tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kansainvälisten kilpailujen ongelmat

Suomalaiset maratonmelojat eivät ole tyytyneet kilpailemaan pelkästään kotoisilla vesillä, vaan ovat vuosien saatossa osallistuneet kansainvälisiin koitoksiin vuosien saatossa. Jokimaratonien klassikossa, Descenso del Sellassa, on nähty suomalaisväriä nelisen vuosikymmentä sitten. Seuraavat kansainväliset kosketukset tapahtuivat Arctic Canoe Racessa 1980-luvulla sekä Englannin klassikossa Devizes to Westminster. Oikeastaan 2007-2009 tapahtunut kolmen vuoden suomalaismelojien Sella-projekti palautti suomalaiset jokimaratonien haastavaan maailmaan. Tosin unohtaa ei sovi joidenkin suomalaisten osallistumista Etelä-Afrikan leireillään joihinkin jokimaratooneihin. Sen sijaan aktiivisempaa on ollut osallistuminen maratonmelonnan mm-kilpailuihin ja maailman cup -tapahtumiin aina vuodesta 1988 alkaen.
Kansainväliset kilpailut ovat toimineet motivaattoreina, mutta toisaalta ne ovat vieneet intoa pois joiltakin melojilta. Kansainvälisissä melontakilpailuissa ei harrastella, siellä on tosi kyseessä. Vastassa on sitoutuneita, ammattimaisesti harjoittelevia huippukuntoisia kovaluonteisia taistelijoita, joita vastaan ei ole mitään jakoa pelkällä harrastelulla. Suomen olosuhteet poikkeavat huomattavasti muiden maiden vastaavista. Ne poikkeavat jopa muiden Pohjoismaiden olosuhteista. Monta kertaa suomalaiset ovat ihmetelleet, miten jotkut voivat meloa niin lujaa niin kauan. Suurin syy taitaa olla harjoittelu ja harjoittelu ja harjoittelu. Hien määrää ei lasketa, mutta ilman hikeä peesiaallot karkaavat. Melontaharjoittelu ei ole ylimaallista salatiedettä. Se on urheilua. Nykyään Internet tarjoaa ikkunoita monen huippumaratoonarien arkipäivään. Valmennustietouttakin ollee jo riittävästi. Enää tarvitaan niitä, jotka uskaltavat ja pystyvät tarttumaan haasteeseen. Kenties näemme vielä suomalaisen huippumaratoonarin. Olisihan se hienoa, jos nimilistaan Gustafsson, Lawler, Nielsen, Busto, Martinez, Merchan, Fiuza, Stott , Alonso, Gunnarsson, Hemmings, Csay jne. voisi lisätä suomalaisen nimen. Toisaalta jokaisen suomalaisen melontaura on arvokas ja ainutlaatuinen. Oli sitten kansainvälinen kärkimeloja tai se takalaineen taavi, joka laittaa itsensä likoon omista lähtökohdistaan käsin.


JW

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.