Vuoden 1989 jokimaratonherruus Rauman seudulla

Suomen maratonmelonnan herruus lepäsi vuonna 1989 vahvasti Rauman seudulla. Rauman, Hinnerjoen ja Euran melojat menestyivät loistavasti kesäkuussa Euran Pyhäjärvellä käydyssä SM-maratonkisassa ja heinäkuussa menestys jatkui Naruskajoella melotulla SM-jokimaratonilla.

Vuosi 1989 oli selkeä vedenjakaja Suomen maratonmelonnassa. Naruskajoen kisa merkitsi Oulun Seudun Melojien Jussi Riihisen lähes vuosikymmenen kestäneen valtakauden päättymistä K1-luokassa. Riihinen joutui päästämään edelleen Rauman Seudun Melojien Jari Väkiparran ja Esa Huovan. Huova oli voittanut Suomen mestaruuden Pyhäjärvellä lopettaen Unto Elon valtakauden sileän veden maratoneilla.

Pyhäjärvellä kaksikkoa yhdessä Mauri Hiltulan kanssa meloneen Jari Väkiparran voittoaika kajakkiykkösten 32 kilometrin matkalla oli 2.33,21, josta hopeamies Esa Huova jäi vaivaiset 26 sekuntia. Jussi Riihisen ja Väkiparran väliä oli jo yli puolitoista minuuttia. Neljänneksi kisassa sijoittui Mauri Hiltula. Kaikkiaan maaliin pääsi yleisessä sarjassa 18 melojaa.

Rauman Seudun Melojat menestyi mainiosti myös naisten kajakkiykkösissä Kirsi-Marja Tuomisen (nyk. Ehoniemi) sijoittuen hopealle parisen minuuttia Oulun Raija Erkkilälle hävinneenä.

Alle 18-vuotiaiden poikien SM-kisaa Naruskajoella hallitsi suvereeniin tyyliin Euran Kanoottiklubin Jussi Wallin. Mestari selvitti 23 kilometrin matkan ajassa 2.08,10, josta hopealle sijoittunut Kemijärven Petteri Perälä jäi peräti seitsemän minuuttia.

Kolmannen mestaruuden Rauman seudulle toi EKK:n aviopari Pirjo ja Jarmo Väkiparta K2-sekaparien kisasta. Väkipartojen voitto oli kiistaton, sillä kakkoseksi sijoittunut Rauman Seudun Melojien Arja ja Pekka Juusela hävisi heille jo kahdeksan minuuttia. Kisassa oli mukana myös pari Euran kolmannesta melontaseurasta Honkilahden Mela-Vesoista - Riitta Kirkkala ja Kaino Kupela, jonka matka kuitenkin keskeytyi kanootin katkeamiseen.

Hinnerjoen Jokimaratoonarit (niin ikään seura Eurasta) piti mitalikannassa kaksikko Juha Eskola - Jarmo Järnberg sijoittumalla hopealle miesten C2-luokassa. Hinnerjokiset joutuivat kilpailussa erittäin koville, sillä Poosjoen Kanoottiseuran Tarmo ja Raimo Halminen hävisivät heille vain vaivaisen sekunnin.

Retkisarjan Naruskajoella voitti Rauman Seudun Melojien Markku Laakeristo.

Vuosi 1989 päätti jokimaratonien kultaiset vuodet. Eikä vähiten siksi, että Rauman ja Euran melojia alkoivat kiinnostaa ratamelonnan haasteet. 

Ehoniemien ja Wallinin ristiretki Tanskanmaalle

Painiessaan maratonmelontaharjoittelun motivaatio-ongelmissa keväällä Petteri Ehoniemi ja Jussi Wallin saivat kutsun hyviltä ystäviltään Tanskasta tulla mittaamaan sikäläisten mastersmelojien taso ratamelonnassa. Miehet päättivät tarttua haasteeseen. Edessä olisi taistelu 200, 500 ja 5000 metrin matkoilla kivikovia tanskalaisia entisiä olympiakävijöitä ja MM-mitalisteja vastaan. Tanskalaiseen lajikulttuuriin kuuluu, että maajoukkueuran jälkeen melaa ei ripusteta naulaan eikä tilalle oteta makkaraa. Harjoittelu jatkuu, vain tavoitteet vaihtuvat ja kilpailut värittävät sekä tuovat iloa "siviilielämän" oheen. Esimerkiksi Kööpenhaminan kupeessa Bagsvaerd-järvellä treenaa säännöllisesti ympäri vuoden 30-40 mastersikäistä aktiivimelojaa.

Ehoniemen ja Wallinin oli otettava totaalisesti toinen lähestymistapa melontaan, jos nämä kunnianhimoiset melojat aikoivat haastaa Tanskan kollegoja. Epäinhimilliset pitkät mk-rääkit vaihtuivat lyhyempiin ja terävempiin harjoitteisiin. Kuntosalilla miehet tempoivat itselleen takaisin nuoruusiän voimatasot pikatahdilla. Haaste oli otettu vastaan ja reissu Tanskan avoimiin mastersmelontoihin alkoi. Ehoniemi pakkasi matkailuautonsa ja lähti ajamaan kohti Tanskaa. Myös Kirsi Ehoniemi päätti lähteä taisteluun mastersnaisia vastaan. Herkkyydestään tunnettu Wallin valitsi lentokoneen, ettei viritetyksi jouseksi treenattu lihaksisto laukeaisi ennen aikojaan pitkällä auto- ja laivamatkalla.  

Lyngpy Kanoklub toivotti matkalaiset tervetulleiksi ja järjesti tilaisuuden tutustua Tanskan eliittikeskuksen toimintaan ja Rene Holten Poulsenin sekä Henriette Hansenin harjoitusryhmien tekemiseen. Totisesti on sanottava, ettei ole ihme, että Tanska tuottaa jatkuvasti huippumelojia ja menestyjiä kansainvälisiin koitoksiin. Suhtautuminen huippu-urheiluun ja harjoittelu on ammattimaista isolla a:lla.

Kilpailupäivän aamulla toinen toistaan menestyneempiä melojia alkoi valua rannalle. Ensimmäisenä lajina oli 200 metriä yksiköillä. Hieman epävarmana suomalaiset lähtivät alkuverryttelyyn. Lähdön tapahduttua kupletin juoni oli selvä, vuoden 1994 K2-luokan maailmanmestari Jesper Staal ampui irti ja Wallin sekä Ehoniemi taistelivat tasaisessa rintamassa himmeämmistä mitaleista. Ehoniemi oli kiinni hopeassa 190 metriin asti, mutta katsoi maalilinjan väärin ja Wallin luotsasi Plastexinsa hopealle. Joka tapauksessa hopea ja pronssi olivat hyvä saavutus. Miehet todistivat, että reissu ei ollut turha ja rannalla kärsi kävellä pystypäin. Mainittakoon, että vuoden 1999 1000 metrin MM-mitalisti, vuoden 2000 olympiakuutonen ja maratonin MM-mitalisti vuodelta 2002 Torsten Tranum tikkasi 200 metriä 35-vuotiaiden sarjassa tyynessä säässä aikaan 35,51! Kirsi Ehoniemi pokkasi Tanskan mestaruuden mastersnaisissa yli sekunnin erolla Lene Thygeseniin.

K2-luokka on ollut Ehoniemen ja Wallinin mastersikien bravuurilaji. Tälläkin kertaa miehet osoittivat lajitaitonsa ja meloivat mestaruuteen sekä 200 että 500 metrillä. Kuhina näiden pohjoisten vieraiden ympärillä kiihtyi. Torsten Tranum ja Michael Skriver päättivät tulla viivalle 40-vuotiaisiin K2-luokan 5000 metrille, sillä tanskalaisten pirtaan ei sopinut, että suomalaiset veisivät kaiken miehistökajakeissa. Ehoniemeä ja Wallinia alkoi kaduttaa maratonharjoittelun laiminlyönti. Miehet päättivät lähteä matkaan heille epätyypilliseen tapaan roikkumistaktiikalla. Pari Tranum-Skriver lähti matkaan karmealla tahdilla, ensimmäinen 1000 metriä taittui aikaan 3.40 ja suomalaiset irvistivät peesillä jojon päässä. Oli turvauduttava viimeiseen oljenkorteen eli pulinataktiikkaan. Miehet pulisivat minkä pystyivät ensimmäisessä kaarteessa - ja taktiikka toimi. Tranum ja Skriver hidastivat ja jättäytyivät suomalaisten peesiin. Nyt oli luotava uusi raceplan pikaisesti. Ehoniemi päätti tuottaa Z-pyörteitä ja täten horjuttaa tanskalaisten tekniikkaa. Kaiken kokeneen Tranumin hämmennys kesti vain hetken. Suunnitelma toimi kilpailun puoliväliin, jolloin Wallinin eväät oli syöty ja suomalaispari putosi kaarteessa aallon taakse. Voitto oli ratkennut. Miesten oli nyt tyytyminen hopeaan 36 sekuntia tanskalaisten perässä.

K1-luokan 500 metriä oli ohjelmassa 5000 metrin jälkeen, joten Ehoniemen ja Wallinin odotukset eivät olleet korkealla matkan suhteen. Jesper Staal sai tiukan vastuksen entisestä maajoukkueratsusta Ole Scalesista, mutta vei Tanskan mestaruuden. Melontaguru Anders Krintel niisti Wallinilta pronssin loppumetreillä. Ehoniemi säesti Wallinin neljättä sijaa viitossijallaan. Kirsi Ehoniemi nappasi kultamitalit myös 500 metrillä ja 5000 metrillä saavuttaen näin Tanskan avointen mestaruusmelontojen triplamestaruuden.

Kisojen jälkimainingeissa Ehoniemi ja Wallin neuvottelivat yhteistyöstä tanskalaisten kanssa sekä harjoittelusta, leireilystä että kilpailutoiminnasta. Ilmasilta Euran ja Kööpenhaminan välillä on nyt avaamista vailla. 'Melontaaläpivuosikymmenten' on aloittanut neuvottelut paikallisten ilmailuharrastajien kanssa, sillä matka Bagsvaerd-järvelle Euran Kauttuan lentokentältä ei ole liian pitkä myöskään ilmailuharrastajien näkökulmasta.

Harvinaista Suomessa - tähtien tuiketta Porissa toukokuussa 2011

Porin melonta on perinteisesti avannut suomalaisen maratonmelontakauden kolmen viime vuosikymmenen aikana. Valitettavasti tänä vuonna kyseistä perinteistä tapahtumaa ei järjestetty. Niinpä onkin nostalgista palata ajassa hieman takaisin.

Toukokuun viimeinen viikonvaihde Porissa vuonna 2011 antoi viitteitä tanskalaisille ja ruotsalaisille melontatähdille, millaista Suomessa on harrastaa melontaa olosuhteiden puolesta vielä kesän kynnyksellä. Kyseessä olivat Pohjoismaiden maratonmestaruusmelonnat. Lämpötila huiteli kahdeksassa asteessa ja vettä vihmoi lähes vaakasuoraan. Oli siinä skandinaaveilla ihmettelemistä.

Vuosi 2011 oli Tanskan suurelle maratontähdelle Rene Cummerou Olsenille yksi uran päävuosista. Hänellä oli kaikki pelissä tähtäimessään uransa huipentumat Bagsvärdin maailman cup vuonna 2012 ja MM-melonnat samalla paikalla vuonna 2013. Cummerou Olsen saapui Suomeen valtavassa tikissä oppipoikansa ja manttelinperijänsä Nikolai Blackin kanssa. Rene oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja ihmetteli avoimesti suomalaista metsämaisemaa istuessaan autossa matkalla Helsinki-Vantaalta Poriin.  

Avoin pohjoismainen valtataistelu oli syttymässä myös Ruotsin nousevan tähden, Rasmus Jarutan, kanssa. Ja mihin kykenisi Jacob Holst? Suomalaiset tiesivät, että haastavissa olosuhteissa myös Suomen omilla miehillä saattaisi olla sanansa sanottavana.

Lähtölaukauksen jälkeen ei ollut epäselvää, kuka tulisi näyttämään kaapin paikan. Rene Olsen meloi kuin vimmattu, ainoastaan Black roikkui peesillä. Holst tukehtui matkalla suuriin lihaksiinsa Olsenin rypistyksessä, Jaruta oli statisti heti lähdön jälkeen, eikä vähiten siksi, että Suomen Heikki Ritvos starttasi kuin  200 metrin kisaan. Jaruta teki arviointivirheen ja kulutti energiansa heti startissa. 

Viimeisellä kannolla Olsen pudotti Blackin hopealle. Pronssille meloi loppua kohti parantanut Rasmus Jaruta. Suomen Antti Löppönen otti 8. sijan.

Naisissa Nina Itkonen meloi pronssille seitsemän ja puoli minuuttia Ruotsin Michaela Lindbladin perässä. Yksi suomalaisen maratonmelonnan suurimpia ihmeitä Esa Huovan nousun ohella on Ninan nousu vuodesta 2011 vuoteen 2012. Silloin Lindblad, Ruotsin tuleva toivo, ei voinut enää mitään Ninalle.

Kaksikoissa sisuuntuneet Rasmus Jaruta ja Jacob Holst haastoivat tosissaan Olsenin ja Blackin taipuen vasta loppukirissä.

 Kuvassa Nikolai Black ja Rene Cummerou Olsen pitävät vauhtia. Peesissä kärsivät Björn ja Magnus Ljungberg. Taustalla Ruotsin nuoret huippulahjakkuudet Emil Svensson ja Emil Nyholm.

Kauden komeetta José Ramalho voittoon Amsterdamin legendaarisella maratonilla

Pääsiäisenä melottiin Amsterdamin kanavissa Waterland Marathon 42. kerran. Kilpailu on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta - eikä vähiten sen takia, että pääjärjestäjänä toimii Hollannin takavuosien maratonguru Edvin de Nijs. Osallistujien joukossa on nähty monia kansainvälisen tason maratoonareita Manuel Bustosta Tomas Jezekiin. Viime vuonna voiton vei Alankomaiden oma tähti Joep van Bakel.

Tänä vuonna Espanja johdatti kilpailuun oman armadansa tarkoituksenaan valloittaa kärkisijat urakalla. Portugalin José Ramalho päätti lähteä mukaan kisaan, sillä hänen kuntonsa alkuvuoden kisoissa on ollut rautaa Iberian niemimaalla. Ramalho halusi kohdata viimein Espanjan ykköstykki, hallitsevan K2-maailmanmestarin ja K1-luokan hopeamiehen, Ivan Alonson, olihan Ramalho kärsinyt peräsinongelmista MM-maratonilla hallittuaan kisaa alkumatkasta. Alonson kuultua Ramalhon ilmoittautumisesta hän houkutteli mukaansa kaksikkokaverinsa Emilio Merchanin, joka puolestaan toi mukanaan oppipoikansa Alexandro Sanchezin. Davis Rodriquez ei myöskään malttanut olla osallistumatta, sillä tästä vuodesta on tarkoitus tulla lopullisesti miehen kansainvälinen läpimurto.

100 melojaa pakkautui lähtöön ja tiukan starttikaaoksen jälkeen Ramalho spurttasi irti pääjoukosta laineillaan ainoastaan neljä espanjalaista. Toisen kannon jälkeen kilpailureitti kulkee palan matkaa vain metrin syvyisessä kanaalissa, joten takana tulevien on helppo imeä kärkimelojia kiinni myötäaaltoja apuna käyttäen. Irtautuminen on myöskin lähes mahdotonta. Nyt kärsijäksi joutui itse maestro Merchan, joka ei tiennyt, kuinka matalaa reitillä itse asiassa onkaan. Ramalho peesasi leikitellen raskastekoisempaa Merchania, joka kulutti voimiaan yrittäessään pitää takaa-ajajia etäällä.   

14 melojaa oli yhdessä  ja matkaa maaliin 500 metriä. Oli kyse klassisesta lopputaistelusta. Voittoon meloi Ramalho, jota pystyi tosissaan haastamaan vain Merchan, joka otti hopeaa. Rodriquez sai mannaa pronssin muodossa. Etukäteen espanjalaisten ykköstykki Alonso jäi karvaasti neljänneksi ennen Sanchezia. Tshekin ykkösmies Michael Odvarko oli kahdeksas, juuri ennen Pohjolan parasta, Norjan 23-vuotiaiden MM-pronssimiestä Mathias Hamaria. Paras hollantilainen oli kymmenenneksi sijoittunut Bram Brandjes, joka nöyryytti van Bakelin sijalle 11.

Waterland Marathon kuuluu maratonien klassikkosarjaan ja on yksi sen arvostetuimmista kilpailuista. Kilpailijat pitävät kilpailuista, jotka alkavat jostakin ja päättyvät jonnekin muualle klassiseen tyyliin ilman puuduttavaa saman kierroksen hinkkausta. Näyttää siltä, että Euroopassa mikään ei ole muuttunut terävimmän kärjen osalta. Parhaat melojat tulevat edelleenkin Espanjasta ja piikkinä heidän lihassaan on läntinen heimoveli José Ramalho. 'Melontaaläpivuosikymmenten' on saanut myös vihiä, että Portugalin menestys ei ole pelkästään Ramalhon harteilla tänä vuonna. Slovakian EM-maratonilla kesäkuussa saattaa kajahtaa varsinainen pommi.

http://www.youtube.com/watch?v=i1OVwUTOwuQ

https://www.youtube.com/watch?v=1xcdgSIXaSs

Quo Vadis Suomen maratonmelonta

Neiti kevät on yhyttänyt Suomenniemen. Kilpailukausi 2014 on jo ovella. Kansainvälisillä areenoilla, mm. Espanjassa ja Etelä-Afrikassa, kilpailut ovat jo olleet tovin melojien arkipäivää. 

'Melontaaläpivuosikymmenten' on huolestuneena seurannut suomalaista kilpailukalenteria. 29.3. virallisessa maratonmelonnan kilpailukalenterissa on kaksi kilpailua - toukokuussa ja elokuussa. Huhuja muista kilpailuista on kuulunut, mutta huhut ovat huhuja. Varsinkin maakunnissa asustavat maratonmelojat painivat motivaatio-ongelmissa. Miksi harjoitella, jos ei voi ulosmitata kuntoaan säännöllisesti? 

'Melontaaläpivuosikymmenten' ei ole huolissaan pääkaupunkiseudulla asuvien melojien motivaatiosta, josta pitävät huolen esimerkiksi kadehdittava Merimelojien Keskiviikkokisat-sarja, joka on tavallaan nykyinen versio perinteikkäästä Maraton cup -kulttikilpailusarjasta. Vireä toiminta eteläisessä Suomessa on tuottanut lajin tulevaisuudentoivot. Toki emme voi unohtaa Tampereen seudun melontatehdasta. 

Vesi virtaa, melojat melovat. Kilpailujen vähäisyydestä huolimatta 'Melontaaläpivuosikymmenten' toivottaa hyviä harjoituksia suomalaisille jalon lajin parissa. 

MM 2014 Oklahoma Kotisivut avattu

http://oklahomariverevents.org/2014-canoe-marathon-world-championships

Rauman Seudun Melojat 30 vuotta

Suomalaisen maratonmelonnan kaikkien aikojen menestynein seura Rauman Seudun Melojat (RSM) juhli sunnuntaina 30-vuotista taivaltaan. Seura aloitti vuonna 1984 selkeästi harrastuspohjalta tavoitteinaan retket ja jokimaratonit. Ei kestänyt montaakaan vuotta, kun RSM nousi laajalla rintamalla eri melontamuotojen selkeäksi ykkösseuraksi maassamme. Seura profiloitui vahvasti maratonmelontaan, jonka oheistuotteena menestystä tuli myös rata- ja WWR-melonnassa.

RSM:ssä oli kultaisina vuosinaan varsin kunnioitettava määrä kansainvälisen tason melojia. Seuraava lista ei edes pyri olemaan kattava otos suurelle melontayleisölle tunnetuista nimistä, jotka ovat edustaneet RSM:ää ja saavuttaneet SM-mitaleita, vaan osa heistä: Tapani Krappe, Jani Krappe, Marko Krappe, Timo Grönlund, Olli Kares, Kari Heinilä, Tauno Salonen, Jouni Salminen, Arja Juusela, Pekka Juusela, Aulis Hiltula, Tapani Hiltula, Mauri Hiltula, Vesa Katavisto, Jukka Kotilehto, Kimmo Nurmi, Matti Kuusisto, Mikko Kuusisto, Markku Kuusisto, Pasi Wallin, Esa Wallin, Jussi Wallin, Kimmo Kaupinsalo, Jarmo Väkiparta, Pirjo Väkiparta, Jari Väkiparta, Esa Huova, Veijo Simpanen, Simo Simpanen, Vesa Tainio, Kirsi Ehoniemi, Jari Heinonen, Marko Tuohimaa, Tero Linden, Ville Peijarinniemi, Juuso Välimaa, Jesse Töllikkö, Jarno Koponen, Sami Laine, Vilho Koponen ja Osmo Mäki-Jaakkola.

Edellä mainitun joukon saavutukset kotimaiden ja ulkomaiden melontakarkeloissa lyhyehköllä aikavälillä MM-melontoja myöten hakevat vertaistaan suomalaisen maratonmelonnan historiassa. Vaikka kilpailijat ovat tulleet ja menneet perinteikkään seuran historiassa, RSM:n rungon ovat muodostaneet seuran puuhamiehet ja -naiset, jotka ovat säilyneet hämmästyttävän samoina 30 viime vuoden ajan.

 'Melontaaläpivuosikymmenten' toivottaa onnea Rauman Seudun Melojille!