'Melontaaläpivuosikymmenten' on huolestuneena seurannut suomalaista kilpailukalenteria. 29.3. virallisessa maratonmelonnan kilpailukalenterissa on kaksi kilpailua - toukokuussa ja elokuussa. Huhuja muista kilpailuista on kuulunut, mutta huhut ovat huhuja. Varsinkin maakunnissa asustavat maratonmelojat painivat motivaatio-ongelmissa. Miksi harjoitella, jos ei voi ulosmitata kuntoaan säännöllisesti?
'Melontaaläpivuosikymmenten' ei ole huolissaan pääkaupunkiseudulla asuvien melojien motivaatiosta, josta pitävät huolen esimerkiksi kadehdittava Merimelojien Keskiviikkokisat-sarja, joka on tavallaan nykyinen versio perinteikkäästä Maraton cup -kulttikilpailusarjasta. Vireä toiminta eteläisessä Suomessa on tuottanut lajin tulevaisuudentoivot. Toki emme voi unohtaa Tampereen seudun melontatehdasta.
Vesi virtaa, melojat melovat. Kilpailujen vähäisyydestä huolimatta 'Melontaaläpivuosikymmenten' toivottaa hyviä harjoituksia suomalaisille jalon lajin parissa.
Tuossa listaa joistakin kilpailuista/tapahtumista, joissa kuntoaan voi mitata
VastaaPoistahttp://raulirautavuori.wordpress.com/2014/03/25/kuntoilijakilpailijan-melontakalenteri-2014/
Liitolla on tärkeämpää tekemistä. Melonta- ja soutuliitossa on 12 lajia, eikä liitto voi ottaa vastuuta kaikista pienlajien asioista. Eikä siitäkään tulisi mitään jos lajien annettaisiin toimia itsenäisesti miten niitä huvittaa, koska silloin valta hajaantuisi, eikä se vastaisi liiton näkemystä yhdistysdemokratian toteutumisesta!
VastaaPoistaSeurojen pitää järjestää kansallinen kilpailutoiminta keskenään. On vain ja ainoastaan lajiaktiivien syytä jos kansallista kilpailutoimintaa ei ole! Maakunnissa asuvien maratonmelojien motivaatio-ongelmat eivät voisi kiinnostaa liittoa vähempää. Motivaation puute on heidän oma vikansa! Heidän pitää ymmärtää, että on kunnia harrastaa lajia liiton alaisuudessa. Sen pitää riittää motivaation lähteeksi. Jos ei riitä, niin positiivista tilanteessa on se, että maratonmelonnan harrastajien loppuessa liitolla riittää enemmän rahaa ratamelontaan ja olympiasoutuun, sekä henkilökunnan palkkaamiseen. Palkatun henkilökunnan määrä on tieteellisesti osoitettu menestyvän lajiliiton keskeisimmäksi tunnusmerkiksi. Sillä tavoin Melonta- ja soutuliittokin vielä aikoo nousta Suomessa merkittäväksi lajiksi.
Kuulostaako tämä edellä kirjoitettu hyvältä? Kuulosti tai ei, niin siltä todellisuus näyttää. Jos todellisuutta haluaa muuttaa, niin miten se voisi onnistua? Tuskin ainakaan itkemällä vanhojen hyvien aikojen perään. Eikä myöskään katumalla omaa passiivisuuttaan silloin kun operatiivisen toiminnan annettiin siirtyä Melonta- ja soutuliitolle. Sen sijaan asioille pitäisi oikeasti tehdä jotakin.
Yksi vaihtoehto on, että seurat ovat aktiivisia Melonta- ja soutuliiton kokouksissa ja pyrkivät suistamaan liiton nykyiseltä kehityspolultaan. Tämä tarkoittaa muutosten ajamista sääntöihin, toimintasuunnitelmiin ja budjetteihin, sekä valitsemaan liiton hallitukseen toisenlaiseen tulevaisuuteen uskovia ihmisiä.
Toinen vaihtoehto on, että maratonseurat perustavat oman, paremman lajiliiton maratonmelonnalle.
Kumpaakaan näistä yksittäiset maratonmelojat tai seurat eivät pysty yksin toteuttamaan. Siihen tarvitaan kaikki harrastajat ja seurat yhteisessä rintamassa. Onnistuuko se? Onko jollakin ehdottaa parempia vaihtoehtoja?