Heti junioreissa nähtiin tasoa, joka veti sanattomaksi. Britannian Paul Wycherley kyttäili koko kisan salmiakissa ja iski loppukirissä mestaruuteen. Suurin ennakkosuosikki isäntämaan Øyvind Sølberg jr jäi niukasti pronssille. Lapsenkasvoinen hentoinen bambi nimeltään Benjamin Brown kiinnosti kevyellä kosketuksellaan veteen kovasti faneja. Kaikkien ällistykseksi tämä lähinnä voimistelijan näköinen fauni voitti kakkosryhmän sijoittuen viidenneksi. Sijalla 13 oli Irlannin Barry Watkins voittaen sadasosilla Ruotsin suomalaistennöyryyttäjän Bjørn Grønstedtin. Muuan Jakub Adam meloi 20:nneksi. Kenelläkään suomalaisella ei ollut pienintäkään aavistusta, millaiseksi legendaksi tshekki vielä nousisikaan. Naisjuniorit voitti täysin ylivoimainen Stefania Cicali.
Miesten sarjassa nähtiin armoton taistelu vaikealla radalla. Tähti toisensa jälkeen kolaroi, kaatui tai muuten vain hyytyi. Keskeyttäjien lista oli täynnä ennakkosuosikkeja: Michael Leverett, Tomas Jezek, Steffen Burkhardt, Jari Väkiparta, Sabino Candela, Marco Lipizer, Istvan Salga ja Edwin de Nijs. Lähes 40 km:n kilpailun voitto oli kahden kauppa. Kupletin juoni oli sellainen, että uransa kukkeinta vaihetta melova Manuel Busto Fernandez vei ja muut yrittivät vikisten roikkua peesillä. Busto syöksyi heti alussa kärkeen ja dominoi kisaa koko ajan. Lopussa mukana oli enää Tanskan fyysinen ihme Michael Kongsgaard, jonka lihassolujen kombinaatio on uniikki, hitaiden lihassolujen määrä on niin iso, ettei maitohappoa pääse muodostumaan ennen kuin äärimmäisessä maksimiponnistelussa. Kongsgaard joutui genetiikkansa uhriksi, loppukiri ei irronnut mestaria vastaan, ja hänelle jäi tyytyminen sekunnin tappioon Bustolle - Asturian ihmemiehelle. Pronssille meloi enteellisesti Shaun Rubenstein. Tulosluettelo pullistelee melonnan historiaa: Ant Stott 5., Attila Jambor 6., Kiko Vega 7., Gary Mawer 8., Erik Verduyckt 11., Cyrille Carre 13., Paul Slater 14., Peter Ribe 15., Nic Riosa 17., Jan Laenen 19. Naisten voitto liukui niin ikään Italiaan. Elisabetta Introini oli ykkönen.
Juniorikaksikoissa kotikatsomo Eirik Verås Larsenin johdolla hurrasi uusille maailmanmestareille Øyvind Sølberg jr:lle ja Karl Vegard Antonsenille. Viimeisenä maaliin meloi pari Ben Brown - Thomas Daniels lähes kymmenen minuuttia voittajista.
Miesten kaksikoissa jännitettiin lähinnä sitä, kuka tulee toiseksi ja miten vastaavat haasteeseen suomalaiset Jussi Wallin ja Vesa Tainio. Manuel Busto ja Oier Aizpurua Aranzadi meloivat käsittämättömällä itseluottamuksella alusta loppuun ja voittivat selkeällä viiden sekunnin marginaalilla Unkarin tähtiparin Istvan Salga - Attila Jambor. Yhtä selkeä pronssipari oli Unkarin vanhemmat legendat Viktor Szakaly ja Krisztian Szigeti. Neljännen sijan karvasta kalkkia nielivät taas kerran Hollannin de Nijs ja te Linde. Viidennestä sijasta kilpaili tasapäin neljä paria. Tiukan taiston veivät Etelä-Afrikkaan Stott ja Rubenstein. Suomalaisten pettymykseksi Vesa Tainion käsi oli tulehtunut pahasti. Tainio oli käynyt Raumanmeren juhannusjuhlien likaamassa Otanlahdessa uimassa SM-maratonin jälkeen ja rakoille menneeseen kämmeneen oli livahtanut ärhäkkä pöpö. Varamies Väkiparta istui Tainion tilalle samaan kajakkiin Wallinin kanssa. Yllättävän hyvin Väkiparta jaksoikin raivokkaasti meloneen Wallinin tahdissa. Miehet tulivat ensimmäiseen kantoon suuressä kärkiporukassa kolistellen röyhkeästi Tomas Jezekin ja Martin Kolandan meloja. Vaiherikas kilpailu toi suomalaisille 16. sijan. Maaliin tultuaan Wallin liukastui Magnus Siverbrandtin maahan jättämään banaaninkuoreen ja syöksyi päistikkaa alppiruusupuskaan lyöden toisen lonkkansa kiveen ja toisen kantoon. Espanjalaisten juhliessa tuplamestaruuttaan Wallin kävi näyttämässä näille paisuneita lanteitaan ja sanoi: "Jos ei olisi kantopaikkoja, juhlanne olisivat laimeampia".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.