Kauden 2015 kv. maraton

-European Masters Cup 1-2 July Bohinj/SLO
-European Championship 3-5 July

-World Cup 1-2 August Brandenburg/GER

-Masters Wold Cup 9-10 September Györ/HUN
-World Championship 11-13 September

ICF Master -kilpailu suomalaisittain

Viime viikonloppuna ratamasterskolmikko Kirsi Ehoniemi, Petteri Ehoniemi ja Jussi Wallin karistivat Suomen tomut meloistaan ja lähtivät näyttämään Itävallan Ottensheimiin. Matkalle lähtivät mukaan huoltajiksi innokkaat melonnan seuraajat Tiina Manninen ja Riku Rautvuo. Suomalaisjoukkio lensi Baijerin pääkaupunkiin ja vuokrasi 'Melontaaläpivuosikymmenten'-blogin suosiollisella avustuksella lähes iskemättömän Volvo XC70:n. 

Ajomatka Ottensheimiin Lintzin kupeeseen ei kauan Saksan teillä kestänyt. Hulppealla Ottensheimin soutu- ja melontastadionilla oli jo odottamassa 'Melontaaläpivuosikymmenten' hyvän ystävän Tomas Zasteran järjestämä kalusto. P. Ehoniemi ja J. Wallin valitsivat allensa Sprinter XL:t ja Kirsi Ehoniemi Master 70:n. Kaksikoissa miehet luottivat vuoden 2000 Nelo-malliin. Olivathan sillä mallilla tshekit vetäneet uskomatonta vauhtia Sydneyn olympialaisissa. Perjantai-iltana miehet hioivat lähtötaktiikkaansa starttitelineistä.

J.Wallin (rata7) 200m alkuerissä photo: Kirsi Ehoniemi

Lauantaina vuorossa olivat 200 metrin matkat. Ehoniemi ja Wallin tekivät tasaista työtä yltäen jatkoon ensin alkueristään, ja sitten välieristään. Kaksikolla miehet nylkyttivät itsensä suoraan finaaliin alkuerästään. Miehet pohtivat rannalla, miten Itä-Euroopan sprintterispesialistit olisi lyötävissä. Pähkäilyn tuloksena oli, että valtava startti olisi ainut mahdollisuus.

P.Ehoniemi (rata 5) 200m välierässä photo: Josef Brandl

Miehet olivat lähtöviivalla radoilla yksi ja kaksi. Wallin latasi koko 95 kilon massallaan kaikki ensimmäiseen vetoon sillä seurauksella, että melan lapa ratkesi sekunnin murto-osassa poikki kertarysäyksellä. Ehoniemi hämmentyi vieressä paukahdukseen ja uinahti hetkeksi. Samaan aikaan Unkarin multilahjakkuus Dr. Ferenc Csima starttasi kuin Kimmo Latvamäki Duisburgin maailman cupissa vuonna 2000. Wallin seurasi Tonavasta padotusta altaasta käsin, kun Ehoniemi lähti takaa-ajoon kuin viitapiru. Vesi vain lensi, kun miehet meloivat vinhasti kohti maalia. Kisa ratkesi bulgarialaisen eduksi ennen Csimaa ja Ehoniemi meloi yhdeksänneksi hienolla 39.91 ajalla starttiin nähden. Voittaja kiskoi matkan reiluun 35 sekuntiin. Yli 37 sekunnin ajalla ei ole nykyään mahdollisuuksia mitaleille kv. masterskisoissa. Tosin kovasta tasosta huolimatta Wallin kävi näyttämässä kilpatovereilleen, että jos hiilikuitu kestäisi Finnish Poweria, niin tulosluettelo olisi tyystin toisenlainen. Miehet epäilivät myös salaliittoa, koska heidät oli pantu vierekkäin starttiin tuhoamaan toistensa mahdollisuudet. 

Kaksikoissa miehet meloivat kuudenneksi tasaisella vedolla. Kirsi Ehoniemi oli päivän suomalaisnimi voittaen tyylikkäästi sarjansa 200 metrillä. Ulkomaalaisia kiinnostivat kovasti persoonalliset ja välittömät suomalaiset. Ehoniemi ja Wallin aloittivat kilpakumppaniensa herkistelyn sunnuntaiaamun 2000 metrin kilpailua varten. Herkistelytaktiikaksi valittiin tällä kertaa Beavis ja Butthead -style.

K. Ehoniemi (nro.125) 2000m start photo: Petteri Ehoniemi

Sateisena sunnuntaina miehet meloivat kaksikon 2000 metrillä seitsemänneksi Unkarin maratonmestareiden korjatessa potin. Kirsi Ehoniemi meloi mainiosti pronssille. Miesten yksiköissä Wallin ei pysynyt alussa kärjen vauhdissa, mutta onnistui kilpailun aikana hilautumaan kohti kärkeä päätyen vaiherikkaan kilpailun jälkeen kuudenneksi ajalla 8.48. 2000 metriä melottiin kierroskilpailuna ja tarjosi yleisölle kunnon romurallia.

J.Wallin vasemmalla 2000m maalisuoralla photo: Petteri Ehoniemi

Ottensheimin master-kilpailu oli iso tapahtuma. Maita oli mukana 27 aina Uruguayta ja Argentiinaa myöten. Urheilijoita oli mukana noin 450. Yleisesti ottaen on todettava, että mastersien kärki ratamatkoilla lepää vahvasti Itä-Euroopan maissa, joissa lajiin panostetaan kärjen osalta lähes ammattimaisesti. Kaikki lajia tuntevat tietävät, mitä vaatii meloa 200 metriä alle   36 sekuntiin ja 2000 metriä kierroskilpailussa runsaaseen 8 minuuttiin.

Photo: Erwin Trummer

Photo: Erwin Trummer

https://www.youtube.com/watch?v=qxmjIFRwik0

Uuden sukupolven esiinmarssi

Päättyvä elokuu on ollut melontatapahtumien juhlaa. Ratamelonnan MM-kisat olivat hulppeaa seurattavaa Moskovassa. Melonnan superviikonlopun kruunasi MM-ratakisojen aikaan jokimaratonien klassikko Descenso del Sella ja vuosi vuodelta arvostetumpi Villaviciosan kansainvälinen K2-kilpailu.

Ratamelonnan puolella on selkeästi tapahtumassa uuden sukupolven läpimurto. Vanhat mestarit olivat Moskovassa kovilla 1990-luvulla syntyneiden kanssa. Uusi sukupolvi on noussut ryminällä arvokisamitalisteiksi ja -finaalisteiksi. Tämän hetken kuumin nimi lienee tuplamestari Tśekin Josef Dostal, joka on syntynyt vuonna 1993. Dostal voitti 1000 metrin kestävyysmatkat kajakkiyksiköllä ja kajakkinelikköjen sarjassa. Samaa vuosikertaa on Saksan sprintteri Tom Liebscher, joka voitti jo viime vuonna K1-luokan MM-kultaa 500 metrillä ja on tänä vuonna saanut Saksan K2:sen kiitämään mitalivauhtia 200 metrillä. Unohtaa ei sovi EM-kultaa voittanutta Serbian vuonna 1994 syntynyttä Marko Dragosavljevicia. Serbian kivikovassa joukkueessa nuoruus jyrää, esimerkkeinä Simo Boltic (1994) ja Vladimir Torubarov (1993). Slovakian K4-finalistijoukkueen kaikki jäsenet ovat syntyneet vuosina 1992-1994. Kuvaavaa on, että Valko-Venäjän Aleh Yurenia on jo ollut vuosikaudet terävimmällä huipulla vuonna 1990 syntyneenä. MM-melonnoissa alisuoriutunut Saksan Max Hoff sanoikin haastattelussa, että on todellinen haaste pärjätä uutta, nuorta ja nälkäistä sukupolvea vastaan.

Jokimaratonpuolella vanhat mestarit vielä sinnittelivät - tosin ahdistettuina. Sellan voittivat viidennen kerran peräjälkeen Alvaro Fiuza ja Walter Bouzan. Yksiköissä maestro Manuel Busto oli jälleen paras. Villaviciosan 9000 metriä voitti espanjalais-portugalilainen tykkipari Milin Llamedo - Jose Ramalho. Suomalaisittain Sellassa tehtiin historiaa. Sekapari Netta Malinen - Hannu Kaukola oli sensaatiomaisesti sijalla 4. Tulosta voidaan pitää Suomen uuden sukupolven esiinmarssina kansainväliseen kärkeen. Neljäs sija Sellassa on eittämättä kovin suoritus suomalaisessa maratonmelonnassa pitkään aikaan. Todellinen urheiluteko, jonka voi päihittää ainoastaan mitalisija Oklahoman MM-maratonilla.

Vuoden 1989 jokimaratonherruus Rauman seudulla

Suomen maratonmelonnan herruus lepäsi vuonna 1989 vahvasti Rauman seudulla. Rauman, Hinnerjoen ja Euran melojat menestyivät loistavasti kesäkuussa Euran Pyhäjärvellä käydyssä SM-maratonkisassa ja heinäkuussa menestys jatkui Naruskajoella melotulla SM-jokimaratonilla.

Vuosi 1989 oli selkeä vedenjakaja Suomen maratonmelonnassa. Naruskajoen kisa merkitsi Oulun Seudun Melojien Jussi Riihisen lähes vuosikymmenen kestäneen valtakauden päättymistä K1-luokassa. Riihinen joutui päästämään edelleen Rauman Seudun Melojien Jari Väkiparran ja Esa Huovan. Huova oli voittanut Suomen mestaruuden Pyhäjärvellä lopettaen Unto Elon valtakauden sileän veden maratoneilla.

Pyhäjärvellä kaksikkoa yhdessä Mauri Hiltulan kanssa meloneen Jari Väkiparran voittoaika kajakkiykkösten 32 kilometrin matkalla oli 2.33,21, josta hopeamies Esa Huova jäi vaivaiset 26 sekuntia. Jussi Riihisen ja Väkiparran väliä oli jo yli puolitoista minuuttia. Neljänneksi kisassa sijoittui Mauri Hiltula. Kaikkiaan maaliin pääsi yleisessä sarjassa 18 melojaa.

Rauman Seudun Melojat menestyi mainiosti myös naisten kajakkiykkösissä Kirsi-Marja Tuomisen (nyk. Ehoniemi) sijoittuen hopealle parisen minuuttia Oulun Raija Erkkilälle hävinneenä.

Alle 18-vuotiaiden poikien SM-kisaa Naruskajoella hallitsi suvereeniin tyyliin Euran Kanoottiklubin Jussi Wallin. Mestari selvitti 23 kilometrin matkan ajassa 2.08,10, josta hopealle sijoittunut Kemijärven Petteri Perälä jäi peräti seitsemän minuuttia.

Kolmannen mestaruuden Rauman seudulle toi EKK:n aviopari Pirjo ja Jarmo Väkiparta K2-sekaparien kisasta. Väkipartojen voitto oli kiistaton, sillä kakkoseksi sijoittunut Rauman Seudun Melojien Arja ja Pekka Juusela hävisi heille jo kahdeksan minuuttia. Kisassa oli mukana myös pari Euran kolmannesta melontaseurasta Honkilahden Mela-Vesoista - Riitta Kirkkala ja Kaino Kupela, jonka matka kuitenkin keskeytyi kanootin katkeamiseen.

Hinnerjoen Jokimaratoonarit (niin ikään seura Eurasta) piti mitalikannassa kaksikko Juha Eskola - Jarmo Järnberg sijoittumalla hopealle miesten C2-luokassa. Hinnerjokiset joutuivat kilpailussa erittäin koville, sillä Poosjoen Kanoottiseuran Tarmo ja Raimo Halminen hävisivät heille vain vaivaisen sekunnin.

Retkisarjan Naruskajoella voitti Rauman Seudun Melojien Markku Laakeristo.

Vuosi 1989 päätti jokimaratonien kultaiset vuodet. Eikä vähiten siksi, että Rauman ja Euran melojia alkoivat kiinnostaa ratamelonnan haasteet. 

Ehoniemien ja Wallinin ristiretki Tanskanmaalle

Painiessaan maratonmelontaharjoittelun motivaatio-ongelmissa keväällä Petteri Ehoniemi ja Jussi Wallin saivat kutsun hyviltä ystäviltään Tanskasta tulla mittaamaan sikäläisten mastersmelojien taso ratamelonnassa. Miehet päättivät tarttua haasteeseen. Edessä olisi taistelu 200, 500 ja 5000 metrin matkoilla kivikovia tanskalaisia entisiä olympiakävijöitä ja MM-mitalisteja vastaan. Tanskalaiseen lajikulttuuriin kuuluu, että maajoukkueuran jälkeen melaa ei ripusteta naulaan eikä tilalle oteta makkaraa. Harjoittelu jatkuu, vain tavoitteet vaihtuvat ja kilpailut värittävät sekä tuovat iloa "siviilielämän" oheen. Esimerkiksi Kööpenhaminan kupeessa Bagsvaerd-järvellä treenaa säännöllisesti ympäri vuoden 30-40 mastersikäistä aktiivimelojaa.

Ehoniemen ja Wallinin oli otettava totaalisesti toinen lähestymistapa melontaan, jos nämä kunnianhimoiset melojat aikoivat haastaa Tanskan kollegoja. Epäinhimilliset pitkät mk-rääkit vaihtuivat lyhyempiin ja terävempiin harjoitteisiin. Kuntosalilla miehet tempoivat itselleen takaisin nuoruusiän voimatasot pikatahdilla. Haaste oli otettu vastaan ja reissu Tanskan avoimiin mastersmelontoihin alkoi. Ehoniemi pakkasi matkailuautonsa ja lähti ajamaan kohti Tanskaa. Myös Kirsi Ehoniemi päätti lähteä taisteluun mastersnaisia vastaan. Herkkyydestään tunnettu Wallin valitsi lentokoneen, ettei viritetyksi jouseksi treenattu lihaksisto laukeaisi ennen aikojaan pitkällä auto- ja laivamatkalla.  

Lyngpy Kanoklub toivotti matkalaiset tervetulleiksi ja järjesti tilaisuuden tutustua Tanskan eliittikeskuksen toimintaan ja Rene Holten Poulsenin sekä Henriette Hansenin harjoitusryhmien tekemiseen. Totisesti on sanottava, ettei ole ihme, että Tanska tuottaa jatkuvasti huippumelojia ja menestyjiä kansainvälisiin koitoksiin. Suhtautuminen huippu-urheiluun ja harjoittelu on ammattimaista isolla a:lla.

Kilpailupäivän aamulla toinen toistaan menestyneempiä melojia alkoi valua rannalle. Ensimmäisenä lajina oli 200 metriä yksiköillä. Hieman epävarmana suomalaiset lähtivät alkuverryttelyyn. Lähdön tapahduttua kupletin juoni oli selvä, vuoden 1994 K2-luokan maailmanmestari Jesper Staal ampui irti ja Wallin sekä Ehoniemi taistelivat tasaisessa rintamassa himmeämmistä mitaleista. Ehoniemi oli kiinni hopeassa 190 metriin asti, mutta katsoi maalilinjan väärin ja Wallin luotsasi Plastexinsa hopealle. Joka tapauksessa hopea ja pronssi olivat hyvä saavutus. Miehet todistivat, että reissu ei ollut turha ja rannalla kärsi kävellä pystypäin. Mainittakoon, että vuoden 1999 1000 metrin MM-mitalisti, vuoden 2000 olympiakuutonen ja maratonin MM-mitalisti vuodelta 2002 Torsten Tranum tikkasi 200 metriä 35-vuotiaiden sarjassa tyynessä säässä aikaan 35,51! Kirsi Ehoniemi pokkasi Tanskan mestaruuden mastersnaisissa yli sekunnin erolla Lene Thygeseniin.

K2-luokka on ollut Ehoniemen ja Wallinin mastersikien bravuurilaji. Tälläkin kertaa miehet osoittivat lajitaitonsa ja meloivat mestaruuteen sekä 200 että 500 metrillä. Kuhina näiden pohjoisten vieraiden ympärillä kiihtyi. Torsten Tranum ja Michael Skriver päättivät tulla viivalle 40-vuotiaisiin K2-luokan 5000 metrille, sillä tanskalaisten pirtaan ei sopinut, että suomalaiset veisivät kaiken miehistökajakeissa. Ehoniemeä ja Wallinia alkoi kaduttaa maratonharjoittelun laiminlyönti. Miehet päättivät lähteä matkaan heille epätyypilliseen tapaan roikkumistaktiikalla. Pari Tranum-Skriver lähti matkaan karmealla tahdilla, ensimmäinen 1000 metriä taittui aikaan 3.40 ja suomalaiset irvistivät peesillä jojon päässä. Oli turvauduttava viimeiseen oljenkorteen eli pulinataktiikkaan. Miehet pulisivat minkä pystyivät ensimmäisessä kaarteessa - ja taktiikka toimi. Tranum ja Skriver hidastivat ja jättäytyivät suomalaisten peesiin. Nyt oli luotava uusi raceplan pikaisesti. Ehoniemi päätti tuottaa Z-pyörteitä ja täten horjuttaa tanskalaisten tekniikkaa. Kaiken kokeneen Tranumin hämmennys kesti vain hetken. Suunnitelma toimi kilpailun puoliväliin, jolloin Wallinin eväät oli syöty ja suomalaispari putosi kaarteessa aallon taakse. Voitto oli ratkennut. Miesten oli nyt tyytyminen hopeaan 36 sekuntia tanskalaisten perässä.

K1-luokan 500 metriä oli ohjelmassa 5000 metrin jälkeen, joten Ehoniemen ja Wallinin odotukset eivät olleet korkealla matkan suhteen. Jesper Staal sai tiukan vastuksen entisestä maajoukkueratsusta Ole Scalesista, mutta vei Tanskan mestaruuden. Melontaguru Anders Krintel niisti Wallinilta pronssin loppumetreillä. Ehoniemi säesti Wallinin neljättä sijaa viitossijallaan. Kirsi Ehoniemi nappasi kultamitalit myös 500 metrillä ja 5000 metrillä saavuttaen näin Tanskan avointen mestaruusmelontojen triplamestaruuden.

Kisojen jälkimainingeissa Ehoniemi ja Wallin neuvottelivat yhteistyöstä tanskalaisten kanssa sekä harjoittelusta, leireilystä että kilpailutoiminnasta. Ilmasilta Euran ja Kööpenhaminan välillä on nyt avaamista vailla. 'Melontaaläpivuosikymmenten' on aloittanut neuvottelut paikallisten ilmailuharrastajien kanssa, sillä matka Bagsvaerd-järvelle Euran Kauttuan lentokentältä ei ole liian pitkä myöskään ilmailuharrastajien näkökulmasta.

Harvinaista Suomessa - tähtien tuiketta Porissa toukokuussa 2011

Porin melonta on perinteisesti avannut suomalaisen maratonmelontakauden kolmen viime vuosikymmenen aikana. Valitettavasti tänä vuonna kyseistä perinteistä tapahtumaa ei järjestetty. Niinpä onkin nostalgista palata ajassa hieman takaisin.

Toukokuun viimeinen viikonvaihde Porissa vuonna 2011 antoi viitteitä tanskalaisille ja ruotsalaisille melontatähdille, millaista Suomessa on harrastaa melontaa olosuhteiden puolesta vielä kesän kynnyksellä. Kyseessä olivat Pohjoismaiden maratonmestaruusmelonnat. Lämpötila huiteli kahdeksassa asteessa ja vettä vihmoi lähes vaakasuoraan. Oli siinä skandinaaveilla ihmettelemistä.

Vuosi 2011 oli Tanskan suurelle maratontähdelle Rene Cummerou Olsenille yksi uran päävuosista. Hänellä oli kaikki pelissä tähtäimessään uransa huipentumat Bagsvärdin maailman cup vuonna 2012 ja MM-melonnat samalla paikalla vuonna 2013. Cummerou Olsen saapui Suomeen valtavassa tikissä oppipoikansa ja manttelinperijänsä Nikolai Blackin kanssa. Rene oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja ihmetteli avoimesti suomalaista metsämaisemaa istuessaan autossa matkalla Helsinki-Vantaalta Poriin.  

Avoin pohjoismainen valtataistelu oli syttymässä myös Ruotsin nousevan tähden, Rasmus Jarutan, kanssa. Ja mihin kykenisi Jacob Holst? Suomalaiset tiesivät, että haastavissa olosuhteissa myös Suomen omilla miehillä saattaisi olla sanansa sanottavana.

Lähtölaukauksen jälkeen ei ollut epäselvää, kuka tulisi näyttämään kaapin paikan. Rene Olsen meloi kuin vimmattu, ainoastaan Black roikkui peesillä. Holst tukehtui matkalla suuriin lihaksiinsa Olsenin rypistyksessä, Jaruta oli statisti heti lähdön jälkeen, eikä vähiten siksi, että Suomen Heikki Ritvos starttasi kuin  200 metrin kisaan. Jaruta teki arviointivirheen ja kulutti energiansa heti startissa. 

Viimeisellä kannolla Olsen pudotti Blackin hopealle. Pronssille meloi loppua kohti parantanut Rasmus Jaruta. Suomen Antti Löppönen otti 8. sijan.

Naisissa Nina Itkonen meloi pronssille seitsemän ja puoli minuuttia Ruotsin Michaela Lindbladin perässä. Yksi suomalaisen maratonmelonnan suurimpia ihmeitä Esa Huovan nousun ohella on Ninan nousu vuodesta 2011 vuoteen 2012. Silloin Lindblad, Ruotsin tuleva toivo, ei voinut enää mitään Ninalle.

Kaksikoissa sisuuntuneet Rasmus Jaruta ja Jacob Holst haastoivat tosissaan Olsenin ja Blackin taipuen vasta loppukirissä.

 Kuvassa Nikolai Black ja Rene Cummerou Olsen pitävät vauhtia. Peesissä kärsivät Björn ja Magnus Ljungberg. Taustalla Ruotsin nuoret huippulahjakkuudet Emil Svensson ja Emil Nyholm.

Kauden komeetta José Ramalho voittoon Amsterdamin legendaarisella maratonilla

Pääsiäisenä melottiin Amsterdamin kanavissa Waterland Marathon 42. kerran. Kilpailu on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta - eikä vähiten sen takia, että pääjärjestäjänä toimii Hollannin takavuosien maratonguru Edvin de Nijs. Osallistujien joukossa on nähty monia kansainvälisen tason maratoonareita Manuel Bustosta Tomas Jezekiin. Viime vuonna voiton vei Alankomaiden oma tähti Joep van Bakel.

Tänä vuonna Espanja johdatti kilpailuun oman armadansa tarkoituksenaan valloittaa kärkisijat urakalla. Portugalin José Ramalho päätti lähteä mukaan kisaan, sillä hänen kuntonsa alkuvuoden kisoissa on ollut rautaa Iberian niemimaalla. Ramalho halusi kohdata viimein Espanjan ykköstykki, hallitsevan K2-maailmanmestarin ja K1-luokan hopeamiehen, Ivan Alonson, olihan Ramalho kärsinyt peräsinongelmista MM-maratonilla hallittuaan kisaa alkumatkasta. Alonson kuultua Ramalhon ilmoittautumisesta hän houkutteli mukaansa kaksikkokaverinsa Emilio Merchanin, joka puolestaan toi mukanaan oppipoikansa Alexandro Sanchezin. Davis Rodriquez ei myöskään malttanut olla osallistumatta, sillä tästä vuodesta on tarkoitus tulla lopullisesti miehen kansainvälinen läpimurto.

100 melojaa pakkautui lähtöön ja tiukan starttikaaoksen jälkeen Ramalho spurttasi irti pääjoukosta laineillaan ainoastaan neljä espanjalaista. Toisen kannon jälkeen kilpailureitti kulkee palan matkaa vain metrin syvyisessä kanaalissa, joten takana tulevien on helppo imeä kärkimelojia kiinni myötäaaltoja apuna käyttäen. Irtautuminen on myöskin lähes mahdotonta. Nyt kärsijäksi joutui itse maestro Merchan, joka ei tiennyt, kuinka matalaa reitillä itse asiassa onkaan. Ramalho peesasi leikitellen raskastekoisempaa Merchania, joka kulutti voimiaan yrittäessään pitää takaa-ajajia etäällä.   

14 melojaa oli yhdessä  ja matkaa maaliin 500 metriä. Oli kyse klassisesta lopputaistelusta. Voittoon meloi Ramalho, jota pystyi tosissaan haastamaan vain Merchan, joka otti hopeaa. Rodriquez sai mannaa pronssin muodossa. Etukäteen espanjalaisten ykköstykki Alonso jäi karvaasti neljänneksi ennen Sanchezia. Tshekin ykkösmies Michael Odvarko oli kahdeksas, juuri ennen Pohjolan parasta, Norjan 23-vuotiaiden MM-pronssimiestä Mathias Hamaria. Paras hollantilainen oli kymmenenneksi sijoittunut Bram Brandjes, joka nöyryytti van Bakelin sijalle 11.

Waterland Marathon kuuluu maratonien klassikkosarjaan ja on yksi sen arvostetuimmista kilpailuista. Kilpailijat pitävät kilpailuista, jotka alkavat jostakin ja päättyvät jonnekin muualle klassiseen tyyliin ilman puuduttavaa saman kierroksen hinkkausta. Näyttää siltä, että Euroopassa mikään ei ole muuttunut terävimmän kärjen osalta. Parhaat melojat tulevat edelleenkin Espanjasta ja piikkinä heidän lihassaan on läntinen heimoveli José Ramalho. 'Melontaaläpivuosikymmenten' on saanut myös vihiä, että Portugalin menestys ei ole pelkästään Ramalhon harteilla tänä vuonna. Slovakian EM-maratonilla kesäkuussa saattaa kajahtaa varsinainen pommi.

http://www.youtube.com/watch?v=i1OVwUTOwuQ

https://www.youtube.com/watch?v=1xcdgSIXaSs