Tunnelmia ratamelonnan SM-kilpailuista Kangasalta

Heinäkuun viimeinen viikonloppu antoi kesäiset puitteet kauden 2013 ratamelonnan SM-kilpailuille. Olosuhteet suosivat ja rannalla olijat näkivät paljon kaikenlaista. Kisat olivat kahden ylivoimaisen melojan näytöstä. 

Naisia hallitsi kenties viimeisen kerran yksinvaltiaan tavoin melojakuningatar Anne Rikala, joka Midaksen lailla muutti kullaksi kaiken mihin osallistui. Seitsemän kultaa on kivikova urheilusuoritus. 'Melontaalapivuosikymmenten' ei voi kuin ihailla Annen omistautumista ja esimerkkiä, kuinka pitkälle ihmiskeho voidaan jalostaa viemään kajakkia mahdollisimman lujaa eteenpäin.

Miesten selkeä ykköskanuuna on kreikkalaista jumalaa muistuttava Miika Dietrich, joka voitti kaikki neljä yksikkömatkaa näytöstyyliin. Kuorrutteeksi kermakakkuun hän puski veteraanimaratoonari Jussi Wallinin kanssa täyteen värisuoran saavuttaen kaksikoista hopeaa ja pronssia. Kaksikkomitalit ovat osoitus Miikan uskomattomasta fysiikasta ja teknisestä taitavuudesta. Miika on selkeästi nousemassa kokonaisvaltaisesti kansainvälisen tason tekijäksi.

Eero Selivaaran ja Miika Nykäsen kaksikkokullat joka matkalta kertovat Suomen armeijan Urheilukoulun tehokkuudesta tehdä lupaavista nuorista urheilijoita.

SM-kilpailut eivät ole pelkkää tähtien taistelua, vaan myös paljon muuta. Eri lähdöt kertovat monia eri tarinoita. 'Melontaalapivuosikymmenten' paljastaa palan erästä tarinaa. Maratonmelontaa seuraava suuri yleisö ei ole voinut olla huomaamatta Eurasta tulevien maratoonarien muista poikkeavia luonteita ja suuria persoonia. Kangasalan viikonloppu oli myös kahden euralaisen suuren egon kaksintaistelua.

40-vuotiaiden miesten 1000 ja 500 metrillä oli tosi kyseessä. Petteri Ehoniemi ja Jussi Wallin olivat unohtaneet yhteiset projektinsa ja keskittyivät kumpikin tahoillaan nöyryyttämään toisensa. Ehoniemi halusi näyttää teknisen taitavuutensa ja kuntonsa tason suureen ääneen SM-mitaleita tavoittelevan veteraaniratamelontaa pari vuotta hallinneelle Wallinille. Miehet ovat keskittyneet tänä kesänä täysin maratonharjoitteluun syyskuisia MM-kilpailuja varten, joten kumpikin oli hieman epävarma räväkkyydestään kovan aerobisen harjoittelukauden keskellä. Miehet käynnistivät kuitenkin radiohiljaisuuden kymmenen päivää ennen ratakisoja ja aloittivat kyräilyn.

Lauantaina oli 1000 metrin kilpailu. Ehoniemi ja Wallin etenivät rinta rinnan Veli Tompurin ahdistellessa vierellä. Viimeisellä 200 metrillä Wallinin loppurykäisy toi hänelle mestaruuden sekunnin erolla Ehoniemeen. Wallinin leveä hymy oli kuin piiska Ehoniemen selkään. Rannalla Ehoniemi sai taas kuulla iänikuista lätinää siitä, kuinka mones SM-mitali oli jälleen kerran nähnyt päivänvalon.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena, ja Ehoniemi oli suggeroinut itsensä transsin kaltaiseen tilaan. Miehet välttelivät toisiaan rannalla ja vielä vesillä. Katsekontaktia ei otettu. Wallin oli hieman epävarma 500 metrin suhteen, koska tiesi Ehoniemen nopeuden. Startin jälkeen Ehoniemi erkani heti kärkeen ja takoi menemään tiukalla asenteella. Walliniin iski paniikki, kun ero ei pienentynyt sitten millään. Tavanomainen loppunousu kuivui kokoon suutarina ja Ehoniemi otti mestaruuden puolen sekunnin selkeällä erolla. Kukkotappelu päättyi siis tasapeliin. Puolentoista sataa SM-mitalia kaapinut Wallin oli saanut maistaa tappion karvasta kalkkia.

Palkintojenjaon jälkeen miehet hautasivat sotakirveen ja ovat jo aloittaneet maratonleirityksen kohti syyskuisia koitoksia. Wallin käy vielä Torinossa World Masters Gamesissa, jonka jälkeen Eurajokea halkoo taas sinikeltainen kaksikko. Pääasiassa mk-vauhdilla. 

Surfski-melonnan MM-kilpailut Portugalissa 2013

Kautta aikain ensimmäiset viralliset avomerimelonnan MM-kilpailut näkivät päivänvalon viime viikonloppuna. Kisat osoittautuivat hillittömiksi melontajuhliksi, jotka keräsivät satapäin osallistujia niin maratonpuolelta kuin tietenkin surfski-melonnan puolelta.

Näyttää siltä, että spesialistit ovat spesialisteja tässäkin lajissa. Ainoastaan jokimaratoonarit pystyvät haastamaan tasapäin surfskin kovimpia tykkejä. Lähtö tapahtuu le mans -tyyppisesti juosten rannalla odottavien kajakkien luo. Kääntöpoiju on 10 km:n päässä avomerellä. Olosuhteet ovat luonnollisesti vähintäänkin haastavat.

Voitto liukui toiseen lajin mahtimaahan Etelä-Afrikkaan. Pitkän linjan surfski-guru Sean Rice otti omansa meloen 20 km aikaan 1.30.06. Hopean sai suurin ennakkosuosikki Australian Tim Jacobs, jonka veli on triathlonin maailman kärkeä ja joka valmentaa Australian ratamelontatähti Murray Stewartia. Pronssille meloi niin ikään Australian Cory Hill. Paras maratoonari oli alle 23-vuotiaiden maailmanmestari ja jokimaratoonari Luojan armosta eteläafrikkalainen Grant van der Walt viidennellä sijallaan. Nopein eurooppalainen oli moninkertainen maratonin kaksikkoarvokisamitalisti Walter Bouzan kahdeksannella sijallaan. Suomen edustaja Riku Ruokonen meloi kokonaistuloksissa sijalle 159, jota voi pitää hyvänä suorituksena pienen meren rannalla asuvalle melojalle. Maaliin meloi 307 alusta.

Kaksikkolähtö oli myös Etelä-Afrikan juhlaa. Maailmanmestareiksi leivottiin van der Walt ja Hank McGregor, joka ei varmastikaan nyt kadu tämän vuoden Berg River -maratonin väliin jäämistä. Heidän aikansa oli huikea 1.20.49. Australian kivikovat Norton ja Booth meloivat hopealle. Kolmantena maaliviivan ylitti kaikkien yllätykseksi sekapari. Tim Jacobs oli lyönyt hynttyyt yhteen naisten maailmanmestarin Michele Erayn (Etelä-Afrikka) kanssa. Jacobs ja Eray löivät parhaan eurooppalaisparin Espanjan Fiuza-Bouzanin (sija kuusi) lähes puolella minuutilla. Suoritus on jäätävä.

Mikään ei näytä olevan esteenä avomerimelonnan suosion kasvulle. Kyseessä on nopeimmin suosiota kasvattana melontalaji. On havaittavissa jopa suoranaista buumia. Suomen laajat järvenselät sekä pitkä rannikkoviiva tarjoavat myös mahtavia harrastuspaikkoja kyseiselle melontamuodolle. Laji on pikku hiljaa rantautumassa Suomeenkin laajemmassa mittakaavassa. 'Melontaaläpivuosikymmenten' on aloittanut lajin markkinoimisen jokimaratoonarien keskuudessa. Kenties kyseisestä massasta löytyy vielä haastaja tulevaisuuden mittelöihin.   

Results

Berg River Marathon 2013

Etelä-Afrikan talven legendaarinen jokimaraton Berg River saatiin melottua maaliin lauantaina. Kilpailu on 240 km pitkä, ja se melotaan neljän päivän aikana. Tänä vuonna puolustava voittaja Hank McGregor ei ollut mukana, koska halusi osallistua kakkoslajinsa surfski-melonnan MM-kilpailuihin. Pöytä oli katettu Graeme Solomonille, kokeneelle jokimaratonarille. Ennakkosuosikkeihin lukeutuivat myös Lance King ja Ivan Krueger. Englannin tasaisen veden mestari Ben Brown oli myös tuomassa kuriositeettia kärkikahinoihin. Etukäteisspekulaatioissa Brownille povattiin noin kymmenettä sijaa, jos onnistuu täydellisesti. Lehdistö herkutteli myös Hank McGregorin isän, 61-vuotiaan Leen, yrityksellä päästä ensimmäisenä yli 50-vuotiaana kärkikymmenikköön.

Kilpailu oli odotetusti kolmen ennakkosuosikin tasapäistä kamppailua ja ratkesi lopulta Kingin eduksi. Olosuhteet koituivat Solomonin kohtaloksi. Berg-joessa on paljon kapeikkoja ja kaatuneita puita, jotka mutkien takana muodostavat hankalia esteitä melojille. Tällaiseen puuesteeseen lankesi Solomon, ja takana melonut King pääsi karkuun väistämällä esteen. Solomon oli lopulta toinen. Myös Brown ajoi samaan miinaan, kaatui ja menetti mahdollisuudet kärkikahinoihin uimalla 15 minuuttia virtaavassa joessa ennen kuin kykeni jatkamaan matkaa. Brownin kunniaksi on luettava kahden päiväetapin voitto. Kokonaissijoitukseksi hänelle tuli seitsemän, joka on uskomaton suoritus jokimaratonin ensikertalaiselle.

Käsittämätön oli myös Lee McGregorin sijoittuminen sijalle kahdeksan kokonaiskilpailussa. Berg River Marathon pitää sisällään myös yhden kolmen kilometrin kanto-osuuden, jonka McGregor suorastaan lensi. 'Melontaaläpivuosikymmenten' ei voi kuin kunnioittaa 61-vuotiaan kokonaissuoritusta.    

kuvia löytyy täältä

SM-maraton 2013 Ruovesi

Maratonmelonnan kesän kotimainen kohokohta melottiin viikonloppuna Ruovedellä. Kilpailut tarjosivat mielenkiintoisia taisteluja. Katsottavaa riitti rantapenkereillä, kuten myös kajakeissa.

Lauantain yksikkölähdössä jännitettiin, pystyykö hallitseva mestari Lauri Palmroth säilyttämään valtikkansa nuorten haastajien ahdistamana. Suurimpina uhkina pidettiin Helsingin lupaavia Alex Bartaa ja Eero Luomaa sekä Ylöjärven Jeremy Hakalaa. Kisa säilyi tiukkana viimeiselle kantopaikalle, jolloin kokenut mestari Palmroth osoitti kaapin paikan. Hän rynnisti menojaan nuorten jäädessä nuolemaan näppejään. Luoma meloi hopealle ja Hakala pronssille. Joka tapauksessa kaivattua sukupolven vaihdosta ja uusia tuulia on tulossa suomalaisen maratonmelonnan kärkikahinoihin.

Naisten kärjessä nähtiin kansainvälistä vauhtia. Anne Rikala osoitti kestävyytensä ja lajitaitonsa olevan kutkuttavalla tasolla ajatellen syksyn arvokisoja. Oona Vasko meloi toiseksi ja Tanja Jantunen kolmanneksi.

Masters-sarjojen piristävintä antia oli Mikkelin Veli Tompurin hurja, ennakkoluuloton melonta M50-sarjassa.

Sunnuntain kaksikkolähtö tarjosi lajille tyypillistä draamaa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen odotettu kärkiporukka saapui kantopaikalle. Pari Jussi Wallin-Petteri Ehoniemi piti vauhtia, peesillä roikkuivat Jeremy Hakala-Miika Nykänen ja Alex Barta-Eero Luoma. Juuri ennen laiturille nousua ryhmä kolaroi, kärkikajakki ajautui nokastaan laiturin alle ja vääntyi rungostaan. Kajakin katkeamisen välttämiseksi Ehoniemen oli sukellettava veteen. Rytinästä huolimatta kilpailu pääsi jatkumaan. Voittoon meloivat 24 sekunnin turvin Hakala ja Nykänen, hopealle masters-ikäiset Wallin ja Ehoniemi, pronssin saivat Heikki Ritvos ja Rauli Rautavuori. Kolmantena maalilinjan ylittäneet Barta ja Luoma hylättiin tuomittuina syyllisiksi kilpailun alussa sattuneeseen kolarointiin.

Seuraavaksi maratonmelojien tähtäin suunnataan kohti kauden kohokohtaa, syyskuisia MM-melontoja Kööpenhaminassa. Tosin mielenkiintoisia kamppailuja on odotettavissa jo tällä viikolla. Miten Riku Ruokonen pärjää surfski-melonnan MM-kilpailuissa Portugalissa? Miten onnistuu tasaisen veden tuplamaailmanmestari Ben Brown ensimmäisessä todellisessa jokimaratonissaan Berg River Marathonissa Etelä-Afrikassa? Jos Brown pärjää, 'Melontaaläpivuosikymmenten' saattaa houkutella Brownin näyttämään johonkin suomalaiseen jokimaratoniin, esimerkiksi Majavamelontaan, melomisen mallia. 

Espanjan dominointia EM-maratonilla Portugalissa

Viime viikolla nähtiin Portugalin Vila Verdessä uskomattomia suorituksia. Espanja todisti taas koko Euroopalle olevansa kiistatta maanosan johtava maa maratonmelonnassa. Vanhat mestarit näyttävät edelleen olevan sellaisessa vireessä, että heidän suitsemisensa valtaistuimiltaan syyskuussa Kööpenhaminassa näyttäisi olevan äärimmäisen haastavaa.

Jo mastersien kilpailuissa nähtiin, ketkä heiluttavat tahtipuikkoja. Espanjalaiset vyöryivät laajalla rintamalla ja vuolivat totisesti kultaa lähes sarjassa kuin sarjassa. Karmeinta tahtia kylvi menemään 40-vuotiaiden jokimaratonlegenda Rafael Carrio, joka saavutti tuplamestaruuden voittaen sekä yksiköt että kaksikot. Rafa ei suuremmin perusta tasaisen veden maratoneista, mutta suostui tällä kertaa lähtemään mukaan. Tulokset olivat vakuuttavia. Rafa Carrio niisti esimerkiksi 35-vuotiaiden voittajan ja yleisen sarjan kaksikkojen kuutosen Rene Olsenin yli kahdella minuutilla.

Alle 23-vuotiaiden sarja oli niin ikään Espanjan juhlaa. Alejandro Sanchez tuli voittamaan, vaikka Norjan Mathias Hamarista povattiin realistista haastajaa. Ruotsin valmentaja Lemel odotti Hamarista jopa mustaa hevosta yleiseen sarjaan. Pohjolan tämän hetken lupaavimman maratonmelojan kohtaloksi koituivat keskeytykset molemmissa yksikkölähdöissä. Matka lupauksesta ja alkumatkan spurttailijasta todelliseksi menestyjäksi näyttää olevan pitkä. Sanchezin vanavedessä hopea ja pronssi menivät 23-vuotiaissa Unkariin. Adrian Borosin nimi kannattaa painaa mieleen.

Kilpailujen jännittävin ja tasaisin taisto käytiin miesten yleisessa sarjassa K1-lähdössä. Taso oli valtava, kuten myös vauhti. Kärkiryhmä eli pari kierrosta, kunnes alkoi tapahtua. Kisaa dominoinut Mr. Maratonmelonta Emilio Merchan meloi leväkasaan ja joutui peruuttelemaan, jonka seurauksena peräsimen ja pohjan väli täyttyi kasveista. Turhautunut Merchan keskeytti pettyneenä, kun kärkiryhmän portugalilainen Jose Ramalho huomasi iskunpaikan tulleen yhden ennakkosuosikin peruutellessa. Selostaja Stefan Gustafsson odotti paljon Ben Brownin comebackilta. Täydellisellä tekniikalla tikkaava britti oli alussa vaikeuksissa. Välivuosi, jonka Brown vietti Etelä-Afrikassa vuonna 2012 keskittyen videokuvaukseen, surf ski -melontaan ja rakkauteen, oli kastellut Benin ennen niin kuivaa ruutia. Brown teki kuitenkin urotyön ja saavutti kisan aikana kolmen staran kärkityhmän, mutta joutui kuitenkin tyytymään neljänteen sijaan. Kööpenhaminan MM-kilpailujen mitalisuosikit saivat kuitenkin taas uuden jäsenen.

Euroopanmestaruutta kotivesillään puolustanut Ramalho kävi tiukkaa taistelua Espanjan hallitsevaa tuplamaailmanmestari Ivan Alonsoa ja Unkarin uutta tähteä, toisen polven huippumeloja Mate Petrovicsia vastaan.  Viimeisellä kantopaikalla maailman nopein kantaja Ramalho pudotti kaikki muut paitsi varjona seuranneen Alonson. Ja jos irtiottokykyinen Alonso selviää loppusuoralle kärjen mukana, tällä hetkellä ei löydy maailmasta häntä nopeampaa melojaa, jos matkaa on taitettu pohjille 30 km ja juostu seitsemän kertaa kantopaikalla toista sataa metriä 20 sekuntiin kajakki kädessä. Ivan Alonso siis meloi kultaan ja on nyt suurin ennakkosuosikki maailmanmestariksi syksyllä.

Kaksikkolähdössä oli vain yksi ennakkosuosikki: kultapoika Alonso ja sisuuntunut Merchan. Tsekin Jakub Adam ja Michael Odvarko leireilivät talven Etelä-Afrikassa hakien vauhtia paikallisista jokimaratoneista. Satsaus palkittiin hienosti hopealla ennakkosuosikkien jälkeen. Unkarin Boros ja Solti meloivat selvään pronssiin.

'Melontaaläpivuosikymmenten' olisi mielellään raportoinut myös suomalaisten suorituksista EM-melonnoissa, mutta tällä kertaa heitä ei ollut mukana. Huhut kesäiseltä Suomenniemeltä kertovat, että suomalaiset satsaavat tänä vuonna syksyyn. Loppukesästä tulleekin mielenkiintoisin maratonkesä vuosiin. Tulilangat on asennettu.

Petteri Ehoniemi PM-kultaan

Toukokuun lopulla melottiin Ruotsin Lidköpingissä Pohjolan mestaruuksista. Suomalaiset maratonmelojat menestyivät kisoissa laajalla rintamalla. Kovimman paukun räjäytti 40-vuotiaiden sarjassa mies Eurasta - Petteri Ehoniemi.

Ehoniemi aloitti kisan vahvalla vauhdilla. Meloja yksi toisensa jälkeen karisi aallolta. Äärimmäisen kovatasoisessa 40-vuotiaiden sarjassa taistelu oli kiivasta ja sijoitukset elivät voimakkaasti kisan aikana. Ehoniemi mursi vastustajien selkärangat käsittämättömillä kantopaikkojen suorituksilla. Kuin kuorrutteeksi kermakakkuun Ehoniemi kukisti loppukirissä legendaarisen Peter Askin.  Kilpailu jäi historiaan yhtenä vakuuttavimpana suomalaisvoittona kansainvälisissä maratonmelontakisoissa. -Olen tyytyväinen. Tehty työ alkaa kantaa hedelmää. En ole kuitenkaan vielä herkässä kunnossa. Uskon, että vauhtini kasvaa entisestään syksyyn mennessä. Vahinko, että kaksikkopartnerini Jussi Wallin sairastui, joten emme päässeet haastamaan tähtikaksikko Tomas Zasteraa ja Ulf Erikssonia. Kisasta olisi tullut todellinen kukkotaistelu. Ehoniemi toteaa viikko kisojen jälkeen voittojuhlissa.

Devizes to Westminster 2013

Joka pääsiäinen melotaan Iso-Britannian legendaarisin jokimaraton - Devizes to Westminster, 201 km suoraa soittoa kaksikoilla. Yksiköillä matka melotaan kolmena etappina kolmen päivän aikana. K2-sarja on kilpailun seuratuin ja kuumin lähtö. 1980-luvun Suomen jokimaratonien kulta-aikana myös suomalaiset olivat tuttu näky kyseisessä kilpailussa. Suurin meriitti Suomelle on Jussi Riihisen valtava kolmas sija kuin puskista. Myös kaksikko Krappe-Wallin meloi vahvasti ensikertalaisiksi vuonna 1987.

KIlpailun reittiennätys on Reading Canoe Clubin puuhamiehen ja Suomen maratonnelikkömaajoukkueen hyvän ystävän Brian Greenhamin ja Tim Cornishin nimissä. 15 tuntia ja 33 minuuttia on käsittämätön aika. Ennätyksen kimppuun ovat hyökänneet kovalla yrityksellä mm. Ben Brown ja Ivan Lawler, mutta se on kestänyt jo 34 vuotta. Tänä vuonna brittien huippujokimaratoonari, mastersien moninkertainen arvokisamitalisti, Stuart West, hyökkäsi totisesti ennätyksen kimppuun nuoremman tykin, Dan Seafordin kanssa. Sanansa aikoivat myös sanoa kolminkertainen voittajapari Richard Hendron ja James King.

Ennakkospekulaatiot velloivat kilpaa kevättulvaisen Thames-joen kanssa. Joelle oli annettu jopa Englannin ympäristöviraston punainen luokitus, joka varoittaa liikkumasta joella minkäänlaisella veneellä kovan virran takia. Pitkäperjantaina virta onneksi väheni, joten kilpailu saatiin käyntiin. Kaikki odottivat reittiennätystä lauantain kisassa. Mutta itätuuli ja nollakeli aamulla vesittivät virran tuoman edun. Guardian-lehti masensi kilpailijat kertomalla vuosisadan kylmimmästä pääsiäisestä Englannissa.

West-Seaford ja Hendron-King meloivat tasapäin suuren osan kilpailusta, kunnes Kingillä tuli varusteongelmia ja pari West-Seaford huomasi etsikkoaikansa tulleen. Miehet kiskoivat minkä sitkeistä kehoistaan irti saivat ja kilpailu ratkesi. Maalissa Lontoon Westminsterillä eroa oli jo melkein 30 minuuttia. Pronssia otti pari Matthew Enoch-Adam Norfolk. Kuriositeettina mainittakoon, että neljänneksi nopein oli sekapari Lizzie Broughton-Steve Baker. Voittajapari jäi reittiennätyksestä yli tunnin ja 10 minuuttia.

'Melontaalapivuosikymmenten' selvitti Brian Greenhamilta, miksi hänen ennätyksensä kestää ja kestää, vaikka varusteet paranevat ja tietoa harjoittelusta ja tankkauksesta on saatavilla vaikka millä mitalla. Greenhamin mukaan vuonna 1979 harjoiteltiin todella kovaa ja paljon. Hurjan kunnon ja sitkeyden lisäksi reittiennätyksen rikkominen vaatisi ideaalit olosuhteet; kovan virran, lämpimän sään ja myötätuulen. Britit näkisivät mielellään myös suomalaisia jokimaratoonareita iskemässä ennätyksen kimppuun. Devizes to Westmister -kilpailun reittiennätys olisi kova saavutus suomalaiselle maratonmelonnalle. 'Melontaalapivuosikymmenten' on käynnistämässä neuvotteluita erään Asturiassa asuvan jokimaratonlegendan saamiseksi samaan kajakkiin suomalaisen kanssa jo ehkä ensi pääsiäisen kilpailuun. 

Kuvassa maali Westminsterin vieressä Big Benin näyttäessä, että reittiennätys jäi taas saavuttamatta.