanien kesäolympialaisina sillä erotuksella, että osallistujia on nelinkertainen määrä, koska osanottokiintiöitä ei ole.
Suomesta kisojen ratamelontaan osallistuivat Kimmo Ahonen ja Jussi Wallin. Miehet kilpailivat 40-vuotiaiden kivikovassa sarjassa. Esimerkiksi 200 metrille heidän sarjaansa osallistui 40 melojaa. Näyttää siltä, että Itä-Euroopassa masters-sarjoihin panostetaan totisesti. Näiden maiden joukkueet saapuivat kisapaikalle maajoukkueasuissa valmentajineen ja kannustusjoukkoineen sekä trailereineen. Ulkoinen habitus kieli, että melonnan ohessa kuntosalilla oli vietetty laatuaikaa. Esimerkiksi Venäjältä, Puolasta ja Bulgariasta olivat erikoismiehet tulessa kullakin matkalla.
Osallistujia oli niin paljon, että lähtöjä vyöryi tasaiseen tahtiin kolmen minuutin välein aamusta iltaan. Pieni infotaulu hoiti tulospalvelun virkaa. Taulun edusta olikin sangen kansoitettu, mistä esimerkkinä voi kertoa Wallinin kohtalosta. Wallin lähti euralaiseen tyyliin tsekkaamaan vetonsa tulosta liian innokkaasti ja raivasi tietään kyynärpäätaktiikalla kohti infotaulua. Tie tyssäsi noin kymmenen metrin päähän taulusta, kun kaksi kivipaasin kokoista venäläistä yllättivät Wallinin ja kantoivat tämän kainaloista väkijoukon hännille hokien "Don't be so busy boy!"
200 metriä tuntuu olevan monen masters-ikäisen urheilijan prioriteetti numero uno. Taso oli käsittämättömän kova. Ahosen ja Wallinin tie nousi pystyyn välierissä. Finaaliin olisi vaadittu noin 40 sekunnin tasoinen suoritus vastavireeseen. Itäeurooppalaiset miehittivät kärkisijat, ja bulgarialaisen voittoaika vastapuhuriin oli 38.15. Myös kaksikolla miehet meloivat välieriin.
1000 metrillä Wallin hyötyi jokimaratontaustastaan ja nousi lopun vellovassa ristiaallokossa 0,3 sekunnin turvin finaaliin asti. Sama näytelmä toistui kaksikoissa, joissa Ahonen ja Wallin rykivät kuin puskista kaikkien ällistykseksi finaalipaikan 0,3 sekunnin turvin välierästään. Liettualaiset ihmettelivätkin, mitä suomalaiset olivat syöneet yön aikana. Lähinnä miehet olivat kuitenkin juoneet, sillä Ahosen ja Wallinin salainen ase oli ollut nestetasapainosta huolehtiminen 36 asteen lämmössä.
Finaalissa Wallin meloi kuin hurmoksessa lietsoen itseään vielä matkallakin ehoniemimäiseen transsiin. Alkuvauhti osoittautui liian kovaksi, mutta sijoitus oli kuitenkin erinomainen kuudes. Kaksikolla suomalaiset meloivat kahdeksanneksi. Kärki oli taas huippukova. Venäläinen meloi yksikköjen voittoon vastatuuleen ajalla 3.39, kun Wallin suoriutui matkasta ajassa 4.03.
Länsi-Eurooppa Italiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta ei liiemmin juhlinut kisoissa mitalipalleilla, mutta kenties syksyn MM-maratonilla on revanssin paikka. Ja viimeistään Aucklandissa kajahtaa neljän vuoden kuluttua, ainakin suomalaisten osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.