Saksalaiset isojen miesten malleina

Suomalaiset yli 90 kiloa painavat maratonmelojat ovat vuosikausia tuskailleet isojen kehojensa sopimattomuutta pieniin kapeisiin kilpailuvälineisiinsä. Ei ole helppoa kiskoa lonkat kiinni kajakin kyljissä maratonkilpailuja. Kajakin paine lonkissa tukkii myöskin herkästi tärkeitä hermoratoja ja estävät veren normaalia virtaamista alaraajoihin, mikä aiheuttaa jalkojen puutumista aina tunnottomuuteen asti. Kantopaikalla jalat eivät kannakaan ja eteneminen muuttuu itselle tuskalliseksi mutta ulospäin humoristiseksi. Jokimaratoneilla on masentavaa jäädä kiinni kivikkoon, kun kevyemmät kilpakumppanit lentävät kivien yli vailla pienintäkään pohjakosketusta. Sileän veden maratonilla ottaa päähän, kun kevyemmät, itseään huonommat melojat roikkuvat leikitellen tsunamimaisella peesiaallolla, ja taas vastavuoroisesti näiden alle 90-kiloisten keijukaisten peesiaalto tuntuu lähinnä vitsiltä. Motivaatiota ja itseluottamusta syö myös se, kun pienetkin aallot tulevat syliin kajakin uidessa melkein pinnan alla.

Petteri Ehoniemi ja Jussi Wallin pohtivat kyseistä ongelmaa vuonna 2003 ajaessaan Bergeniin maratonmelonnan maailman cupiin. Kajakiksi miehet olivat valinneet Plastexin K2 Thunderin, joka oli parhaimmillaan, niin kuin monet muutkin kaksikot, alle 180-kiloiselle miehistölle. Miesten massa huiteli märillä vaatteilla ja meloilla lähes 200 kilossa. Ehoniemi ja Wallin olivat tottuneet olemaan maratonpiireissä niitä isoimpia kavereita, mutta rannalla ennen lähtöä miehet menivät sanattomiksi - kerrankin. Uudenmallista kajakkiaan Neumann Cometia tuunasivat lähtökuntoon kaksi miestä, joiden rinnalla Ehoniemi ja Wallin näyttivät lähinnä avaimenperiltä. Saksalaiset yli kaksimetriset ja toista sataa kiloa rasvatonta lihaa sisältävät Marc Westphalen ja Falk Zimmermann siinä valmistautuivat lähtöön. Westphalen oli lentänyt suoraan Duisburgin ratamelonnan maailman cupin Saksan nelikköjoukkueesta kiskomaan maratonia kaverinsa Zimmermannin kanssa. Suomalaiset eivät saaneet silmiään irti saksalaisista alfauroksista.

Startissa Saksan pojat lähtivät kuin kuppa Töölöstä. Lopputuloksissa he saavuttivat uskomattomasti pronssia Unkarin ja Espanjan vanavedessä, vaikka kantopaikat olivat heille tervanjuontia. Ehoniemi ja Wallin eivät olleet nähneet ennen mitään vastaavaa ja päättivät jatkaa uraansa. Wallin tilasi saman tien Willy Neumannilta isoille miehille sopivan kajakin ja miehet päättivät, että seuraavan vuoden MM-maratonilla maailman cupin 13. sija paranee. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja loppukesän Tampereen SM-maratonilla Ehoniemen välilevy pullahti kesken kaksikoiden kultataistelun. Petteri Ehoniemellä alkoi viiden vuoden taistelu selkänsä melontakuntoon saamiseksi.  Wallin aloitti oman korpivaelluksensa yksikkömaratonmelojana törmäten vuosi toisensa jälkeen isojen miesten ongelmiin.

Vuonna 2007 Wallin tutustui Descenso del Sellassa jättiläismäiseen tshekkiin - Petr Jamboriin. Jambor painoi niin ikään yli 100 kiloa ja meloi matalassa Sella-joessa kaksikossa kuin vimmattu. Jambor saavutti urallaan arvokisamitaleja maratoneilla helmenä Singaporen kajakkiyksiköiden MM-hopea Hank McGregorin kuitatessa toisen maailmanmestaruutensa. Isoilla miehillä oli ja on siis sittenkin lajissa toivoa.

Sittemmin välinevalmistajat ovat vastanneet huutoon ja valmistaneet entistä kantavampia yksikkökajakkeja. Esimerkiksi Nelon Moskito ja Zasteran Sprinter kantavat yli 110-kiloisia urheilijoita. Tshekin miesvuori Josef Dostal voitti vuoden 2014 MM-kultaa 1000 metrillä 113-kiloisena. Enää Ehoniemi ja Wallin eivät jaksa huolestua, vaikka vaa'at huutavat hoosiannaa kolminumeroisten vartaloiden alla.  

Legendojen Bergenin MM-maraton vuonna 2004

Tänä vuonna tuli kuluneeksi vuosikymmen kenties kovatasoisimmista MM-maratonmelonnoista kautta historian. Kilpailut pitivät sisällään lukuisia tapahtumia, joita suomalaiset seurasivat Norjan kuninkaan kesähuvilan puistossa suut ammollaan.

Heti junioreissa nähtiin tasoa, joka veti sanattomaksi. Britannian Paul Wycherley kyttäili koko kisan salmiakissa ja iski loppukirissä mestaruuteen. Suurin ennakkosuosikki isäntämaan Øyvind Sølberg jr jäi niukasti pronssille. Lapsenkasvoinen hentoinen bambi nimeltään Benjamin Brown kiinnosti kevyellä kosketuksellaan veteen kovasti faneja. Kaikkien ällistykseksi tämä lähinnä voimistelijan näköinen fauni voitti kakkosryhmän sijoittuen viidenneksi. Sijalla 13 oli Irlannin Barry Watkins voittaen sadasosilla Ruotsin suomalaistennöyryyttäjän Bjørn Grønstedtin. Muuan Jakub Adam meloi 20:nneksi. Kenelläkään suomalaisella ei ollut pienintäkään aavistusta, millaiseksi legendaksi tshekki vielä nousisikaan. Naisjuniorit voitti täysin ylivoimainen Stefania Cicali.

Miesten sarjassa nähtiin armoton taistelu vaikealla radalla. Tähti toisensa jälkeen kolaroi, kaatui tai muuten vain hyytyi. Keskeyttäjien lista oli täynnä ennakkosuosikkeja: Michael Leverett, Tomas Jezek, Steffen Burkhardt, Jari Väkiparta, Sabino Candela, Marco Lipizer, Istvan Salga ja Edwin de Nijs. Lähes 40 km:n kilpailun voitto oli kahden kauppa. Kupletin juoni oli sellainen, että uransa kukkeinta vaihetta melova Manuel Busto Fernandez vei ja muut yrittivät vikisten roikkua peesillä. Busto syöksyi heti alussa kärkeen ja dominoi kisaa koko ajan. Lopussa mukana oli enää Tanskan fyysinen ihme Michael Kongsgaard, jonka lihassolujen kombinaatio on uniikki, hitaiden lihassolujen määrä on niin iso, ettei maitohappoa pääse muodostumaan ennen kuin äärimmäisessä maksimiponnistelussa. Kongsgaard joutui genetiikkansa uhriksi, loppukiri ei irronnut mestaria vastaan, ja hänelle jäi tyytyminen sekunnin tappioon Bustolle - Asturian ihmemiehelle. Pronssille meloi enteellisesti Shaun Rubenstein. Tulosluettelo pullistelee melonnan historiaa: Ant Stott 5., Attila Jambor 6., Kiko Vega 7., Gary Mawer 8., Erik Verduyckt 11., Cyrille Carre 13., Paul Slater 14., Peter Ribe 15., Nic Riosa 17., Jan Laenen 19. Naisten voitto liukui niin ikään Italiaan. Elisabetta Introini oli ykkönen.

Juniorikaksikoissa kotikatsomo Eirik Verås Larsenin johdolla hurrasi uusille maailmanmestareille Øyvind Sølberg jr:lle ja Karl Vegard Antonsenille. Viimeisenä maaliin meloi pari Ben Brown - Thomas Daniels lähes kymmenen minuuttia voittajista.

Miesten kaksikoissa jännitettiin lähinnä sitä, kuka tulee toiseksi ja miten vastaavat haasteeseen suomalaiset Jussi Wallin ja Vesa Tainio. Manuel Busto ja Oier Aizpurua Aranzadi meloivat käsittämättömällä itseluottamuksella alusta loppuun ja voittivat selkeällä viiden sekunnin marginaalilla Unkarin tähtiparin Istvan Salga - Attila Jambor. Yhtä selkeä pronssipari oli Unkarin vanhemmat legendat Viktor Szakaly ja Krisztian Szigeti. Neljännen sijan karvasta kalkkia nielivät taas kerran Hollannin de Nijs ja te Linde. Viidennestä sijasta kilpaili tasapäin neljä paria. Tiukan taiston veivät Etelä-Afrikkaan Stott ja Rubenstein. Suomalaisten pettymykseksi Vesa Tainion käsi oli tulehtunut pahasti. Tainio oli käynyt Raumanmeren juhannusjuhlien likaamassa Otanlahdessa uimassa SM-maratonin jälkeen ja rakoille menneeseen kämmeneen oli livahtanut ärhäkkä pöpö. Varamies Väkiparta istui Tainion tilalle samaan kajakkiin Wallinin kanssa. Yllättävän hyvin Väkiparta jaksoikin raivokkaasti meloneen Wallinin tahdissa. Miehet tulivat ensimmäiseen kantoon   suuressä kärkiporukassa kolistellen röyhkeästi Tomas Jezekin ja Martin Kolandan meloja. Vaiherikas kilpailu toi suomalaisille 16. sijan. Maaliin tultuaan Wallin liukastui Magnus Siverbrandtin maahan jättämään banaaninkuoreen ja syöksyi päistikkaa alppiruusupuskaan lyöden toisen lonkkansa kiveen ja toisen kantoon. Espanjalaisten juhliessa tuplamestaruuttaan Wallin kävi näyttämässä näille paisuneita lanteitaan ja sanoi: "Jos ei olisi kantopaikkoja, juhlanne olisivat laimeampia".