Seamasters eli Ruotsin avoin surfski
”SM” pidettiin jälleen syyskuun alussa 2011. Itse osallistuin
kisaan ensimmäistä kertaa, joten mielenkiinto kisaa kohtaa oli
suuri. Muutenkin oli jännää päästä melomaan surfski-kajakkia
kisassa, koska niitä ei Suomessa toistaiseksi ole järjestetty.
Ajelin perjantai-illaksi Turun
satamaan, jossa ajoin laivaan ja lauantaina aamulla huomasin olevani
Tukholmassa. Satamasta suuntasin kohti kisan lähtöpaikkaa
Arkösundia, jonne ajomatkaa Tukholmasta on noin pari tuntia. Alku on
moottoritietä, mutta loppumatka on pikkutietä ja yksi lossimatkakin
on reitillä.
Aamutuimaan saavuin kisapaikalle, jossa
olikin jo melojia paikalla treenailemassa ja surfskiguru Oscar
Chalupskyn klinikkaan osallistumassa. Itse en klinikkaan
osallistunut, mutta seuraavan kerran aion mennä. Kävin vetämässä
kevyen treenin merellä, jonka jälkeen jätin kajakkini
lähtöpaikalle Nomado kayaksin pihalle odottamaan seuraavan päivän
kisaa. Ajoin kisan maalipaikalle Öxelösundiin, jossa majoituin
paikalliseen retkeilymajaan virolaisten ja puolalaisten
rakennusmiesten sekaan. Poppeln oli hyvä majapaikka, jossa pystyi
valmistamaan itse ateriat ja huoneessa sai nukkua rauhassa. Illalla
käytiin vielä ahvenanmaan poikien kanssa maalipaikka Fämören
linnake katsomassa. Samalla laitoin navigaattoriin markkipisteen,
että tietää missä maali sijaitsee.
Kisapäivän aamuna söin hyvän
aamupalan ja klo 9.00 lähti bussikuljetus Öxelösundin
melontaseuran pihasta kohti kisan lähtöpaikkaa. Lähtöpaikalle
saavuimme hyvissä ajoin ennen kilpailijoiden kokousta, jossa käytiin
läpi kisan reitti ja erityisesti turvallisuusohjeet. Lähtölaukaus
oli klo 12.00 hieman epämääraisestä lähtörivistöstä, jossa
tosin itse olin hyvin sijoittuneena. Alku on suojaisaa merenlahtea,
jota melottiin noin 3km ennen avomerelle siirtymistä.
Avomeriosuuden alkaessa olin mukana n.
10 kajakin kärkiporukassa, jota veti Ruotsin Tommy Karls.
Kierrettäviä merkkipisteitä oli kisassa kolme, jotka käytännössä
olivat ulkomeren puolelta kierrettäviä saaria//luotoja.
Mielenkiintoista oli huomata kärkimelojien erilaiset reittivalinnat.
Karls valitsi reitin maan puolelta lähellä kallioluotoja, kun taas
Oscar Chalypsky lähti suuntaamaan selvästi kohti avomerta ulospäin.
Itse yritin seurata edellä
menijöitäni, mutta hyvin nopeasti avomerelle päästyäni huomasin
eron kärkeen kasvavan koko ajan. Muutama meloja ohitti minut
alkumatkasta, mutta jossakin vaiheessa ei enää ketään tullut
ohitseni. Vauhtini oli sellaista, että sain pidettyä takaa tulevat
takanani, mutta edellä meloneita en saanut millään kiinni vaikka
kuinka yritin repiä. Välillä näin edelläni jonkun sadan metrin
päässä ja ajattelin, että kiskaisen eron kiinni siinä
onnistumatta. Loppusijoitus oli 11 19 minuuttua voittaja Oscar
Chalupskyn takana.
Kisamatka oli 25km, joista suurin osa
n. 1,5-2 metrin myötäisessä aallokossa. Lämpötila oli n. +20
astetta ja vesikin oli vielä lämmintä. Varustuksena oli
neopreenihousut, kuten Hiltulan Maukalla aikanaan ja lyhythihainen
paita. Liivit ja karkunaru olivat pakolliset ja juomasäiliötä
pidin kajakissa istuinaukon etuosassa. Keli oli haasteellinen
aallokosta johtuen, mutta oli hieno kokemus päästä melomaan
niinkin pitkä matka kunnon surffiaalloissa. Vaikka yritti meloa
rennosti, niin väkisinkin sitä puristi melasta matkan aikana ja
varsinkin oikea ranne kipeytyi kisasta. Sitä ei onneksi kisan aikana
huomannut eli vasta maalissa huomasin ranteen olevan kipeä.
Suurin asia mitä kisasta opin oli se,
että surfskimelonta on täysin oma lajinsa verrattuna tasaisen veden
melontaan. Vaikka nopeutta löytyi surffiin pääsemiseksi, niin
tuntui etten osaa hyödyntää aallolla ratsastusta loppuun asti ja
se loppuu liian aikaisin. Varsinkin Oscar Chalupskyä katsellessa
alkumatkasta huomasin hänen kykenevän hyödyntämään alkavat
pienemmät myötäaallot heti avomeriosuuden alettua. Oscarin neuvot
ja vinkit ovat taatusti hyödyllisiä ja kisassa miettikin moneen
kertaa, että olisi pitänyt mennä opiskelemaan aaltosurffauksen
jaloa taitoa hänen pitämälleen klinikalle.
Vaikka matka oli 25km, niin
melontavauhti ei ole tasavauhtista, vaan surffiin pääsemiseksi
joutuu vähän väliä ottamaan kunnon pyrähdyksen aallolle
päästäkseen. Loppusijoitukseni kisassa oli 11. ja jäin voittaja
Chalupskylle reilut 17 minuuttia (17.11). Kärkijoukossa oli kaksi
entistä Olympiamelojaa: Tommy Karls ja Jonas Fager. Sain pidettyä
takanani 90-luvun kovan maratonmelojan Per Lindenin.
Maaliin tulon jälkeen Femören
linnakkeelta on vielä muutaman kilometrin melontamatka
melontaseuralle, jossa pääsi lämpimään saunaan ja ruokailemaan.
Tämä muutama kilometri oli aika pitkän tuntuinen kisan jälkeen,
mutta lopulta sekin taittui. Ruokailun ja seremonioiden jälkeen
ajoin suoraan Tukholmaan, josta menin iltalaivalla Turkuun. Laivaan
ehtiminen teki tiukkaa E4-tien ruuhkien takia. Christer ja Roland
eivät ehtineet omaan Ahvenanamaan laivaansa, joten he saivat paikat
samalta laivalta kanssani ja pääsivät kotiin hieman myöhässä
alkuperäistä.
Loppukommenttina voin todeta
Seamasters-kisan olevan hyvä ja helposti toteuttava vaihtoehto,
mikäli haluaa kokeilla surfskikisaa. Matkat ovat edulliset ja
majoitus järjestyi helposti. Toivottavasti tänä vuonna 26.8.2012
on enemmän suomalaisia lähtölinjassa kuin viime vuonna. Kerätään
kunnon porukka tämän vuoden kisaan ja minulta voi kysellä
lisätietoja reissua varten!
