Läpi
vuoden lauhdevesien ansiosta vapaana virtaava Eurajoen yläjuoksu
on
toiminut talvisena ja varhaiskeväisenä harjoituspaikkana lukuisille
kylmää
kaihtamattomille melojille jo 30 vuoden ajan. Eurajoen rannat
ovat
todistaneet jos jonkinlaisten melojien harjoittelua alkaen
harrastelijoista
päätyen aina MM- ja olympiatasoisten urheilijoiden
suunnitelmallisiin
harjoitteisiin. Onpa Eurajoki todistanut myös
extremeksi
lukeutuvaa 72 kilometrin yhtä soittoa tapahtuvaa
Pakararalliakin.
Eurajoki
ei ole ehkä kaikkein helpoin paikka harjoitella - varsinkaan,
jos
on ollut kauan pois avovedestä. Kevättulvissa jokeen pakkaa
tulemaan
pyörteisiä virtapaikkoja, jotka saattavat aiheuttaa
yllätyksiä.
Takavuosina HKK:n junnut saapuivat Risto Fagerholmin
koutsaamina
ahmimaan kilometrejä mm. Keson veljesten, Hallapään
Artsin,
Ikosen Otson, Oksasen Katan ja Rikin Vanessan johdolla.
Ihmetys
oli suuri, kun Hiltulan Maukka oli vesillä vetäen
ulkoperäsimeen
sidottua ämpäriä perässään. Junnut kaatuivat sankoin
joukoin
virrassa, mutta silti urheasti kiskoivat parin tunnin
lenkkiään.
Ja kun leiriläiset lähtivät lepäämään, Maukka jatkoi
treeniään
ämpärinsä kanssa.
Melojat
ovat vaihtuneet, osa palaa silti uudelleen Eurajoen maisemiin.
Tietty
ydinryhmä toki halkoo Eurajoen pintaa edelleen. Eurajoki ei
päästä
otteestaan. Se jatkaa virtaustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.